Kieltämätön tosiasia on, että ulkopuoliset, tilapäiset sattumat
melkoisesti vaikuttavat ihmisen onnistumiseen; suosio, hyvä tilaisuus,
toisten kuolema, kysymyksessä olevaan tapaukseen soveltuva ominaisuus
j. n. e. Mutta ylimalkaan ihminen pitelee onnensa kaavaa omissa
käsissään: "Faber quisque fortunæ suæ",[1] lausui runoilija; ja kaikista
yleisimpiä ulkonaisia syitä on se seikka, että toisen tyhmyys ja
turhamaisuus on toisen onni; sillä kenenkään menestys ei käy niin
nopeasti kuin sen, joka hyötyy toisten erehdyksistä.
[1] "Kukin on oman onnensa seppä" (Sallustuksen teoksesta De Republica
Ordinanda).
"Serpens nisi serpentem comederit non fit draco."[1] Hyvin huomattavat
ja ulkonaisesti silmäänpistävät avut, etevät ominaisuudet saavat
osakseen kiitosta; mutta ne ovat salaisia ja peitettyjä ominaisuuksia
ihmisluonteessa, mitkä tekevät menestymisen (erittäinkin rikastumisen)
mahdolliseksi. Se on jonkillaista sisällistä joustavaisuutta,
peräänantavaisuutta, jolla ei ole erityistä nimeä. Espanjalainen nimitys
"disemboltura"[2] osiksi tulkitsee sitä, kun ihmisen luonteessa ei ole
mitään esteitä tai haittoja, vaan kiitää mieli yhtä rinnan onnenpyörän
kanssa. Niinpä Livius kuvaa Cato vanhempaa seuraavin sanoin: "Se mies
omasi sellaiset tavattomat ruumiin ja sielun voimat, että hän olisi
väkisin kohonnut korkealle, vaikka hän olisi syntynyt sukuperäänsä
nähden minkälaisilla edellytyksillä hyvänsä"; mutta hän unohtaa, että
Catolla oli harvinainen kyky tavattoman nopeasti perehtyä hänelle
entisestään vallan outoihin asioihin (versatile ingenium). Niinpä
ihminen voi nähdä kohtalonsa, jos hän kiinnittää siihen terävän ja
läpitunkevan katseen; sillä jos se liekin sokea, näkymätön se ei
ainakaan ole. Menestyksen tie on niinkuin linnunrata taivaalla, sikermä
pienoisia tähtiä, jotka eivät erillään ollen näkyisi, mutta jotka
yhdessä luovat valoa. Samoin on joukko vähäisiä, tuskin huomattavia
avuja, eli oikeammin taipumuksia ja tottumuksia, jotka määräävät ihmisen
onnistumisen ja menestyksen. Italialaiset ovat panneet merkille niistä
muutamia, joita harvoin tulee ajatelleeksikaan. Kun he puhuvat
sellaisesta henkilöstä, jolle kaikki onnistuu, niin he sanoa sukaisevat,
että hän muiden ominaisuuksiensa lisäksi on "poco di matto"[3]; ja varma
on, että ei ole kahta ominaisuutta, jotka niin edistävästi vaikuttavat
ihmisen menestymiseen kuin olla hiukan hupsu ja mahdollisimman vähän
rehellinen. Siksipä äärimmäisyyteen asti isänmaataan rakastavat ihmiset
esim. eivät koskaan edisty huomattavammin; eivätkä he voikaan, sillä kun
ihminen kiinnittää ajatuksensa oman itsensä ulkopuolelle, niin hän ei
enää kule omia teitään. Nopea menestyminen tekee ihmisestä häilyvän
seikkailijan, joka haluaa siirtää paikoiltaan kaikki tielleen sattuvat
rajapyykit, mutta tyynesti ja ponnistusten kautta saavutettu menestys
tekee miehestä kelvollisen. Menestys saa osakseen kunnioitusta
tyttäriensä, luottamuksen ja hyvän maineen kautta, sillä näissä kahdessa
piilee sen siunaus, joista edellinen on ihmisessä itsessään ja
jälkimmäinen toisissa häntä kohtaan. Kaikki älykkäät miehet tapaavat
omistaa kykynsä ja etevät ominaisuutensa Kaitselmukselle ja
Onnettarille, siten suunnatakseen pois itsestään toisten ihmisten käteen
vasamat sekä saadakseen sitä paremman tilaisuuden käyttää suurta
kykyään. Onhan sitäpaitsi suuremmoista olla korkeamman voiman
huolenpidon alaisena. Niinpä Cæsar sanoi laivurille myrskyssä: "Cæsarem
portas et fortunam ejus"[4]. Niinikään Sulla[5] otti nimekseen "Felix"
(onnellinen) eikä "Magnus" (suuri). Ja merkillinen seikka on se, että
niille, jotka julkisesti tekevät omasta viisaudestaan ja taitavuudestaan
ylen suuren numeron, tavallisesti ennen pitkää käy onnettomasti.
Historia kertoo, että Timotheus Atenalainen[6], esittäessään valtionsa
hallitukselle kertomusta toimistaan, tuon tuostakin sanoa sutkautti
"eikä tässäkään onnella ollut mitään osaa". Mutta kävipä niin, että
mikään ei enää sen koommin hänelle onnistunut. Epäilemättä on niitä,
joita Onnetar erityisemmin suosii, joille kaikki näyttää luonnistuvan
niinkuin runojen rustaaminen Homerolle, jota kukaan toinen runoilija ei
voittanut sujuvaisuudessa ja joustavuudessa.
[1] "Käärmeestä ei tule lohikäärmettä, jollei se ensin niele toista
käärmettä."
[2] "Nurinkäännettäväisyys", ominaisuus, joka tekee henkilölle
mahdolliseksi helposti mukautua olosuhteitten mukaan.
[3] "Jonkun verran hupsu."
[4] "Sinulla on purressasi Cæsar ja hänen kohtalonsa."
[5] Sulla, kuuluisa roomalainen sotilas ja valtiomies, joka kohottautui
yksinvaltiaaksi. -- Hän julisti menestyksensä Herculeen ansioksi, jota
hän erityisellä hartaudella kunnioitti.
[6] Voitokas atenalainen kenraali, Cononin poika ja Platon ystävä.