Seuraavana päivänä goottien lukuisa sotajoukko saapui ikuisen kaupungin
edustalle ja piiritti sen seitsemästä kohdasta.
Nyt alkoi merkillinen piiritys, jonka aikana kävi ilmi sekä
Belisariuksen päällikkönero ja kekseliäisyys että piirittäjien
urhoollisuus.
Pelosta vavisten roomalaiset katselivat muureiltaan saapuvaa goottien
laumaa, josta ei näyttänyt loppua tulevankaan.
"Katso, prefekti, tuo joukko valtaa muurisi."
"Niiden ympäristön, mutta niiden yli se ei tule.
"Ilman siipiä ei näille muureille päästä."
Vitiges oli jättänyt Ravennaan vain kaksituhatta miestä.
Kahdeksantuhatta hän oli lähettänyt Urbssalvian kreivin Uligiksen ja
Asculumin kreivin Ansan johdolla Dalmatiaan valloittamaan tätä
maakuntaa ja Liburniaa bysanttilaisilta sekä valtaaman takaisin tärkeää
Salonaa. Heidän piti pestata avukseen palkkasotureita Saviasta.
Goottien laivastokin lähetettiin sinne vastoin Tejan neuvoa. Hän
ehdotti, että se olisi tuotu Portukseen, Rooman satamaan, piirittävän
sotajoukon avuksi.
Maan puolelta kuningas piiritti Roomaa ja sen laajoja valleja
sekä Marcus Aureliuksen ja prefektin rakennuttamia muureja
sadallaviidelläkymmenellätuhannella miehellä,
Rooman muureissa oli siihen aikaan viisitoista pääporttia sekä
sitäpaitsi joitakuita pienempiä.
Gootit pystyttivät muurien heikompien paikkojen edustalle kuusi leiriä.
Kaikki nämä kuusi leiriä olivat joen vasemmalla rannalla.
Mutta koska oli pelättävissä, että piiritetyt hävittäisivät Milviuksen
sillan ja siten katkaisisivat piirittäjiltä kulkutien joen oikealle
rannalle sekä saisivat vapaasti hallittavakseen koko alueen joen
oikealta rannalta mereen saakka, gootit rakensivat Tiberin oikealle
rannalle, "Neron kentälle", seitsemännen leirin, joka ulottui Vatikanin
kukkulalta Milviuksen siltaan saakka.
Tämä silta suojeli siis Milviuksen siltaa ja uhkasi Hadrianuksen siltaa
sekä Pyhän Pietarin porttiin päättyvää Roomaan johtavaa tietä. Porttia
kutsuttiin Prokopiuksen tietojen mukaan jo silloin myöskin sisemmäksi
Aureliuksen portiksi.
Se oli lähinnä Hadrianuksen hautaa.
Gootit vartioivat tarkasti myöskin Pyhän Pankratiuksen porttia Tiberin
oikealla rannalla.
Tämän Neron kentällä, Pankratiuksen ja Pietarin porttien välillä olevan
leirin päälliköksi Vitiges määräsi Mediolanumin kreivin Markjan, joka
oli ollut cottilaisten alppien vartijana frankkeja vastaan.
Mutta kuningas kävi usein itse täällä tarkasti silmäillen Hadrianuksen
hautaa.
Hän ei ruvennut minkään erityisen leirin päälliköksi, vaan pidätti
itselleen ylipäällikkyyden määräten kuuden muun leirin päälliköiksi
Hildebrandin, Totilan, Hildebadin, Tejan, Guntariksen ja Gripan.
Kaikkien seitsemän leirin ympäri kuningas kaivatti syvät haudat ja
teetätti siten saadusta mullasta muurit haudan ja leirin välille ja
vahvistutti ne paalutuksilla, suojaten siten leirit mahdollisilta
hyökkäyksiltä.
Belisarius uskoi praenestinisen (nykyinen Porta maggiore) portin
kaupungin itäosassa Bessakselle sekä kovasti uhatun Flaminiuksen
portin, jonka läheisyydessä oli Totilan leiri, Constantinukselle. Tämä
rakennutti sen melkein umpeen roomalaisista temppeleistä ja palatseista
otetuilla marmorilohkareilla.
Belisarius oli sijoittanut pääleirinsä kaupungin pohjoisosaan.
Tämä oli heikoin Cetheguksen hänelle luovuttamista paikoista.
Prefekti oli pidättänyt itselleen kaupungin länsi- ja eteläosat, joista
kukaan ei voinut häntä karkoittaa ja joissa hänen läsnäolonsa oli
välttämätön.
Mutta täällä pohjoisessa oli Belisarius isäntänä. Hän asettui
Flaminiuksen ja Pinciuksen -- taikka nyt "Belisariuksen" -- porttien
välille, linnoituksen heikommalle paikalle ja suunnitteli hyökkäyksiä
barbaareita vastaan.
Muut portit hän uskoi jalkaväenpäälliköiden Peraniuksen, Magnuksen,
Enneen, Artabaneen, Azaretaan ja Chilbudiuksen huostaan.
Prefekti oli luvannut puolustaa kaikkia portteja Tiberin oikealla
rannalla, nimittäin uutta Porta aureliaa Hadrianuksen haudan luona,
Porta septimianaa, vanhaa Porta aureliaa, jota siihen aikaan kutsuttiin
Pankratiuksen portiksi, ja Porta portuensista sekä näiden lisäksi
vasemmalta rannalta pyhän Paavalin porttia.
Vasta seuraava portti itäänpäin -- ardeatininen -- oli Belisariuksen
suojeltavana. Täällä oli päällikkönä Chilbudius.
Sekä piirittäjät että piiritetyt osoittautuivat yhtä väsymättömiksi ja
kekseliäiksi hyökkäys- ja puolustussuunnitelmien tekemisessä.
Kauan aikaa gootit koettivat keksiä keinoja saadakseen Rooman
antautumaan ilman rynnäkköä, ja piiritetyt taas koettivat saada nuo
tuumat turhiksi.
Gootit, jotka olivat campagnan herroja, koettivat näännyttää
piiritettyjä janolla. He katkaisivat kaikki neljätoista komeaa
vesijohtoa, jotka varustivat kaupungin juomavedellä.
Belisarius muurautti heti, kun hän oli tämän huomannut, vesijohtojen
kaupunginpuoleiset päät kiinni.
"Sillä", oli Prokopius sanonut hänelle, "kun sinä, sankari Belisarius,
kömmit vesijohtoa myöten Napoliin, voisi barbaarien mieleen johtua
ryömiä samanlaista sankaritietä Roomaan. Tuskinpa he sitä häpeänäkään
pitäisivät."
Kylvyistä piiritettyjen täytyi kokonaan luopua, sillä kauempana joesta
olevissa kaupunginosissa saatiin tuskin juomavettä.
Katkaisemalla vesijohdot barbaarit olivat ottaneet roomalaisilta
leivänkin suusta.
Siltä ainakin näytti.
Sillä Rooman kaikki vesimyllyt seisahtuivat nyt.
Viljaa, jonka Cethegus oli ostanut Sisiliasta ja Belisarius väkisin
koonnut Rooman ympäristöstä vuokralaisten ja maanviljelijäin murinasta
huolimatta, ei saatu enää jauhetuksi.
"Antakaa aasien ja härkien pyörittää myllyjä", komensi Belisarius.
"Useimmat aasit ja härät olivat siksi viisaita, Belisarius", vastasi
Prokopius, "etteivät ne tulleet tähän loukkuun meidän mukanamme.
"Meillä on härkiä vain teurastusta varten.
"Jos ne pannaan myllyjä pyörittämään, ei niissä sitten enää ole lihaa
niin paljon, että niitä voisi teurastaa."
"Kutsu sitten Martinus tänne.
"Sain eilen Tiberin rannalla kävellessäni ja goottien telttoja
laskiessani aatteen --"
"Joka Martinuksen on sen mahdottomuudesta huolimatta toteutettava.
"Mies parka!
"Noudan hänet joka tapauksessa."
Mutta kun Belisarius ja Martinus saman päivän iltana näyttivät
yhteenliitettyjen venheiden päälle laaditun maailman ensimmäisen
laivamyllyn, sanoi Prokopius ihastuneena:
"Laivamyllyissä jauhettu leipä ilahduttaa ihmisiä kauemmin kun
suurimmat urotyösi. Täten jauhetussa viljassa on -- kuolemattomuuden
maku."
Belisariuksen keksimät ja Martinuksen laatimat laivamyllyt suorittivat
todellakin koko piirityksen ajan kuiville jääneiden vesimyllyjen
tehtävän.
Sen sillan alapuolella, jota nykyjään kutsutaan Ponte San Sistoksi,
Janiculus-kukkulan juurelle Belisarius, näet, kiinnitti köysillä kaksi
laivaa ja rakennutti niiden päälle myllyn, jonka ratasta sillan
arkkujen väliin pusertunut vesi pyöritti kovalla vauhdilla.
Piirittäjät koettivat saada tuhotuiksi nämä laitokset, joista
karkulaiset olivat heille kertoneet.
He heittelivät sillan yläpuolella olevilta rannoilta jokeen palkkeja,
tukkeja ja puita, jotka todellakin yhdessä yössä tuhosivat kaikki
joessa olevat myllyt.
Mutta Belisarius rakennutti myllyt uudestaan ja jännitti sillan
yläpuolelle joen yli vahvan ketjun, johon kaikki myllyjä uhkaavat
esineet tarttuivat.
Tällä rautaisella virransululla oli toinenkin tarkoitus kuin myllyjen
suojeleminen. Sen piti myöskin estää gootteja pääsemästä kaupunkiin
veneillä ja lautoilla jokea pitkin.
Sillä Vitiges oli nyt ryhtynyt kaikkiin toimiin rynnäkön varalta.
Hän rakennutti puisia torneja, jotka olivat korkeampia kuin kaupungin
muurit. Tornit olivat rattailla ja niitä kuljetettiin vetojuhtien
avulla.
Hän teetti lukemattomia ryntäysportaita sekä neljä hirmuista
muurinsärkijää, joita kutakin hoitamaan tarvittiin viisikymmentä
miestä.
Lukemattomilla risu- ja kaislakimpuilla täytettäisiin syvät
vallihaudat.
Belisarius ja Cethegus puolestaan -- edellinen pohjoisessa ja idässä,
jälkimmäinen etelässä ja lännessä -- valvoivat kaupungin puolustusta.
He sijoittivat valleille ballisteja ja heittokoneita, jotka sinkosivat
pitkien matkojen päähän hirrentapaisia keihäitä sellaisella voimalla,
että ne puhkaisivat täydessä rautavaruksessa olevan miehen.
Portteja suojeltiin "susilla", s.o. rautapiikein varustetuilla
palkeilla, jotka pudotettiin hyökkääjien päälle, kun nämä olivat
saapuneet aivan portin viereen.
Lopuksi he sirottelivat paljon jalkarautoja ja piikkikuulia muurien ja
barbaarien leirin väliselle aukealle paikalle.