Joka taholta, Campaniasta, Samniumista, Bruttiasta, Lucanista,
Apuliasta ja Calabriasta saapui Napoliin kaupunkien lähetystöjä, jotka
pyysivät goottikuningasta vapauttajakseen.
Tärkeä, lujasti varustettu Beneventum antautui, samoin läheiset
Asculumin, Canusian ja Acheruntian linnoitukset.
Näissä maakunnissa sattui tuhansittain sellaisia tapauksia, että
uudisasukkaat saivat omikseen kaatuneiden, paenneiden ja Bysanttiin tai
Roomaan muuttaneiden isäntiensä maatilat.
Paitsi Roomaa ja Ravennaa oli suurista kaupungeista bysanttilaisten
käsissä vain Florentia Justinuksen, Spoletium Bonuksen ja Herodianuksen
sekä Perusia hunni Uldugutin komennossa.
Muutamassa päivässä meritaitoinen kuningas, johon oli liittynyt paljon
italialaisia niemimaan eteläosasta, oli miehittänyt bysanttilaisilta
valloitetun laivaston ja vienyt sen lipuilla koristettuna satamasta.
Ratsuväki lähti maitse (Via appiaa myöten) pohjoiseen.
Rooma oli sekä laivaston että ratsuväen päämäärä. Teja marssi
Cetheguksen kaupunkia kohti Via flaminiaa myöten kolmannen sotajoukon
johtajana.
Hän oli valloittanut ja saanut haltuunsa Ravennan ja Tiberin välisen
osan Italiaa, -- Petran ja Caesenan lujat linnat antautuivat ilman
miekan iskua -- nimittäin Aemilian ja molemmat Tusciat -- annonarisen
ja suburbicarisen.
Prefekti huomasi, että nyt oli tosi kysymyksessä.
Hän aikoi puolustautua hurjasti kuin lohikäärme luolassaan.
Ylpeänä ja tyytyväisenä hän katseli varustuksiaan ja vallejaan ja
taistelutovereilleen, jotka olivat huolissaan goottien tulosta, hän
sanoi:
"Olkaa huoleti! Heidän voimansa murtuu toistamiseen näitä valleja
vastaan."
Mutta sisimmässään hän ei ollut yhtä levollinen kuin puheissaan.
Hän ei suinkaan katunut tekojaan eikä vieläkään pitänyt yritystään
mahdottomana.
Mutta Cetheguksenkin rautaisiin voimiin vaikutti se seikka, että hänen
päämääränsä, jonka hän jo oli aivan saavuttamaisillaan, taas Totilan
kuninkaaksi tulon johdosta näytti siirtyvän kauemmaksi.
"Pisara kaivaa lopuksi kallioon kolon", vastasi hän, kun Licinius
kerran kysyi hänen synkkämielisyytensä syytä.
"Ja sitä paitsi -- en voi enää nukkua yhtä hyvin kuin ennen."
"Mistä alkaen?"
"Siitä alkaen, kun Totila tuli kuninkaaksi.
"Tuo vaaleaverinen kuningaspoikanen on vienyt uneni."
Cethegus oli tuntenut olevansa varmempi ja etevämpi kuin kaikki hänen
vihollisensa ja vastustajansa, mutta tuon nuorukaisen aurinkoinen,
avomielinen luonne, Sigfrid-luonne ja leikkien saavutettu menestys
kiihoittivat hänen vihaansa niin, että hänen jäinen levollisuutensa
monesti suli intohimojen tulesta.
Totila meni tuota kaikkien pelkäämää miestä vastaan voiton varmana,
ikäänkuin hänen kukistumisensa olisi ollut edeltä päin taattu.
"Maitoparralla on hyvä onni", sanoi Cethegus vimmoissaan saadessaan
tiedon Napolin omituisesta valloituksesta.
"Hyvä onni kuten Akilleksella ja Aleksanteri Suurella.
"Mutta nuo ikuiset nuorukaiset eivät onneksi elä kovin vanhoiksi.
"Heidän sielujensa pehmeä kulta hajoaa tuhkaksi -- me kuparimöhkäleet
kestämme paljon kauemmin.
"Olen nähnyt tuon uneksijan ruusut ja laakerit, toivottavasti näen pian
hänen sypressinsäkin.
"En voi kukistua tuon tyttömäisen ihmisen edessä.
"Onni kohottaa hänet nopeasti huimaavan korkealle.
"Äkkiä hän sieltä putoaakin.
"Kuljettaakohan se hänet Rooman muurien yli? --
"Lennä vain, nuori Ikarus, vaivatta kuumimmassa auringonpaisteessa.
"Minä hiivin askel askeleelta varjossa veren ja taistelun tietä.
"Mutta riemuiten seison korkealla silloin, kun onnen petollinen
auringonpaiste sulattaa vahan rohkeista siivistäsi.
"Lentotähden tavoin sammut allani."
Mutta tämä ei näyttänyt tapahtuvan aivan pian.
Levottomasti Cethegus odotti vahvan laivaston saapumista Ravennasta.
Sen mukana piti nimittäin tulla runsaasti ruokatavaroita ja loput
palkkasotureita sekä niin paljon legioonalaisia ja muita joukkoja kuin
Demetrius saattoi luovuttaa.
Kun nuo apujoukot saapuisivat, voisi hän laskea viimekerralla
puoliväkisin palvelukseen kutsutut, napisevat roomalaiset koteihinsa.
Viikkomääriä hän oli lohduttanut vihastuneita roomalaisia tällä
laivastolla.
Vihdoin pikapurjehtija saapui Ostiasta ilmoittamaan laivaston tulosta.
Cethegus käski torventoitottajien ja julistajien ilmoittaa kaduilla
ilosanomaa, että ensi lokakuun iduksena laskettaisiin kahdeksan tuhatta
porvaria valleilta koteihinsa, sekä lähetti muureilla oleville
roomalaisille kaksinkertaiset viiniannokset.
Lokakuun iduksena sakea sumu peitti Ostian ja meren.
Seuraavana päivänä pieni purjevene saapui Ostiasta Portukseen.
Sen vapiseva miehistö, jona oli Ravennan legioonalaisia, ilmoitti:
Kuningas Totila oli hyökännyt Napolin laivastolla sumun suojassa
ravennalaisten kolmisoutujen kimppuun sekä polttanut ja upottanut
kahdeksastakymmenestä laivasta kaksikymmentä ja vallannut kuusikymmentä
sotajoukkoineen ja ruokavaroineen.
Cethegus ei uskonut tätä.
Hän lähti Tiberiä alas nopealla purjeveneellään "Sagittalla".
Töin tuskin hän pelastui kuninkaan laivojen tieltä, jotka sulkivat
parhaillaan Portuksen sataman ja lähettivät pieniä risteilijöitä pitkin
Tiberiä.
Kiireimmän kautta prefekti viritti Tiberin yli kaksi virran sulkua
nuolenkantaman päähän toisistaan, toinen oli katkaistuista mastoista,
toinen rautaketjuista tehty, kuten Belisariuksenkin aikana.
Näiden sulkujen välisen alan hän täytti pienillä venheillä.
Tämä oli Cethegukselle hyvin ankara isku.
Hänen hartaasti odottamansa apujoukot ja ruokavarastot olivat joutuneet
vihollisen käsiin.
Hän ei voinut myöntää kiroaville roomalaisille lupaamaansa helpotusta,
vaan hänen täytyi päinvastoin lisätä palvelusvuoroja, sillä nyt oli
joen puoleistakin osaa suojeltava goottilaisten laivojen alituisilta
rynnäköiltä.
Sitä paitsi Cethegus näki kauhukseen vaarallisimman vihollisen -- nälän
-- hitaasti, mutta varmasti lähestyvän.
Vesitie, jota myöten ensimmäisen piirityksen aikana saatiin runsaasti
ruokatavaroita, oli nyt suljettu.
Italiassa ei ollut kolmatta laivastoa.
Napolin ja Ravennan laivastot piirittivät goottien apuna Roomaa.
Viimeiset ratsumiehet, jotka Marcus Licinius oli lähettänyt
tiedusteluretkelle ja ruokaa hankkimaan flaminilaisen tien varsilta,
palasivat kauhistuneina ja ilmoittivat, että kaupunkia lähestyi
rientomarssissa suuri goottijoukko pelätyn Tejan johdolla.
Hänen etujoukkonsa olivat jo Reatsessa.
Seuraavana päivänä Rooma oli piiritetty täydellisesti
pohjoispuoleltakin.
Sen puolustajina olivat vain kaupungin porvarit.
Nuo voimat olivat heikot, vaikkakin prefektin muurit olivat vahvat.
Viikkoja, jopa kuukausiakin piti Cetheguksen rautainen pakko
niskoittelevia roomalaisia vastoin heidän tahtoaan valleilla.
Odotettiin, että nälkä ennemmin kuin rynnäköt lopettaisi piirityksen.
Silloin sattui odottamaton tapaus, joka herätti piiritetyissä toiveita
ja pani nuoren kuninkaan taidon ja onnen kovalle koetukselle.
Sotanäyttämölle ilmestyi taas -- Belisarius.