Sillä aikaa, kun goottien kuningas ilmaisi ystävälleen tämän
suunnitelman, oli Cethegus, jota oli varhain aamulla kutsuttu
Belisariuksen portille, Belisariuksen ja Johanneksen puheilla.
"Rooman prefekti", kysyi Belisarius häneltä, "missä olit viime yönä?"
"Paikallani.
"Siellä, missä minun piti ollakin. Pyhän Paavalin portilla."
"Tiedätkö, että viime yönä on eräs parhaista päälliköistäni, arkontti
Perseus, Johanneksen veli, kadonnut kaupungista eikä häntä ole
senjälkeen missään nähty?"
"Sepä on ikävää.
"Mutta tiedäthän, että muurin yli meneminen ilman lupaa on kielletty."
"Minulla on syytä otaksua, että sinä hyvin tiedät, mihin veljeni on
joutunut, että sinun kätesi ovat hänen verellään tahratut", huudahti
Johannes kiivaasti.
"Ja totisesti, kautta Justinianuksen unen, siitä sinä saat maksun",
pauhasi Belisarius.
"Sinä et enää komenna keisarin joukkoja etkä päälliköitä.
"Tilinteon hetki on tullut.
"Barbaarit ovat melkein tuhotut. Ja saadaanpa nähdä, eikö sinun pääsi
pudotessa Kapitolium joudu käsiimme?"
"Tälläkö kannalla ovat asiat?" ajatteli Cethegus. "Varo itseäsi,
Belisarius."
Hän vaikeni.
"Puhu", huusi Johannes. "Missä olet veljeni murhannut?"
Ennenkuin Cethegus ehti vastata, saapui paikalle Artasines, eräs
Belisariuksen persialaisista henkivartijoista.
"Herra", sanoi hän, "ulkona on kuusi goottisoturia.
"He tuovat arkontti Perseuksen ruumiin.
"Kuningas Vitiges lähettää seuraavan tervehdyksen: Hänet kaatoi viime
yönä kreivi Tejan kirves.
"Hän lähettää ruumiin juhlallisesti haudattavaksi."
"Taivas itse todistaa syytöksenne valheeksi", vastasi Cethegus lähtien
ulos.
Hän käveli hitaasti ja ajatuksissaan Qvirinalin ja Trajanuksen torin
yli taloonsa.
"Sinä uhkailet, Belisarius. Kiitos viittauksesta!
"Saammepa nähdä, emmekö tule ilman sinuakin toimeen?"
Asunnossaan hän tapasi Syphaxin, joka oli levottomana odottanut häntä
ja nyt kertoi lyhyesti edellisen yön tapahtumat.
"Ensiksikin", hän päätti kertomuksensa, "anna piestä sandaalinsitojaa.
"Näetkö, miten huonosti sinua palvellaan, kun Syphax on poissa. Mutta
anna nyt minulle toinen jalkineesi."
"Minun ei pitäisi antaa sitä, että joutuisit hirteen hävyttömän
valheesi vuoksi", sanoi prefekti nauraen.
"Tästä nahkapalasesta riippuu nyt henkesi, pantterini.
"Millä sen lunastat?"
"Tärkeällä tiedolla.
"Minä tiedän nyt tarkoin Belisariuksen henkeä vastaan suunnitellun
salahankkeen, paikan ja ajan sekä liittoutuneiden nimet.
"Ne ovat Teja, Totila ja Hildebad."
"Jokainen erikseen riittää magister militumille", mutisi Cethegus
tyytyväisenä.
"Minä luulen, että sinä taas toimitat barbaarit loukkuun.
"Olen heille käskystäsi ilmoittanut, että Belisarius itse lähtee
huomenna kaupungista tiburtisen portin kautta muonaa hankkimaan."
"Niin, hän lähtee itse mukaan, sillä hunnit, jotka ovat usein joutuneet
barbaarien käsiin, eivät uskalla enää yksin lähteä. Hänellä on mukanaan
neljäsataa miestä."
"Kolme salaliittolaista aikoo asettua Fulviusten haudan luo väijyksiin
mukanaan tuhannen miestä."
"Se tieto on todellakin kengän arvoinen", vastasi Cethegus heittäen sen
Syphaxille.
"Kuningas Vitiges tekee sillä aikaa valerynnäkön pyhän Paavalin porttia
vastaan saadakseen meidät unohtamaan Belisariuksen.
"Riennän siis käskysi mukaan Belisariukselle sanomaan, että hän ottaisi
mukaansa kolmetuhatta miestä ja tuhoaisi salaliittolaiset."
"Seis", sanoi Cethegus levollisesti. "Älä hätäile.
"Sinä et sano mitään."
"Mitä", kysyi Syphax ihmeissään. "Hän on tuhon oma, jollei häntä
varoiteta."
"Ei aina pidä esiintyä sotapäällikön suojelushenkenä.
"Belisarius koetelkoon huomenna onnensa tähteä."
"Kaikkea päähäsi pälkähtääkin", naurahti Syphax.
"Tässä tapauksessa olen mieluummin orja Syphax kuin magister militum
Belisarius.
"Antonina-raukka, joka jää leskeksi."
Cethegus aikoi heittäytyä vuoteelleen, kun ovenvartija Titus ilmoitti:
"Korinttilainen Kallistratos."
"Hän on aina tervetullut."
Nuori kreikkalainen tuli sisään.
Vieno häpeän tai ilon puna helotti hänen poskillaan. Hänellä oli
nähtävästi erittäin tärkeä asia kerrottavana.
"Mitä muuta kaunista tuot tullessasi paitsi itseäsi", sanoi Cethegus.
Nuorukainen loi häneen säihkyvät silmänsä.
"Sinua ihailevan sydämeni, ja toivon, että voisin teoissa osoittaa
tunteeni.
"Minä pyydän suosionosoituksena, että sallisit minun taistella kuten
Piso ja Liciniukset Rooman puolesta ja sinun puolestasi."
"Mitä sinua, rauhallista vierastamme, rakastettavinta helleeneistä,
koskee meidän ja barbaarien välinen verinen riita?
"Pysy sinä erilläsi tästä raskaasta tosiasiasta ja ajattele omaa
iloista perintöäsi, kauneutta."
"Minä tiedän, että Salamiin päivät ovat jo melkein tarunaikaisia ja
että te, rautaiset roomalaiset, pidätte meitä heikkoina.
"Se on kovaa, mutta sittenkin kestämme sen helpommin, koska juuri te
suojelette maailmaamme, taidetta ja jaloja tapoja barbaareita vastaan.
"Te -- roomalaiset tai oikeammin sinä, Cethegus.
"Siten minä tämän sodan käsitän ja siten se koskee helleenejäkin."
Prefekti hymyili hyvillään.
"No siinä tapauksessa ottaa Rooma mielellään vastaan helleenin avun.
Sinä pääset heti samoin kuin Licinius sotatribuuniksi."
"Teoilla tahdon sinua tästä kiittää.
"Yksi seikka minun täytyy vielä tunnustaa, sillä tiedän, ettet pidä
yllätyksistä.
"Olen usein huomannut, miten rakas Hadrianuksen hauta kuvapatsaineen on
sinulle.
"Äsken laskin patsaat ja niitä oli kaksisataayhdeksänkymmentäkahdeksan.
"Olen täydentänyt kolmannen sadan tuomalla Latonan lapset Apollon ja
Artemiin, joita sinä olet ihaillut. Ne ovat lahjani sinulle ja
Roomalle."
"Rakas tuhlari", sanoi Cethegus, "mitä oletkaan tehnyt?"
"Hyvän ja kauniin teon", vastasi Kallistratos vaatimattomasti.
"Mutta ajattele toki -- paikkahan on linnoitus. Jos gootit sen
valloittavat --"
"Letoidit ovat toisella, sisemmällä muurilla.
"Tarvinneeko pelätä, että barbaarit pääsevät Cetheguksen lempipaikalle?
"Missä ovat kauniit jumalat paremmassa turvassa kuin linnassasi?
"Varustuksesi on mielestäni niiden paras temppeli, koska se on
turvallisin.
"Lahjani olkoon samalla onnellinen enne."
"Niin se onkin", huudahti Cethegus vilkkaasti. "Minä uskon itsekin,
että lahjasi on hyvässä turvassa.
"Mutta salli minun korvaukseksi --"
"Sinä olet jo korvaukseksi antanut minulle luvan taistella puolestasi.
Terve", sanoi kreikkalainen ja poistui nauraen.
"Poika rakastaa minua suuresti", sanoi Cethegus katsellen hänen
jälkeensä.
"Ja minusta -- kuten kaikista muistakin ihmishulluista -- se tuntuu
mieluiselta.
"Eikä vain senvuoksi, että minä siten hallitsen häntä."
Silloin kuului eteisen marmorilattialta askeleita ja tulijaksi
ilmoitettiin eräs sotatribuuni.
Hän oli nuori sotilas, jolla oli jalot, vaikka ennenaikaansa
vanhentuneet kasvonpiirteet.
Aito roomalaisen rodun tuntomerkkeinä olivat melkein suorakulmaisesti
suorasta, ankarapiirteisestä otsasta lähtevät poskipäät. Syvällä
olevista silmistä kuvastui roomalainen voima ja -- ainakin tällä
hetkellä -- päättävä totisuus ja horjumaton tahto.
"Kas, Severinus, Boëthiuksen poika! Tervetuloa, nuori sankari ja
viisaustieteilijä.
"Useaan kuukauteen en ole nähnyt sinua. Mistä tulet?"
"Äitini haudalta", vastasi Severinus tiukasti katsellen kysyjää.
Cethegus hypähti pystyyn.
"Mitä? Rusticiana! Nuoruudenystävättäreni! Boëthiukseni vaimo!"
"Hän on kuollut", sanoi poika lyhyesti.
Prefekti aikoi tarttua hänen käteensä.
Severinus ei sitä sallinut.
"Poikani! Severinus parka! Kuoliko hän lähettämättä minulle
tervehdystä?"
"Kerron sinulle hänen viimeiset sanansa. Ne koskivat sinua."
"Mihin tautiin hän kuoli?"
"Tuskaan ja katumukseen."
"Tuskaan", huokasi Cethegus. "Sen kyllä ymmärrän. Mutta mitä katumista
hänellä oli?
"Ja minuako hänen viimeiset sanansa koskivat? Kuinka ne kuuluivat?"
Silloin Severinus meni aivan prefektin viereen ja katsoi häntä tiukasti
silmiin.
"Kirottu, kirottu olkoon Cethegus, joka myrkytti sydämeni ja lapseni."
Cethegus katseli häntä rauhallisesti.
"Kuoliko hän mielipuolena", kysyi prefekti levollisesti.
"Ei, murhaaja. Hän oli mielipuoli luottaessaan sinuun.
"Kuolinhetkellään hän tunnusti Cassiodorukselle ja minulle, että hän
oli ojentanut nuorelle kuninkaalle sinun sekoittamasi myrkyn.
"Hän kertoi meille koko jutun.
"Corbulo-vanhus tyttärineen vahvistivat sen todeksi.
"'Vasta myöhemmin sain kuulla, että lapseni oli juonut kuolettavasta
pikarista', päätti hän kertomuksensa. 'Eikä kukaan pidättänyt Camillan
kättä hänen aikoessaan juoda.'
"'Sillä minä olin vielä veneessä merellä ja Cethegus
plataanikäytävässä.'
"Silloin Corbulo huusi kalveten: 'Tiesikö prefekti, että maljassa oli
myrkkyä?'
"'Tiesi', vastasi äitini.
"'Kun minä tapasin hänet puutarhassa, ilmoitin sen hänelle.'
"Corbulo vaikeni kauhusta, mutta Daphnidion kiljaisi:
"'Voi domina-parkaani! Hän siis murhasi hänet.'
"'Sillä hän seisoi aivan vieressäni ja katseli, kun domina joi.' --
"'Näkikö hän hänen juovan', kysyi äitini äänellä, joka iäti kaikuu
korvissani.
"'Hän näki hänen juovan', vakuutti Corbulo tyttärineen.
"'Pahat henget silloin hänen päänsä perikööt!'
"'Kosta, Jumala, helvetissä, kostakaa, poikani, maan päällä Camillan
puolesta!'
"'Kirottu olkoon Cethegus!'
"Ja hän veti viimeisen henkäyksensä."
Prefekti seisoi järkähtämättömänä.
Hän tarttui vain hitaasti tunikkansa rintapoimussa olevaan tikariin.
"Mutta mitä sinä teit?" kysyi hän hetkisen kuluttua.
"Minä polvistuin ruumiin viereen, suutelin hänen kylmää kättään ja
lupasin täyttää hänen viimeisen käskynsä.
"Varo itseäsi, Rooman prefekti, myrkynsekoittaja, sisareni murhaaja!
Loppusi on lähellä."
"Boëthiuksen poika! Aiotko ruveta murhaajaksi lavertelevan orjan ja
hänen tyttöletukkansa sanojen perustalla?
"Olisiko se mielestäsi sankarin ja oppineen arvon mukaista?"
"En minä aio murhata.
"Jos olisin germaani, niin barbaarien tavan mukaan -- nyt se tuntuu
minusta erinomaiselta -- haastaisin sinut, veriviholliseni,
kaksintaisteluun.
"Mutta olen roomalainen ja haen kostoa oikeuden tietä.
"Varo itseäsi, prefekti. Italiassa on vielä tuomareita.
"Vasta tänään olen päässyt meren puolelta Roomaan ja huomenna syytän
sinua tuomariesi, senaattorien edessä. Siellä tapaamme toisemme."
Cethegus sulki äkkiä häneltä tien.
Mutta Severinus huusi:
"Pois tieltä! Murhamiesten suhteen ollaan varovaisia.
"Kolme ystävääni on saattanut minua talosi luo.
"Jollen pian palaa, tulevat he liktorien kanssa noutamaan minua."
"Aioin vain varoittaa sinua ryhtymästä häpeälliseen tekoon", vastasi
Cethegus levollisesti.
"Jos sinä aiot syyttää sukusi vanhinta ystävää murhasta, jota et saa
toteennäytetyksi, kuolevan kuumehoureiden perusteella, niin en tahdo
sinua siitä estää.
"Mutta ennenkuin menet, saat erään tehtävän suorittaaksesi. Sinä olet
syyttäjäni, mutta samalla olet sotilas ja minun sotatribuunini.
"Sinun on toteltava päällikkösi käskyjä."
"Minä tottelen."
"Huomenna Belisarius lähtee kaupungista ja barbaarit tekevät rynnäkön.
"Minun on suojeltava kaupunkia.
"Minä aavistan, että Belisarius joutuu vaaraan -- häntä pitäisi
suojella.
"Minä määrään sinut huomenna päällikön seuralaiseksi ja on sinun
suojeltava hänen henkeään."
"Omallani."
"Hyvä on tribuuni. Minä luotan sanaasi."
"Luota vain sanaani. Näkemiin. Taistelun jälkeen senaatissa.
"Molemmat taistelut miellyttävät minua.
"Näkemiin -- -- -- senaatissa."
"Näkemättömiin", sanoi Cethegus, kun askelten ääni lakkasi kuulumasta.
"Syphax", huusi hän, "tuo viiniä ja päivällinen.
"Meidän on vahvistettava itseämme -- huomisen varalta."