Teja ja Hildebrand ilmoittivat, että Ticinumin ja Veronankin luona
italialaiset olivat nousseet kapinaan ja auttaneet heitä hyökkäämään
piirittäjiä vastaan ja hävittämään näiden piirityskoneita. Näiden oli
täytynyt sitten lähteä tiehensä.
Mutta Tejan silmät ja ääni ilmaisivat tavallista syvempää surua hänen
näitä kertoessaan.
"Mitä surusanomia tuot näiden ilosanomien ohella", kysyi Totila.
"Parhaan miehen häpeällinen tuho on kerrottavana!"
Hän antoi merkin Vakikselle, joka kertoi kuninkaan ja hänen vaimonsa
kärsimykset ja kuoleman.
"Joen kaislikkoon", päätti hän kertomuksensa, "pääsin hunnien nuolia
pakoon. Niin olen vielä elossa.
"Minulla on vain yksi päämäärä: kostaa isäntäni ja emäntäni puolesta
heidän pettäjälleen ja murhaajalleen, prefektille."
"Ei, minun käteni kautta prefekti kuolee", virkkoi Teja.
"Suurin oikeus kostoon on sinulla, Totila", sanoi Hildebrand.
"Sillä sinun on kostettava veljesi puolesta."
"Veljeni Hildebadin", huudahti Totila. "Mikä hänellä on?"
"Hänet on häpeällisesti murhattu prefektin toimesta", virkkoi Torismut.
"Aivan silmieni edessä! Enkä voinut sitä estää."
"Väkevä Hildebad kuollut", valitteli Totila. "Kerro!"
"Hildebad oli luonamme Castra Novan linnassa Mantuan lähellä.
"Sanoma kuninkaan häpeällisestä kuolemasta oli saapunut meille.
"Silloin Hildebad vaati sekä Belisariuksen että Cetheguksen
kaksintaisteluun.
"Heti sen jälkeen julistaja saapui ilmoittaen, että Belisarius oli
hyväksynyt haasteen ja odotti veljeäsi taisteluun meidän valliemme ja
heidän leirinsä välisellä kentällä.
"Iloisena veljesi riensi linnasta kaikki ratsumiehemme mukanaan.
"Belisarius, jonka hyvin tunnemme, ratsasti todellakin teltastaan
kultaisissa varuksissaan, valkealla hevosen hännällä koristetun kypärän
silmikko alas laskettuna ja pyöreä kilpi kädessä.
"Hänen mukanaan oli kaksitoista ratsumiestä.
"Aivan etumaisena ratsasti prefekti Cethegus mustalla hevosellaan.
"Muut bysanttilaiset pysähtyivät leirinsä edustalle. --
"Hildebad käski minun seurata yksitoista ratsumiestä mukanani.
"Molemmat taistelijat tervehtivät toisiaan keihäillään. Tuuba kajahti,
ja Hildebad laski täyttä vauhtia vastustajaansa kohti.
"Tämä syöksyi keihään lävistämänä maahan. Veljesi, joka ei edes
haavoittunutkaan, hypähti hevosen selästä virkkaen:
"'Se ei ollut Belisariuksen sysäys', ja avasi kaatuneen kypärän.
"'Bessas', huusi hän ja katsahti suuttuneena vihollisiin.
"Prefekti viittasi.
"Kaksitoista mauria heitti keihäänsä ja veljesi kaatui vaarallisesti
haavoittuneena maahan."
Totila peitti kasvonsa.
Teja meni osanottavaisena lähemmäksi.
"Kuule loppuun", sanoi Torismut.
"Murhan nähdessämme me raivostuimme.
"Kiukuissamme hyökkäsimme vihollisten kimppuun, jotka luottaen
hämmästykseemme olivat poistuneet leiristä.
"Hurjan, ankaran taistelun jälkeen ajoimme ne pakosalle.
"Prefektin, jota heittokeihääni oli haavoittanut hartioihin, pelasti
vain hänen helvetinorhinsa nopeus.
"Loistavin silmin veljesi katseli taisteluamme.
"Hän tuotti linnasta Ravennasta tuomansa arkun, avasi sen ja sanoi
minulle:
"'Teoderikin kruunu, kypärä, kilpi ja miekka.'
"'Vie ne veljelleni.'
"Hänen viimeiset sanansa olivat:
"'Hän kostaa minun puolestani ja uudistaa valtakunnan.'
"'Sano hänelle -- minä rakastin häntä!'
"Sitten hän kaatui kilvelleen ja hänen uskollinen sielunsa oli
lähtenyt."
"Veljeni, rakas veljeni", valitteli Totila.
Hän nojautui erääseen patsaaseen. Kyyneleet valuivat silmistä.
"Onnellinen hän, joka voi vielä itkeä", sanoi Teja hiljaa.
Syntyi hiljaisuus.
"Muista verivalaasi", sanoi Hildebrand vihdoin.
"Hän oli kaksinkerroin veljesi.
"Sinun on kostettava hänen puolestaan!"
"Sen teen", huudahti Totila vetäen huomaamattaan tupesta miekan, jonka
Teja oli hänelle antanut.
"Tahdon kostaa hänen puolestaan!"
Miekka oli Teoderikin.
"Ja uudistaa valtakunnan", sanoi Hildebrand-vanhus juhlallisesti
painaen kruunun Totilan päähän.
"Terve, goottien kuningas!"
Totila säikähti.
Hän tarttui vasemmalla kädellään kultaiseen kruunuun.
"Mitä teette?"
"Velvollisuutemme!
"Kuoleva ennusti oikein.
"Sinä uudistat valtakunnan.
"Kolme voittoa kutsuu sinua jatkamaan taistelua.
"Muista verivalaasi!
"Me emme ole vielä turvattomia.
"Luovummeko aseistamme petoksen ja juonien edessä?"
"Emme", huudahti Totila, "emme koskaan.
"Ja oikein on valita kuningas uuden toivon merkiksi.
"Mutta tuossa on kreivi Teja, arvokkaampi ja kokeneempi kuin minä.
"Valitkaa Teja!"
"Minutko toivon merkiksi.
"Ei", sanoi tämä päätään pudistaen.
"Ensin on sinun vuorosi.
"Sinulle on kuoleva veljesi lähettänyt miekan ja kruunun.
"Kanna niitä onnekkaasti.
"Jos tämä valtakunta on pelastettavissa, niin sinä sen pelastat.
"Jollei se ole pelastettavissa, niin kostaja täytyy jäädä jäljelle!"
"Mutta nyt on lietsottava kaikkiin voiton toivoa", virkkoi Hildebrand.
"Se on sinun tehtäväsi, Totila.
"Katsokaa! Uusi päivä nousee kirkkaana.
"Auringon varhaisimmat säteet saapuvat saliin ja suutelevat otsaasi.
"Se on jumalien merkki!
"Terve, kuningas Totila! -- Sinä uudistat valtakunnan."
Nuorukainen painoi kruunun lujasti kultakiharoilleen ja heilautti
Teoderikin miekkaa aamuauringon loisteessa.
"Niin", huudahti hän, "jos ihmisvoimat riittävät, niin uudistan
valtakunnan."