"Kuka on uusi uhkaaja?"
"Älä kysy", huusi Arahad. "Vihollisesi, joka ei ole sinun arvoisesi,
joka ei rakasta sinua; hän -- tule mukaani -- pakene, ne tulevat jo."
Ulkoa kuului kavionkopsetta.
"Minä jään. Kuka voi pakottaa Teoderikin tyttärentytärtä?"
"Ei, sinä et saa joutua tuon tunteettoman käsiin, joka ei rakasta
sinua, ei ihanuuttasi, vain oikeuttasi kruunuun. Lähde kanssani --"
Silloin vedettiin teltan oviverhot syrjään ja kreivi Teja astui sisään.
Hänen mukanaan oli kaksi goottipoikasta juhlapuvuissa.
He kantoivat harsolla peitettyä purppuratyynyä. Teja astui teltan
keskelle ja polvistui Matasuntan eteen.
Hänellä oli samoin kuin pojillakin viheriä viiniköynnös kypärän
ympärillä.
Mutta hänen katseensa oli synkkä ja otsansa rypyssä, kun hän sanoi:
"Minä tervehdin sinua, goottien ja italialaisten kuningatar!"
Ihmeissään Matasunta katseli häntä.
Teja nousi, meni poikien luo, otti tyynyltä kultaisen otsakoristuksen
ja viheriäisen viiniköynnöksen sanoen:
"Minä tarjoan sinulle morsiusseppelen ja kruunun, Matasunta, ja kutsun
sinut häihin ja kruunaukseen -- kantotuoli odottaa."
Arahad tarttui miekkaansa.
"Kuka sinut lähettää", kysyi Matasunta sykkivin sydämin, mutta käsi yhä
tikarin kahvassa.
"Kuka muu kuin Vitiges, goottien kuningas."
Matasuntan ihmeellisistä silmistä loisti ilo. Hän kohotti kätensä
taivasta kohti ja lausui:
"Kiitos, taivas! Tähtesi eivät valehtele eikä uskollinen sydän.
Tiesinhän sen."
Hän tarttui valkoisilla käsillään seppelöityyn otsakoristukseen painaen
sen tummanpunaiselle tukalleen.
"Olen valmis.
"Saata minut", sanoi hän, "herrasi ja herrani luo".
Majesteetillisella liikkeellä hän ojensi vasemman kätensä kreivi
Tejalle, joka kunnioittavasti saattoi hänet teltasta.
Mutta Arahad katseli sanattomana heidän jälkeensä käsi miekan kahvassa.
Silloin tuli sinne Eurik, eräs hänen seuralaisistaan, ja pani kätensä
hänen olalleen.
"Mitä nyt", kysyi hän. "Hevoset odottavat. Minne?"
"Minnekö", huusi Arahad -- "minne?
"On vain yksi tie. Me lähdemme. Missä ovat bysanttilaiset ja kuolema?"