Seuraavat sanat, vaikka löydämmekin ne alkeiskoulujen lukukirjoista,
ovat kyllin merkilliset mielevänkin miehen miettiä: Demostheneelta
kysyttiin, mikä on puhujan tärkein ominaisuus? Johon hän vastasi:
Näytteleminen. Entä sitte? Näytteleminen. Ja sitte? Näytteleminen. Ja
niin sanoi mies, joka sen paraiten tiesi, ja jolle itselleen luonto ei
ollut suonut mitään edellytyksiä siinä taidossa, missä hän saavutti
mestaruuden. Merkillistä, että puhujassa tuo puoli, joka koskee vain
ulkokuorta, ollen oikeammin näyttelijän taito, arvioidaan niin paljo
yläpuolelle noiden muitten jalojen lahjojen, joihin kuuluu aineen
käsittelemisen taito, lausuntataito y. m., mennäänpä miltei niin
pitkälle, että syrjäytetään kaikki muut puolet, ikäänkuin jos se
yksinään olisi kaikki kaikessa. Mutta siihen on olemassa selvä syy.
Ihmisluonnossa yleensä on enemmän narrimaisuutta kuin järkevyyttä, josta
johtuu, että ne ominaisuudet ja kyvyt ovat vaikuttavimpia ja tulevat
helpoimmin huomatuiksi, jotka koskettavat ihmisluonnon narrimaiseen
puoleen. Ja merkillisesti samallainen on häikäilemättömän rohkeuden
laita muillakin elämän aloilla. Sen käyttäminen on aina edullista; sillä
on aina kantavuutta; sitä tarvitaan ja sitä käytetään ensimmäiseksi,
toiseksi ja kolmanneksi. Ja kuitenkin häikäilemätön varmuus ja rohkeus
on tietämättömyyden ja kaiken alhaisen lapsi, paljo huonompi kaikkia
muita ominaisuuksia. Mutta siitä huolimatta se lumoo ja sitoo sekä kädet
että jalat sellaisilta, joilla on pintapuolinen arvostelukyky tai joilta
puuttuu rohkeus, ihmisen vahvimmat puolet. Niin, ja vieläpä se vallitsee
mieleviäkin miehiä heikkoina hetkinä. Siksipä se onkin tehnyt ihmeitä
kansanvaltaisissa valtioissa, mutta verrattain paljo vähemmän siellä,
missä hallitsevat senatit ja ruhtinaat. Ja huomattava on, että
häikäilemätön rohkeus on vaikuttavimmillaan silloin, kun sellainen
henkilö astuu näyttämölle ja ryhtyy toimeen sekä kohta sen jälkeen,
sillä häikäilemätön rohkeus on huono lupauksensa pitäjä.
Samoinkuin on puoskareita ruumiin parantajain joukossa, samoin on
sellaisia tarjolla valtiolaitoksen suhteen, sellaisia miehiä, jotka ovat
onnistuneet hyvin joissakin suurissa parannusyrityksissä, mutta joilta
puuttuu tietopuolisia edellytyksiä ja jotka senvuoksi eivät pysty
pitkittämään. Ja hyvin usein tapahtuu, että häikäilemättömät miehet
tekevät Muhametin ihmeen. Muhamet näet sai kansan uskomaan, että hän voi
käskeä vuoren luoksensa ja sen huipulta lukea rukouksia niiden puolesta,
jotka olivat ruvenneet noudattamaan hänen lakiansa. Kansa kokoontui;
Muhamet kutsui vuorta tulemaan luoksensa useampaan kertaan; ja kun vuori
ei lähtenytkään liikkeelle, ei hän siitä vähääkään nolostunut, vaan
sanoi tyynesti: "Jollei vuori tule Muhametin luo, niin Muhamet menee
vuoren luo." Niinpä tällaiset ihmisetkin, kun he häpeällisesti jättävät
suuret lupauksensa täyttämättä, jos he ovat täysin häikäilemättömiä,
sivuuttavat koko asian niinkuin minkäkin vähäpätöisen jutun, kääntävät
selkänsä eivätkä vaivaa sillä itseään sen koommin.
Ihmisille, jotka omaavat suuren arvostelukyvyn, ovat häikäilemättömät
henkilöt leikintekoa; vieläpä kaikista jokapäiväisimmänkin ihmisen silmä
näkee heissä jotakin nurinkurista. Sillä jos houkkamaisuus on naurun
asia, niin ei ole epäilemistäkään, ettei häikäilemättömyys liioin ole
vailla houkkamaisuutta. Erittäinkin on huvittavaa nähdä, kun sellainen
häikäilemättömän rohkea ja ryhdikäs henkilö on hämillään eli menettänyt
tavallisen tasapainonsa, sillä se kokonaan herpasee hänen
kasvonpiirteensä ja luo niihin puutuneen ilmeen. Eikä toisin voi
ollakaan, sillä pahasti nolostuessaankin muut ihmiset sentään
hengittävät, mutta häikäilemättömiltä henkilöiltä sellaisissa
tapauksissa henki kokonaan salpautuu, he ovat niinkuin shakkipelissä
kuningas silloin, kun se on joutunut sellaiseen piiritystilaan, että
sillä ei ole pääsyä minnekään, ilman että peli kuitenkaan sen kautta
muuttuu. Mutta tämä näkökohta ehkä sopisi paremmin satiiriseen
esitykseen kuin vakavaan tutkimukseen.
Tarkoin huomattava seikka on se, että häikäilemättömyys on aina sokea,
sillä se ei näe vaaroja ja ikävyyksiä. Sentähden se onkin huono
harkitsija, mutta hyvä toimitsija. Niin että häikäilemättömät henkilöt
ovat paraiten paikallaan siellä, missä he eivät päämiehinä ohjaile, vaan
ovat toisten käskettävinä. Sillä suunnitelmien laatijoille on vaarojen
näkeminen tärkeätä, mutta täytäntöönpanijoitten on parempi olla niitä
näkemättä, paitsi milloin ne ovat kovin suuria.