Opinnot kelpaavat huviksi, koristukseksi ja taitavuuden hankkimiseksi.
Niiden nautinnollisuus ilmenee yksityisessä elämässä ja yksinäisyydessä;
niiden koristeellisuus tulee näkyviin seurustelussa ja keskusteluissa;
ja niiden taitavuus tulee kysymykseen asioiden ymmärtämisessä ja
hoidossa. Sellaiset henkilöt, jotka ovat taitavia asiantuntijoita
jollakin erityisellä alalla, ovat kyllä kukin omalla alallaan päteviä
arvostelijoita ja toimeenpanijoita; mutta yleiset neuvot, laajemmat
suunnitelmat ja asiain johto onnistuu paraiten niiden avulla, jotka ovat
oppineita. Liiallinen ajan kuluttaminen historiallisten tietojen
esittämiseen on joutilaalle merkillinen ominaisuus; niiden ylellinen
käyttäminen koristuskappaleina tuntuu teennäiseltä ja etsityltä; ja
kirjatoukille ominaista on käyttää niitä kaiken arvostelun pohjana ja
selityksenä. Tiedot näet täydentävät ihmistä, kun taas kokemus
puolestaan täydentää tietoja. Sillä ihmisen luontaiset taipumukset ovat
kasvien kaltaisia siinä, että ne kehittyäkseen ja täydentyäkseen
kaipaavat puutarhurin saksia opintojen muodossa; ja opinnot puolestaan
haarottuvat liiaksi ja muodostuvat hajanaisiksi harrastuksiksi, jollei
kokemus ole niitä ohjaamassa. Kierät ja ovelat ihmiset halveksivat
opintoja, yksinkertaiset ihmiset ihailevat niitä, ja mielevät ihmiset
käyttävät niitä hyväkseen, sillä ne eivät sellaisinaan kelpaa
käytettäviksi, vaan ne ainoastaan opettavat ja selittävät sitä
viisautta, minkä huomioita tekevä tutkimus on voittanut. Elä lue siinä
mielessä, että saisit kumota ja todistaa vääriksi siinä esitetyt asiat,
mutta elä liioin usko ja pidä kaikkea todistettuna, eläkä lue
löytääksesi näppäröitä sanamuotoja ja tietoja puheesi höysteeksi, vaan
punnitse ja harkitse tarkoin luettavasi sisältöä. Muutamat kirjat ovat
maisteltavia, muutamat nieltäviä ja muutamat harvat pureskeltavia ja
sulatettavia; s.o. muutamia kirjoja on luettava vain osiksi, toiset
luettava läpi, mutta ei erittäin tarkkaavaisesti, ja muutamat harvat
luettava kokonaan, hartaasti ja harkiten. Lukeminen tekee mahdolliseksi
liikkua vapaasti ja väljästi; opettavaiset keskustelut tekevät pirteäksi
ja nopsaliikkeiseksi; ja kirjottaminen tekee ihmisen täsmälliseksi ja
säännölliseksi. Senpävuoksi tarvitsee sillä, joka kirjottaa vähän, olla
hyvä muisti, sillä, joka keskustelee vähän, lennokas järjenjuoksu, jota
vastoin sen, joka lukee vähän, täytyy olla hyvin ovela ja keinokas,
näyttääkseen siltä, että hän tietää sen, mitä hän todellisuudessa ei
tiedä. Perusteelliset tiedot tekevät miehet viisaiksi, runoilijat
teräviksi ja sukkelasanaisiksi, matematikon taitavaksi, luonnontieteet
syviksi, moraalin vakavan arvokkaaksi, logikan ja retorikan pystyväksi
väittelyssä; niin että opinnot tulevat tottumuksiksi. Ihmisen
sielunkyvyissä ei ole mitään sellaista, mitä ei voisi kehittää ja
viljellä sopivasti valittujen opintojen kautta, aivan samoinkuin
ihmisruumista voidaan harjotusten ja liikkeiden avulla karaista
monemmoisia tauteja vastaan. Niinpä ihmiselle, jonka on vaikea pitää
ajatuksiaan koolla, laskuopilliset harjotukset tekevät hyvää,
matematisissa tehtävissä kun näet pieninkin hajamielisyys poikkeuksetta
tekee välttämättömäksi lähteä uudestaan alusta asti; sellaisen taas,
jonka on vaikea huomata eroavaisuuksia ja jaotuksia, on paras tutkia
skolastikkojen[1] kirjotuksia, sillä niitä voi syyllä sanoa hiuksen
halkomiseksi. Mutta jos häneltä puuttuu kyky hallita käsillä olevaa
kysymystä sekä taito valaista ja todistaa joku seikka käyttämällä toista
esimerkkinä eli vertauskohtana, niin on hänen edullista tutkia
asianajajain pitämiä puheita. Siten jokaiselle tällaiselle
puutteellisuudelle löytää kullekin korjaantumisen keinon.
[1] Skolastikot olivat jumaluusoppineita kirjailijoita ja kirkonmiehiä
keskiajalla.