Silloin Syphax riensi muurinportaita ylös.
Hänen herransa oli ankarasti kieltänyt häntä ottamasta osaa
taisteluihin.
"Barbaarit eivät saa tappaa sinua eivätkä tuntea sinua -- sinä olet
korvaamaton Matasuntan orjana ja kuningas Vitigeksen vakoojana", oli
Cethegus sanonut.
"Voi, voi", huusi Syphax niin rajusti, että prefekti, joka tunsi
viisaan maurin kylmäverisyyden, hämmästyi, "millainen onnettomuus."
"Mitä on tapahtunut?"
"Constantinus on vaarallisesti haavoittunut. Hän aikoi tehdä
hyökkäyksen salarisesta portista, mutta joutuikin goottien käsiin.
"Heittokoneesta lennätetty kivi sattui hänen päähänsä.
"Vaivoin hänet saatiin pelastetuksi muurin sisäpuolelle. Siellä hän
vaipui minun käsiini. Hän määräsi prefektin seuraajakseen.
"Tässä on päällikönsauva."
"Se on mahdotonta!" huudahti Bessas, joka oli saapunut Syphaxin
jäljessä.
Hän oli tullut mieskohtaisesta pyytämään prefektiltä apujoukkoja ja
saapui juuri parhaaksi kuulemaan uutista.
"Taikka hän oli jo suunniltaan tehdessään sen."
"Ainakin, jos hän olisi sinut määrännyt", vastasi Cethegus tarttuen
levollisesti päällikönsauvaan ja kiittäen viekasta orjaa nopealla
silmäniskulla.
Raivoissaan Bessas hypähti muurilta ja riensi tiehensä.
"Seuraa häntä, Syphax, ja pidä häntä silmällä", kuiskasi prefekti.
Paikalle riensi isaurilainen palkkasoturi, joka sanoi:
"Apua portuensiselle portille, prefekti! Herttua Guntaris on jo
pystyttänyt lukemattomia rynnäkköportaita."
Samassa saapui Cabas, ratsastavien maurilaisten jousimiesten päällikkö.
"Constantinus on kuollut", kertoi hän.
"Rupea sinä hänen sijaisekseen."
"Minä edustan Belisariusta", vastasi Cethegus ylpeästi. "Neljäsataa
armenialaista menee Appiuksen portilta portuensiselle portille."
"Apua, apua Appiuksen portille! Kaikki muureilla olleet puolustajat
ovat ammutut", ilmoitti eräs persialainen ratsumies. "Etuvarustus on jo
puoleksi menetetty. Kenties kestämme vielä vähän aikaa, vaikka vaikeaa
se on. Varustuksen takaisin valloittamista ei tarvitse ajatellakaan."
Cethegus viittasi lainoppineelle Salvius Julianukselle, joka nykyjään
oli hänen sotatribuuninsa:
"Suori matkaan, lainoppinut! Beati possidentes! Ota sata legioonalaista
ja puolusta varustuksia siksi, kunnes lisää apua tulee."
Hän silmäsi taas muurinharjalta alas. Taistelu kohisi hänen jalkojensa
juuressa, ja Hildebrandin muurinmurrin jyski.
Mutta eniten häntä huolestutti taka-alalla levollisesti pysyttelevän
kuninkaan arvoituksellinen toimettomuus.
"Mitä hänellä on mielessä?"
Silloin kuului alhaalta kamala jysähdys ja barbaarien äänekäs
riemunhuuto. Cethegus ei joutunut mitään kyselemään. Kolmella
askeleella hän oli alhaalla.
"Portti on murrettu", huusivat hänen miehensä kauhuissaan.
"Tiedän sen. Nyt olemme itse Rooman porttina."
Asettaen kilven vankasti vasempaan käteensä hän meni aivan oikean
portinpuoliskon viereen, jossa jo oli suurehko reikä. Murrin puhkoi jo
aukon viereisiä, katkenneita palkkeja.
"Vielä sysäys, ja portti on kumossa", sanoi bysanttilainen Gregor.
"Olet oikeassa! Siksi he eivät enää saakaan sitä tehdä. Tänne Gregor
ja Lucius! Asettukaa järjestykseen, sotamiehet! Keihäät tanaan!
Tulisoihtuja ja polttoaineita mukaan! Hyökkäykseen! Kun minä annan
merkin, avatkaa portti ja heittäkää murrin ja suojakatos vallihautaan!"
"Sinä olet rohkea, päällikkö", huusi Lucius Licinius innostuneena ja
riensi hänen viereensä.
"Niin, nyt on rohkeus viisautta, ystäväni!"
Joukko oli jo järjestyksessä ja prefekti aikoi antaa miekallaan
hyökkäysmerkin, kun takaapäin alkoi kuulua meteliä, kovaäänisempää kuin
hyökkäävien goottien huudot, tuskanhuutoja ja kavionkapsetta. Bessas
riensi paikalle. Hän tarttui prefektin käsivarteen, mutta ei saanut
sanaakaan suustaan.
"Mitä turmansanomia sinä tuot", huudahti tämä irroittaen kätensä.
"Belisariuksen joukot", änkytti kauhistunut traakialainen, "ovat
voitettuina Tiburtiuksen portin edustalla -- he pyytävät päästä sisään
-- raivoisat gootit ajavat heitä takaa -- Belisarius oli joutunut
saarroksiin -- hän on kuollut."
"Belisarius on vankina", huusi eräs Tiburtiuksen portin puolustajista,
joka hengästyneenä juoksi paikalle.
"Gootit, gootit ovat kimpussamme. He ovat jo Tiburtiuksen ja
nomentanisen portin edustalla", kuului kadulta.
"Belisariuksen lippu on valloitettu, Prokopius puolustaa hänen
ruumistaan."
"Käske avata Tiburtiuksen portti", sanoi Bessas. "Sinun isaurilaisesi
ovat äkkiä ilmestyneet sinne. Kuka ne on lähettänyt?"
"Minä", sanoi Cethegus.
"Ne eivät avaa ilman sinun käskyäsi. Pelasta toki Belisarius. Ainakin
hänen ruumiinsa!"
Cethegus epäröi -- hän kohotti puoleksi miekkansa.
"Ruumiin", mietti hän, "pelastan mielelläni".
Silloin Syphax riensi hänen luokseen.
"Ei! Hän elää vielä", hän kuiskasi herransa korvaan. "Näin hänet muurin
harjalta. Hän nousi vielä pystyyn, mutta kohta hän on vankina.
Goottilaisia ratsumiehiä kihisee hänen ympärillään. Totila ja Teja ovat
heti hänen kimpussaan."
"Käske avata Tiburtiuksen portti", pyyteli Bessas.
Mutta prefektin silmät säkenöivät. Hänen kasvoistaan kuvastui ylpeä,
rohkea päättäväisyys, joka häntä kaunisti.
Hän iski miekallaan ruhjottuun portin puolikkaaseen ja huusi:
"Hyökkäykseen!
"Ensin Rooma, sitten Belisarius!
"Rooma ja voitto!"
Portti lensi auki.
Hyökkäävät gootit eivät odottaneet bysanttilaisten taholta tällaista
uhkarohkeutta, siksi varmoja he olivat voitostaan.
He olivat sikin sokin portin edustalla, joten suljettu hyökkäysjoukko
helposti syöksi heidät vallihautaan.
Hildebrand-vanhus ei aikonut luopua murtimestaan.
Hän murskasi kivikirveellään Gregorilta kypärän ja pään.
Mutta samassa Lucius Licinius työnsi hänet kilven piikillä
vallihautaan.
Cethegus katkoi nopeasti miekallaan muurinmurtimen köydet, jolloin se
ryskyen putosi hautaan vanhuksen päälle.
"Nyt puiset koneet tuleen", komensi Cethegus.
Pian olivat niiden palkit ilmitulessa.
Voitokkaat roomalaiset palasivat nopeasti vallien suojaan.
Siellä Syphax huusi herralleen:
"Väkivalta, kapina ja ilmisota ovat puhjenneet.
"Bysanttilaiset eivät tottele enää!
"Bessas yllyttää heitä avaamaan väkivalloin portin.
"Henkivartijat uhkaavat antaa hunnien teilata Marcus Liciniuksen,
legioonalaiset ja isaurilaiset."
"Sen he saavat kalliisti maksaa", huusi Cethegus vimmoissaan.
"Lähde liikkeelle, Lucius Licinius! Ota puolet isaurilaisiani.
"Ei! Ota kaikki! Sinä tiedät, missä ne ovat. Hyökkää traakialaisten
henkivartijain kimppuun selkäpuolelta.
"Elleivät he luovu yrityksestään, niin hakkaa heidät armotta
kuoliaiksi.
"Auta veljeäsi!
"Minä tulen heti."
Lucius Licinius epäröi.
"Entä Tiburtiuksen portti?"
"Sitä ei avata."
"Entä Belisarius?"
"Saa olla ulkopuolella."
"Totila ja Teja ovat jo paikalla."
"Sitä suurempi syy pitää portti kiinni.
"Ensin Rooma, sitten muut.
"Tottele, tribuuni!"
Cethegus jäi valvomaan Pankratiuksen portin korjausta.
Se kesti sangen kauan.
"Miten asiat ovat, Syphax? Elääkö hän todellakin?"
"Elää."
"Gootit ovat poropeukalolta."
Luciukselta saapui lähetti.
"Tribuunisi ilmoittaa, ettei Bessas taivu. Legioonalaistesi verta on jo
vuotanut Tiburtiuksen portin luona.
"Asgares ja isaurilaiset epäröivät.
"He eivät usko sinun tarkoittavan totta."
"Minä näytän heille toden", huusi Cethegus, heittäytyi hevosen selkään
ja ajoi kuin myrskytuuli tiehensä.
Hänellä oli pitkä matka kuljettavanaan. Tiberin yli Janiculumin
kohdalta, Kapitoliumin ohi, Forum romanumin yli, Via sacraa myöten ja
Tituksen kaaren alitse, Tituksen kylpylaitoksen vasemmalta puolelta,
Esquilinuksen yli ja lopuksi esquilinisestä portista ulos Tiburtiuksen
ulommaiselle portille -- siis laajan kaupungin läntisimmästä osasta
itäisimpään.
Täällä olivat Bessaksen ja Belisariuksen henkivartijat kaksinkertaisena
rivinä.
Eräs joukko valmistautui juuri hyökkäykseen Marcus Liciniuksen johdossa
olevien legioonalaisten ja isaurilaisten kimppuun. Sen tarkoituksena
oli avata portti väkisin. Toinen joukko oli keihäät tanassa vastapäätä
toista isaurilaisjoukkoa, jota Lucius turhaan komensi hyökkäykseen.
"Palkkasoturit", huusi Cethegus ajaen pitkin riviä, "kenelle olette
vannoneet uskollisuutta, minulle vaiko Belisariukselle?"
"Sinulle, herra", vastasi Asgares, eräs päälliköistä, "mutta me
arvelimme -- --"
Prefektin miekka välähti, ja mies kaatui kuolleena maahan.
"Teidän on vain toteltava, te valapattoiset roistot, eikä ajateltava!"
Palkkasoturit katselivat häntä kauhistuneina.
Mutta Cethegus komensi rauhallisesti:
"Keihäät tanaan! Hyökätkää! Seuratkaa minua!"
Isaurilaiset tottelivat häntä ja nyt oli Rooman sisäpuolella
syntymäisillään taistelu.
Mutta silloin kajahti lännestä, Aureliuksen portin tienoilta kamala,
kaiken yli kuuluva huuto:
"Voi, voi, kaikki on hukassa!
"Gootit ovat kimpussamme!
"Kaupunki on valloitettu!"
Cethegus kalpeni ja katsoi taakseen.
Kallistratos saapui paikalle kasvot ja kaula verisinä.
"Cethegus", huusi hän, "kaikki on hukassa!
"Barbaarit ovat Roomassa!
"He ovat nousseet muurin yli."
"Missä", kysyi prefekti soinnuttomalla äänellä.
"Hadrianuksen haudalla!"
"Oi, päällikkö", huudahti Lucius Licinius. "Varoitinhan sinua!"
"Siellä on Vitiges", sanoi Cethegus sulkien silmänsä.
"Mistä sen tiedät", kysyi Kallistratos ihmeissään.
"Tiedän vain."
Tämä oli kamala hetki prefektille.
Hänen täytyi myöntää, että hän toteuttaessaan suunnitelmaansa
Belisariuksen tuhoamiseksi oli hetkiseksi unohtanut Rooman.
Hän puri huultaan.
"Cethegus on vienyt varusväen Hadrianuksen haudalta!
"Cethegus on saattanut Rooman turmioon", sanoi Bessas.
"Ja Cethegus sen pelastaakin", sanoi tämä kohottautuen satulassaan.
"Seuratkaa minua kaikki isaurilaiset ja legioonalaiset."
"Entä Belisarius", kysyi Syphax hiljaa.
"Laske hänet sisään.
"Ensin Rooma, sitten muut!
"Seuratkaa minua!"
Lennossa hän palasi samaa tietä, jota oli tullutkin.
Vain muutamat ratsumiehet pysyivät hänen mukanaan. Juoksujalkaa
isaurilaiset ja legioonalaiset seurasivat häntä.