Vaunuun tuli kaksi matkustajaa ja alkoi sijoittautua loitommalle.
Posdnishev oli vaiti niin kauan kuin he puuhailivat, mutta heti
heidän tauottuaan hän jatkoi päästämättä hetkeksikään ajatustensa
juoksua näkyvistään:
"Ja vielä ruokottomin asia. Teoriassa oletetaan, että rakkaus on
jotakin ihanteellista, ylevää, mutta käytännössähän rakkaus on
jotakin ilkeää, sikamaista, josta on inhottava ja hävettävä puhuakin
ja muistella. Eihän luonto toki aiheettomasti ole tehnyt sitä
inhottavaksi ja hävettäväksi. Ja jos se kerran sitä on, niin se on
siten ymmärrettäväkin. Mutta tässä suhteessa ihmiset päinvastoin
menettelevät siten, kuin inhottava ja hävettävä olisi ihanaa ja
ylevää.
"Missä ensin ilmeni rakkauteni? Siinä, että antauduin elukkamaisiin
liiallisuuksiin enkä edes hävennyt niitä vaan vielä, tiesi mistä
syystä, ylpeilinkin siitä, että nämä fyysilliset liiallisuudet
olivat mahdollisia, enkä silloin ajatellut hituistakaan vaimoni
sielullista enkä edes fyysillistä elämää. Ihmettelin, mistä johtui
katkeroitumisemme toisiamme kohtaan, mutta sehän oli päivänselvää:
tämä katkeroituminen ei ollut mitään muuta kuin inhimillisen luonnon
nousu eläimellistä vastaan, joka sitä sorti.
"Kummastelin keskinäistä vihaamme. Mutta eihän voinut olla toisin.
Tämä viha ei ollut mitään muuta kuin rikollisen vihaa rikostoveriaan
kohtaan -- sekä rikokseen yllyttämisestä, että osallisuudesta siihen.
Kuinka se ei olisi ollut rikos, kun hän, poloinen, tuli raskaaksi
kohta ensimäisen kuukauden aikana ja meidän _sikamainen_ suhteemme
yhä jatkui. Te ajattelette, että poikkean kertomuksestani? En
vähäistäkään. Kerron kaiken aikaa _miten tapoin vaimoni_. Oikeudessa
minulta kysyttiin, millä, kuinka hänet tapoin? Hölmöt! He luulevat,
että tapoin hänet silloin veitsellä, lokakuun 5 päivänä. En silloin,
vaan paljoa aikaisemmin minä hänet tapoin. Aivan samalla tavalla kuin
he kaikki nyt juuri tappavat, kaikki, kaikki..."
"Millä sitten?" kysyin minä.
"Sehän se juuri on ihmeellistä, että kukaan ei tahdo tietää sitä,
mikä on niin selvää ja silminnähtävää, sitä, mikä lääkärien pitäisi
tietää ja mitä heidän olisi saarnattava, mutta mistä he ovat vaiti.
Asiahan on äärettömän yksinkertainen. Mies ja nainen ovat luodut,
kuten eläin, siten, että lihallisen rakkauden jälkeen alkaa raskaus,
senjälkeen ruokkiminen, -- tiloja, joiden aikana naiselle ja hänen
lapselleenkin lihallinen rakkaus on vahingollinen. Miehiä ja naisia
on kumpiakin yhtä paljon. Ja mitä siitä seuraa? Pitäisihän sen olla
selvää. Ei tarvita suurtakaan viisautta voidakseen siitä tehdä
saman johtopäätöksen kuin eläin, nimittäin että on pidättäydyttävä
lihallisesta yhteydestä. Mutta eipähän. Tiede on päässyt niin
pitkälle että on keksinyt joitakin leukosiittejä, joita kulkee
veressä, mutta tätä se ei ole voinut ymmärtää. Ainakaan ei ole
kuultu, että se olisi siitä puhunut.
"Tällöin on naisella vain kaksi vaihtoehtoa: joko hän tekee itsestään
rujon, hävittää kerrassaan tahi tarpeen mukaan kykynsä olla nainen,
s.o. äiti, jotta mies voisi rauhallisesti ja alituisesti nauttia,
tahi on hänellä toinen keino, joka on raaka, suoranaisesti luonnon
lakien rikkomista ja jota käytetään kaikissa n.s. kunniallisissa
perheissä, se nimittäin, että naisen täytyy vastoin luontoaan
olla samanaikaisesti raskaana, imettävänä ja rakastajattarena,
täytyy alentua siihen, mihin ei ainoakaan eläin alene. Ja hänen
voimansa eivät sitä kestä. Siitä meidän piirissämme hysteerikot ja
hermostuneet naiset, kansan keskuudessa, 'riivatut'. Ja huomatkaa:
puhtaissa tytöissä ei ilmene 'riivaantuneisuutta', ainoastaan
naiduissa, miesten kanssa elävissä naisissa. Siten meillä. Aivan
samoin Euroopassa. Kaikki hysteerikkosairaalat ovat täynnä naisia,
jotka rikkovat luonnon lakia. Mutta 'riivatut' ja Chareotin potilaat,
nehän ovat täysin rujoja, ja puolirujoja naisia on maailma täynnä.
Ajatelkaamme vain, mitä suurta tapahtuu naisessa, kun hän on
hedelmöitynyt tahi kun hän imettää jo syntynyttä lasta. Siinä kasvaa
se, joka jatkaa sukuamme, joka on astuva meidän sijaamme. Ja tätä
pyhää tapahtumaa häiritään -- millä? -- hirvittävää ajatellakin!
Puhutaan vielä vapaudesta, naisen oikeuksista! Se on samaa kuin jos
ihmissyöjät syöttäisivät ateriakseen vangitsemiaan ihmisiä ja samalla
vakuuttaisivat huolehtivansa heidän oikeuksistaan ja vapaudestaan".
Kaikki tämä oli uutta ja hämmästytti minua.
"Mitenkä siis? Jos on niin, kuin sanotte", huomautin, "niin vaimoaan
voi rakastaa vain kerran kahdessa vuodessa, mutta miehellehän..."
"Miehelle on välttämätöntä", ehätti hän. "Sen nuo herttaiset tieteen
uhripapit taas ovat osanneet panna kaikki uskomaan. Minäpä tahtoisin
panna nuo poppamiehet niiden naisten asemaan, jotka heidän mielestään
ovat miehille välttämättömiä. Mitähän he silloin sanoisivat?
Vakuuttakaa ihmisille, että heille on tarpeen viina, tupakka, opiumi,
ja ne käyvät välttämättömiksi. Niin ollen Jumala ei olisi tiennyt,
mikä on tarpeen ja kun ei kysynyt tietäjien mieltä, järjesti asiat
huonosti. Suvaitkaahan katsoa, asiat eivät ole oikealla tolalla.
Miehelle on tarpeellista, välttämätöntä, niin he päättivät, saada
tyydyttää halunsa, mutta nyt on tullut väliin synnyttäminen ja
lasten ruokkiminen, joka estää tyydyttämästä tätä tarvetta. Mitä
siis on tehtävä? Käännyttävä noiden velhojen puoleen, he sen asian
järjestävät. Ja he ovatkin keksineet keinot. Ah, milloin syöstään
nuo kelvottomat petkuttajat vallasta? Jo olisi aika! Näettehän
mihinkä saakka jo on jouduttu: ihmiset tulevat mielipuoliksi ja
tekevät itsemurhia, ja kaikki vain tästä syystä. Kuinkapa muutoin?
Eläimet näyttävät tajuavan, että jälkeläinen jatkaa niiden sukua, ja
noudattavat määrättyä lakia siinä suhteessa. Vain ihminen ei sitä
osaa eikä tahdokaan tietää. Miettii vain, miten hankkisi itselleen
mahdollisimman paljon nautintoa. Sellainen on luonnon herra, ihminen!
Pankaa merkille: eläimet yhtyvät vain silloin kuin voivat siittää
jälkeläisen, mutta kelvoton luonnon herra -- aina, huvinvuoksi.
Eikä siinä kyllin, vaan hän korottaa tuon apinain askaren luomisen
kruunuksi, rakkaudeksi. Ja tämän rakkauden, tämän ruokottomuuden
nimessä hän tuhoaa -- toisen puolen ihmiskuntaa. Kaikista naisista,
joiden tulisi olla apuna ihmiskunnan pyrkiessä totuuteen ja hyvään,
hän nautintohimonsa vuoksi tekee vihollisia eikä auttajia! Näettehän,
kutka kaikkialla jarruttavat ihmiskunnan liikettä eteenpäin. Naiset
ne ovat. Ja miksi he niin tekevät? Juuri tämän asiantilan vuoksi.
Niin juuri, niin juuri", toisteli hän ja alkoi liikahdella, otti
savukkeen ja alkoi polttaa, nähtävästi rauhoittuakseen.