Ihmisten ajatukset suuressa määrässä muodostuvat heidän mielihalujensa
ja taipumustensa mukaisiksi;[1] heidän keskustelunsa ja lausuntonsa
muodostuvat heidän oppinsa ja omaksumiensa mielipiteitten mukaan; mutta
heidän tekonsa määrää tottumus. Niinpä Machiavelli sattuvasti lausuu,
että ei ole luottamista luonteen lujuuteen tai ponnahteleviin ja
rohkeihin sanoihin, jollei tottumus niitä vahvistaja takaa. Hän arvelee,
että uhkarohkeaa salaliittoa toimeenpantaessa ei ole koko painoa pantava
toimeenpanijaksi valittavan henkilön luonteen hurjuuteen tai
päättäväisyyteen ja tarmokkuuteen, vaan on valittava sellainen mies,
jonka käsiä veri on ennenkin punannut. Ja vaikka Machiavelli ei
tiennytkään mitään pappi Clementista, Ravillacista,[2] Jaureguy'ista[3]
tai Baltazar Gerardista,[4] pitää hänen sääntönsä vieläkin paikkansa,
ettei nimittäin luonne eivätkä vakuutukset ole läheskään niin
vaikuttavia tekijöitä kuin tottumus. Ainoastaan uskonraivo voi tehdä
vereen tottumattomalle ihmiselle mahdolliseksi kylmäverisen murhaamisen;
muussa tapauksessa tottumus voittaa kaikki muut vaikuttimet yksin
veritöihinkin nähden. Kaikilla muilla elämänaloilla tottumuksen
kaikkivalta on kauttaaltaan huomattavana. Ihmiset vakuuttavat, panevat
vastalauseita, valallaan vahvistavat ja kunniansa kautta lupaavat ja
sitte kuitenkin menettelevät aivan samoin kuin ennenkin, ikäänkuin jos
he olisivat hengettömiä kuvia tai koneita, joiden ainoana
liikuntovoimana on tottumus. Tottumus voipi muodostua vallitsevaksi
mahdiksi, oikeaksi tyrannuudeksi ihmisten keskuudessa. Uskovaiset hindut
voivat tyynesti asettua pitkäkseen roviolle ja uhrata itsensä liekeissä.
Eikä sillä hyvä, heidän vaimonsa usein vaativat, että heidän on
sallittava uhrata itsensä miestensä kanssa. Spartan nuorukaiset vanhoina
aikoina kilvan pyrkivät uhrattaviksi Dianan alttarilla, kestäen
koetuksen värähtämättä. Minä muistan, miten Elisabetin hallituskauden
alkuaikoina eräs irlantilainen kapinoitsija, joka oli tuomittu
kuolemaan, anoi hallitukselta, että hänet hirtettäisiin pajunraipalla
eikä nuoralla, sentähden että niin oli tehty entisille kapinallisille.
Venäjällä on munkkeja, jotka voivat istua vesiastiassa kokonaisen yön,
kunnes jäätyvät lujasti kiinni. Ja paljo voisi luetella esimerkkejä
tottumuksen voimasta sekä ruumiiseen että mieleen nähden. Niin että
koska tottumus kerran on valtavin tekijä ihmisen elämässä, pyrkikööt
ihmiset kaikin mokomin omaamaan hyviä tottumuksia. Ja epäilemättä on
paras hankkia sellaista tottumusta mahdollisimman nuorella ijällä. Tätä
me nimitämme kasvatukseksi, joka sellaisenaan ei ole muuta kuin aikaista
totuttelemista. Niinpä me tiedämme, että kieli on taipuvaisempi
tulkitsemaan erilaisia ääniä ja sointuja ja jäsenet ovat notkeammat
tekemään kaikellaisia liikkeitä nuorempana kuin myöhemmällä ijällä.
Mutta jos tottumuksen voima on suuri yksinkertaisena, erillään ollen,
niin on se sitäkin suurempi yhteissuuntaisissa, yhteiskunnallisissa
ilmenemismuodoissaan; sillä toisten esimerkki opettaa, seurapiiri
elähyttää, kilpailu kannustaa, kunnia ja kuuluisuus kohottaa. Ja juuri
näissä suhteissa tottumuksen voima nousee ylimmilleen. Niinpä onkin
hyveiden juurruttaminen ihmisluonteeseen todellisten seurapiirien
korkein tehtävä, jota vastoin yhteiskunta ja hyvin järjestetty valtio
kyllä edistää jo ennestään ihmisluonteessa tavattavia hyviä avuja, mutta
niiden kylväminen siltä jää tekemättä.
[1] Eräs sananlasku kuuluu: "Haluaminen on ajatuksen isä."
[2] Hän murhasi Ranskan kuninkaan Henrik IV:nnen v. 1610.
[3] Teki murhayrityksen Orangen prinssiä Wilhelmiä vastaan v. 1582,
jonka päästä Espanjan Filip II oli luvannut palkinnon hänen
protestanttisten mielipiteittensä vuoksi.
[4] Murhasi prinssi Wilhelmin v. 1584. Sanotaan, että tämä fanatikko
suunnitteli verityötään kokonaista kuusi vuotta.