Muutamia päiviä myöhemmin Matasunta meni taas leiriin, tällä kertaa
ilman Aspaa.
Sillä tämä ei lähtenyt mihinkään haavoittuneen kansalaisensa äärestä,
joka nopeasti parani hänen hoidossaan ja hänen lääkkeistään.
Kuningas Vitiges oli nyt hovilaisten seuraamana noutanut kuningattaren.
Tänään aiottiin pitää hyvin tärkeä sotaneuvottelu kuninkaan teltassa.
Tieto oli tullut viimeisten apujoukkojen saapumisesta, ja Guntariksen
ja Hildebadin odotettiin myös palaavan ja tuovan vastauksen
Belisariukselle tehtyyn rauhanehdotukseen.
"Tärkeä päivä", sanoi Vitiges kuningattarelle.
"Rukoile taivaalta rauhaa."
"Minä rukoilen sotaa", sanoi Matasunta tuijottaen eteensä.
"Toivooko naisen sydän niin suuresti kostoa?"
"Toivoo. Kostoa, yksin kostoa toivon -- ja varmasti saankin."
Samassa he saapuivat telttaan, joka oli täynnä goottipäälliköitä.
Matasunta vastasi ylpeästi päätään nyökäten kumarruksiin.
"Ovatko lähettiläät saapuneet", kysyi kuningas istuutuessaan
Hildebrand-vanhukselta. "Tuo heidät sitten tänne."
Vanhuksen viittauksesta vedettiin sivuoven verhot syrjään, ja herttua
Guntaris ja Hildebad astuivat sisään syvään kumartaen.
"Mitä te tuotte? Rauhan vai sodan", kysyi Vitiges innokkaasti.
"Sodan, sodan, kuningas Vitiges", huusivat molemmat yhtä aikaa.
"Kuinka? Belisarius hylkää siis tarjoamani uhrauksen. Esitit kai
hänelle ehdotukseni ystävällisesti ja vakuuttavasti."
Herttua Guntaris astui esiin ja vastasi:
"Tapasin päällikön Kapitoliumissa prefektin vieraana ja sanoin:
"'Goottien kuningas Vitiges lähettää sinulle tervehdyksensä.'
"'Kolmenkymmenen päivän kuluttua hän voi saapua näiden muurien
edustalle sadanviidenkymmenen tuhannen sotakuntoisen gootin kanssa.'
"'Tästä kunnianarvoisesta kaupungista syntyy silloin taistelu,
jollaista nämä kentät, joita tuhannen vuoden aikana on verellä
kostutettu, eivät ole vielä nähneet.'
"'Goottien kuningas rakastaa enemmän rauhaa kuin voittoa. Hän lupaa
luovuttaa keisari Justinianukselle Sisilian saaren ja auttaa häntä
kaikissa hänen sodissaan kolmella tuhannella gootilla, jos hän heti
luopuu Roomasta ja Italiasta, joka on omamme sekä valloituksen
oikeudella että keisari Zenon kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, jonka
mukaan Italia kuuluu Teoderikille, jos tämä kukistaa Odovakarin.'
"Näin minä puhuin käskysi mukaan.
"Mutta Belisarius nauroi ja sanoi:
"'Vitiges on hyvin armollinen luovuttaessaan minulle Sisilian saaren,
joka on jo hallussani ja jota hänellä ei enää ole.'
"'Minä lahjoitan hänelle sen sijaan Thulen saaren.'
"'Teoderikin ja Zenon välinen sopimus oli tehty pakosta ja valloituksen
oikeus -- se on nyt meidän.'
"'Rauhaan suostun vain seuraavilla ehdoilla: koko goottien sotajoukko
laskee aseensa ja koko kansa siirtyy Alppien yli ja lähettää kuninkaan
ja kuningattaren Bysanttiin panttivankeina.'"
Kiukun murinaa kuului joka puolelta.
"Lähdimme pois vihastuneina, vastaamatta sanaakaan sellaiseen
ehdotukseen."
"Näkemiin asti Ravennassa", huusi hän jälkeemme.
"Silloin minä käännyin", sanoi Hildebad, "ja huusin:
"Näkemiin asti Rooman edustalla.
"Aseisiin, kuningas Vitiges!
"Sinä olet rauhan toivossa ryhtynyt viimeiseen keinoon ja saanut siitä
pilkkaa.
"Liikkeelle! Sinä olet tarpeeksi aprikoinut ja varustautunut. Vie
meidät taisteluun."
Teltan ulkopuolelta kuului torventoitotusta ja lähestyvien ratsujen
kavionkopsetta.
Pian vedettiin teltan esirippu syrjään ja sisään astui Totila
kiiltävissä varusteissa, valkoinen vaippa hartioille heitettynä.
"Terve, kuninkaani, terve, kuningattareni", hän lausui ensiksi.
"Olen suorittanut tehtäväni, tuon rauhansanoman frankkien kuninkaalta.
"Hän oli jo varustanut sotajoukon bysanttilaisten avuksi sinua vastaan.
"Sain hänen mielensä muuttumaan.
"Hänen sotajoukkonsa ei hyökkää Italiaan gootteja vastaan.
"Mediolanumin kreivi Markja, joka tähän saakka on vartioinut
cottilaisia alppeja frankkeja vastaan, pääsi siten joukkoineen
vapaaksi. Hän rientää tänne pikamarssissa.
"Paluumatkalla kokoilin minä kaikki asekuntoiset miehet ja otin mukaani
linnoitusten varusväet.
"Edelleen:
"Meillä on tähän saakka ollut puute ratsuväestä. Ole huoleton,
kuninkaani. Tuon lisäksi kuusi tuhatta, erinomaisilla hevosilla
varustettua ratsumiestä.
"He haluavat päästä temmeltämään Rooman lakeuksille.
"Eräs toivo elähdyttää meitä kaikkia: vie meidät taisteluun Rooman
edustalle."
"Kiitos, ystäväni, sanomistasi ja ratsumiehistäsi.
"Sano, Hildebrand, kuinka sotajoukkomme nyt on jaettu?
"Sanokaa, päälliköt, kuinka monta miestä teillä kullakin on
johdettavana?
"Kirjurit, merkitkää ne muistiin."
"Minun johdossani on kolmetuhatta jalkamiestä", huudahti Hildebad.
"Minulla neljäkymmentätuhatta kilvin ja keihäin varustettua jalka- ja
ratsumiestä", sanoi herttua Guntaris.
"Minulla neljäkymmentätuhatta jalkamiestä: jousimiehiä, linkoojia ja
keihäsmiehiä", vastasi Ravennan kreivi Grippa.
"Minulla seitsemäntuhatta puukko- ja nuijamiestä", mainitsi Hildebrand.
"Ja sen lisäksi Totilan kuusituhatta ratsumiestä ja Tejan neljätoista
tuhatta valittua, kirveillä varustettua jalkamiestä -- mutta missä hän
itse on? En ole huomannut häntä täällä! --
"Ja minä olen lisännyt oman joukkoni viideksikymmeneksituhanneksi
jalka- ja ratsumieheksi", sanoi kuningas lopuksi.
"Kaikkiaan siis satakuusikymmentätuhatta miestä", mainitsi
protonotarius ojentaen kuninkaalle pergamenttikäärön.
Kuninkaan totisille kasvoille ilmestyi iloinen välähdys.
"Satakuusikymmentätuhatta goottisoturia. Pitäisikö niiden taistelematta
laskea aseensa Belisariuksen edessä?
"Kuinka pitkän ajan kuluttua olette lähtövalmiit?"
Silloin musta Teja syöksyi telttaan.
Hän oli kuullut kuninkaan viimeisen kysymyksen.
Hänen silmänsä salamoivat, hän vapisi vihasta.
"Nyt ei ole enää aikaa tuhlattavana. Kostamaan, kuningas Vitiges!
"On tapahtunut rikos, joka huutaa kostoa. Vie meidät heti taisteluun."
"Mitä on tapahtunut?"
"Eräs Belisariuksen alipäälliköistä, hunni Ambazuch, on jo, kuten
tiedät, kauan piirittänyt hunneineen ja armenialaisineen lujaa Petran
linnaa.
"Apua ei saatu mistään.
"Vain nuori Arahad -- hän haki kai kuolemaa -- hyökkäsi pienen
seurueensa kanssa piirittäjien kimppuun. Hän kaatui sankarin tavoin.
"Linnan pieni goottivartiosto teki epätoivoista vastarintaa.
"Sillä tänne oli paennut vihollista Tuscian, Valerian ja Picenumin
tasangoilta useita tuhansia turvattomia gootteja: vanhuksia, sairaita,
vaimoja ja lapsia.
"Vihdoin heidän täytyi nälän pakottamina suostua luovuttamaan
linnoitus. Hunni vannoi, ettei hän vuodattaisi pisaraakaan kaupungissa
olevien goottien verta.
"Hän saapui kaupunkiin ja käski goottien kokoutua suureen pyhän Zenon
basilikaan.
"Gootit -- yli viisituhatta vanhusta, naista ja lasta sekä pari sataa
soturia -- tottelivat.
"Ja kun he olivat kaikki koolla --"
Teja vaikeni.
"Mitä sitten?" kysyi Matasunta kalveten.
"Silloin hunni sulki ovet, piiritti kirkon joukkoineen ja -- sytytti
sen tuleen polttaen kaikki viisi tuhatta goottia."
"Entä sopimus", huudahti Vitiges.
"Sopimukseen gootitkin vetosivat savun ja liekkien keskellä."
"Sopimusta on noudatettu", sanoi hunni nauraen. "Ei ole pisaraakaan
verta vuodatettu.
"'Gootit ovat hävitettävät Italiasta polttamalla kuten peltohiiret ja
syöpäläiset.'
"Ja bysanttilaiset katselivat, kuinka viisituhatta vanhusta, naista,
sairasta ja lasta -- kuuletko, kuningas Vitiges -- tukehtui ja paloi
poroksi.
"Sellaista tapahtuu ja sinä -- sinä ryhdyt keskustelemaan rauhasta.
"Lähde liikkeelle, kuningas Vitiges!" huusi kiukustunut Teja vetäen
miekkansa tupestaan, "jos olet mies. Lähde kostamaan!
"Murhattujen henget johtavat sotajoukkoa -- Vie meidät taisteluun, vie
meidät kostoon!"
"Vie meidät taisteluun, vie meidät kostoon", huusivat teltassa olevat
gootit.
Vitiges nousi levollisena seisomaan.
"Tapahtukoon tahtonne, sillä nyt on mitta täysi. Parhain varustuksemme
on oikeutemme. Nyt, taisteluun!"
Hän ojensi kuningattarelle kädessään olleen pergamenttikäärön ja
tarttui siniseen kuninkaanlippuun, bandumiin, joka oli hänen tuolinsa
selustalla.
"Te näette kädessäni Teoderikin vanhan lipun, joka on kulkenut voitosta
voittoon.
"Se on tosin nyt huonommassa kädessä kuin silloin, mutta älkää pelätkö.
"Te tiedätte, ettei ylpeä itseluottamus ole luonteeni mukaista, mutta
tällä kertaa minä ennustan: tässä lipussa suhisee pikainen voitto,
suuri, kostoa tuottava voitto.
"Seuratkaa minua.
"Sotajoukko lähtee heti liikkeelle. Päälliköt, järjestäkää joukkonne!
Roomaan!"
"Roomaan", kaikui joka taholta.
"Roomaan."