Samaan aikaan Belisarius lähti pääjoukkoineen Roomasta, jonka
vartioimisen hän oli uskonut Johannekselle. Hän oli päättänyt hakea
gootit käsiinsä Ravennasta. Hänen voittokulkuaan ei ollut tähän saakka
häirinnyt mikään ja hänen lähettämänsä partiojoukot olivat
italialaisten luopioiden avustamina valloittaneet koko Italian
tasangon, vieläpä linnat, linnoitukset ja kaupungitkin Ravennan
läheisyyteen saakka. Kaikki nämä seikat olivat lisänneet hänen
itseluottamustaan niin, että hän piti sotaretkeä melkein päättyneenä.
Hänen oli vain annettava neuvottomille gooteille surmanisku heidän
viimeisessä piilopaikassaan. Sen jälkeen, kun Belisarius oli itse
valloittanut koko eteläosan niemimaata: Bruttian, Lucanian, Calabrian,
Apulian ja Campanian sekä sitten Rooman, Samniumin ja Valerian, olivat
hänen alipäällikkönsä Bessas, Konstantinus, armenialainen Zanter,
persialainen Chanaranges ja massageetti Aeschman lähteneet
valloittamaan Tusciaa apunaan ylipäällikön henkivartioston
keihäsmiehet.
Bessas ryhtyi ensin piirittämään lujasti linnoitettua Norniaa, jota oli
melkein mahdoton valloittaa sen aikaisten piirityskoneiden avulla. Se
oli korkealla vuorella, jonka juurta Nar-joki huuhtelee.
Ainoat paikat, mistä linnoitusta voi lähestyä, ovat idässä ahdas
vuorisola ja lännessä korkea, vanha, keisari Augustuksen rakennuttama,
linnoitettu silta.
Mutta roomalainen väestö hyökkäsi pienen goottilaisen varusväen
kimppuun ja avasi portit Bessaksen traakialaisille.
Konstantinus sai taistelutta haltuunsa Spoletiumin ja Perusian.
Jonian meren itäpuolella oli Belisariuksen alipäällikkö comes sacri
stabuli Konstantinus kostanut kahden bysanttilaisen sotapäällikön
illyrialaisen Munduksen ja hänen poikansa Mauriciuksen puolesta, jotka
olivat sodan alussa kaatuneet Dalmatiassa Salonan edustalla,
valloittanut Salonan ja pakottanut pienet goottijoukot perääntymään
Ravennaan päin. Koko Dalmatia ja Liburnia olivat joutuneet
bysanttilaisten käsiin.
Tusciasta päin Justinianuksen hunnit tekivät partioretkiä Picenumiin ja
Aemiliaan saakka.
Belisarius piti senvuoksi goottikuninkaan rauhantarjousta heikkouden
merkkinä.
Hänen mieleensä ei johtunut, että barbaarit voisivat ryhtyä
hyökkäämään.
Sitä paitsi hän lähti mielellään Roomasta, jossa hänen täytyi vastoin
tahtoaan olla Cetheguksen vieraana. Avoimella kentällä hän toivoi taas
saavansa ylivoiman.
Prefekti uskoi Kapitoliumin Lucius Liciniuksen huostaan ja liittyi
Belisariukseen.
Turhaan hän varoitteli tätä liiasta itseluottamuksesta.
"Jää Kapitoliumin vallien suojaan, jos pelkäät barbaareita", tämä oli
vastannut.
"En jää", hän sanoi. "Belisariuksen tappio on siksi harvinainen, että
sitä täytyy olla katsomassa."
Cethegus olisikin suonut nöyryytyksen päällikölle, jonka maine oli
houkutellut italialaisia bysanttilaisten joukkoon.
Belisarius oli vienyt joukkonsa kaupungin pohjoisten porttien kautta ja
asettanut sen leiriin vähän matkaa kaupungin ulkopuolelle
tarkastaakseen ja järjestääkseen sen uudestaan.
Italialaisiakin oli häneen liittynyt niin paljon, että sotajoukko oli
uudestaan jaettava.
Ambazuch, Bessas ja Konstantinus olivat myöskin palanneet takaisin
leiriin tuoden mukanaan suurimman osan joukoistaan. He jättivät
valloittamiinsa kaupunkeihin vain muutamia kymmeniä miehiä.
Leirissä kierteli epämääräisiä huhuja goottien lähestymisestä.
Mutta Belisarius ei uskonut niitä.
"He eivät uskalla", hän vastasi Prokopiuksen varoitukseen. "He ovat
Ravennassa ja vapisevat pelosta."
Cethegus virui telttavuoteellaan saamatta unta. Hän antoi lampun palaa.
"En voi nukkua", sanoi hän. "Ilmassa on aseiden kalsketta ja veren
hajua.
"Gootit ovat tulossa. He kai saapuvat Sabinan kautta Via casperiaa ja
salaraa myöten."
Silloin kahahtivat oviverhot ja Syphax syöksyi hengästyneenä hänen
vuoteensa ääreen.
"Tiedän mitä aiot sanoa", huudahti Cethegus hypähtäen vuoteeltaan.
"Gootit tulevat."
"Niin, herra, huomenna he ovat täällä. He hyökkäävät salarialaista
porttia vastaan. Minulla oli kuningattaren paras hevonen, mutta Totila,
joka on etujoukkojen päällikkönä, kiitää kuin erämaan tuuli.
"Leirissä ei kukaan aavista mitään."
"Suuri sotapäällikkö ei ole asettanut etuvartioita", sanoi Cethegus
hymyillen.
"Hän luotti kai Aniussillan vahvaan torniin, mutta --"
"Entä sitten? Onhan torni vahva."
"Niin on, mutta vartiosto, jona oli Napolin asukkaita, meni goottien
puolelle, kun Totila puhutteli heitä.
"Belisariuksen henkivartijat, jotka vastustivat antautumista, otettiin
kiinni ja heidät annettiin päällikkönsä Innocentiuksen kanssa Totilan
käsiin. Torni ja silta ovat goottien hallussa."
"Tästäpä syntyy hauska juttu! Onko sinulla aavistustakaan vihollisten
lukumäärästä?"
"Minun ei tarvitse aavistaa. Tiedän sen yhtä tarkoin kuin kuningas
Vitiges.
"Tässä on luettelo hänen joukoistaan.
"Kuningatar Matasunta lähettää sen."
Cethegus katsoi häneen tutkivasti.
"Tapahtuuko ihmeitä barbaarien tuhoamiseksi?"
"Niin, herra, ihme on tapahtunut.
"Tuo kaunis nainen tahtoo tuhota kansansa yhden ihmisen vuoksi.
"Puolisonsa vuoksi."
"Erehdyt", vastasi Cethegus, "hän rakasti Vitigestä jo tyttönä
ollessaan ja osti hänen kuvapatsaansa."
"Niin, hän rakastaa kuningasta.
"Mutta kuningas ei rakasta häntä.
"Ja Ares-patsaan hän murskasi hääyönä."
"Tuskinpa hän on itse näitä sinulle kertonut."
"Ne on kertonut hänen orjattarensa Aspa, kansani tytär.
"Hän kertoo minulle kaiken. Hän rakastaa minua.
"Ja hän rakastaa hallitsijatartaan kuten minä sinua.
"Ja Matasunta aikoo avullasi tuhota goottien valtakunnan.
"Hän kirjoituttaa Aspalla kaiken heimomme salamerkeillä.
"Minä ottaisin tuon auringonkuningattaren vaimokseni, jos olisin
Cethegus."
"Niin minäkin, jos olisin Syphax.
"Mutta tietosi ovat kruunun arvoiset.
"Viekas, kostonhimoinen nainen on legioonain arvoinen. Nyt voin uhmata
Belisariusta, Vitigestä ja Justinianusta.
"Pyydä minulta suosionosoitusta, mitä tahansa paitsi vapauttasi, sillä
minä tarvitsen sinua vielä."
"Vapauteni on -- palvella sinua. Suosionosoituksena pyydän: salli minun
huomenna taistella rinnallasi."
"Ei, pantterini. Kynsiäsi en vielä voi käyttää, vaan pehmeitä
käpäliäsi.
"Älä ilmoita kenellekään goottien lähestymisestä eikä lukumäärästä.
"Ota varukseni esille ja anna tuolta kotelosta salarisen tien kartta.
"Kutsu puheilleni Marcus Licinius ja isaurilaisteni päällikkö Sandil."
Syphax katosi.
Cethegus silmäsi karttaa.
"He tulevat siis kukkuloita alas lounaasta päin.
"Voi niitä, jotka koettavat pidättää heitä.
"Kukkuloiden vieressä on syvä laakso, jossa leirimme sijaitsee. Siinä
taistelemme ja joudumme tappiolle.
"Takanamme, kaakossa, on syvä puro, johon meidät ajetaan. Sillat eivät
kestä.
"Sitten laaja tasanko -- siinä goottilaisen ratsuväen sopii
erinomaisesti ahdistaa meitä!
"Vielä taampana on tiheä metsä ja ahdas sola Hadrianuksen rappeutuneen
linnoituksen vieressä.
"Marcus", sanoi hän telttaan tulleelle nuorukaiselle, "joukkoni
lähtevät liikkeelle.
"Me marssimme puron yli metsään. Kaikille, jotka sinulta kyselevät,
vastaat meidän palaavan takaisin Roomaan."
"Kotiinko? Taistelematta? Etkö tiedä, että taistelua odotetaan joka
hetki", sanoi Marcus hämmästyneenä.
"Senvuoksi juuri."
Hän meni herättämään Belisariusta.
Mutta tämä oli jo valveilla. Prokopius oli hänen luonaan.
"Joko tiedät, prefekti? Maalaiset kertovat, että goottilaisia
ratsumiehiä lähestyy. Nuo uskalikot syöksyvät perikatoon. He luulevat,
että tie Roomaan on vapaa."
Hän jatkoi pukeutumistaan.
"Mutta talonpojat kertovat, että ratsumiehet ovat vain etujoukko. Sen
jäljessä kuuluu tulevan hirmuinen barbaarilauma", varoitteli Prokopius.
"Turhaa hälytystä. Gootit pelkäävät. Vitiges ei uskalla hyökätä
kimppuuni.
"Sitä paitsi olen varustanut neljäntoista stadion päässä Roomasta
olevan Aniussillan tornilla, -- Martinus on sen rakennuttanut laatimani
suunnitelman mukaan -- joka yksin pidättää goottien jalkaväkeä toista
viikkoa -- vaikkakin joitakuita ratsumiehiä pääsisi uimalla yli."
"Erehdyt, Belisarius", vastasi Cethegus. "Tiedän varmasti, että
goottien koko sotajoukko on tulossa."
"Mene kotiin, jos pelkäät."
"Käytän lupaustasi hyväkseni.
"Olen saanut kuumeen.
"Isaurilaiseni ovat niinikään kuumeessa -- luvallasi palaan Roomaan."
"Minä tunnen tuon kuumeen", sanoi Belisarius, "olen nimittäin nähnyt
sitä muissa.
"Se katoaa, kun on saatu valli suojaksi vihollista vastaan.
"Mene, en tarvitse isaurilaisiasikaan."
Cethegus kumarsi ja lähti.
"Näkemiin, Belisarius!
"Käske isaurilaisteni lähteä liikkeelle", sanoi hän Marcukselle ulos
tultuaan.
"Ja bysanttilaisten myös", lisäsi hän hiljaa.
"Mutta Belisarius on --"
"Minä olen heidän Belisariuksensa. Syphax, hevoseni!"
Kun hän nousi hevosen selkään, ajoi paikalle joukko roomalaisia
ratsumiehiä soihdut käsissä.
"Kuka siellä? Sinäkö, Cethegus? Lähdetkö pois? Joukkosi menee joelle
päin. Et kai sinä hylkää meitä vaaran suurimmillaan ollessa."
Cethegus kumartui.
"Calpurniusko? Olet niin kalpea, etten tuntenut sinua.
"Mitä tietoja tuot?"
"Pakenevat talonpojat kertovat", Calpurnius vastasi peloissaan, "että
tulossa on suuri sotajoukko barbaarien kuninkaan Vitigeksen johdolla. He
tulevat Sabinan kautta ja ovat jo Tiberin vasemmalla rannalla.
Vastustus on -- hulluutta -- turmiollista. Minä lähden mukaasi."
"Et lähde", sanoi Cethegus jyrkästi. "Olen taikauskoinen. Kartan
raivotarten ahdistaman miehen seuraa.
"Saat varmasti rangaistuksen pojanmurhasta.
"Enkä halua joutua sinun kanssasi rangaistavaksi."
"Roomassa kuiskaillaan, ettei Cetheguskaan aina halveksi murhaa",
vastasi Calpurnius vimmoissaan.
"Calpurnius ei ole Cethegus", sanoi prefekti ratsastaen tiehensä. "Vie
Manalaan terveisiä."