AVIOLIITOSTA JA NAIMATTOMUUDESTA.

Jolla on vaimo ja lapsia, hänellä on pantti lunastettavana kohtalolta,

sillä perhe on suurena haittana suuriin yrityksiin ryhdyttäessä,

olkoonpa sitte kysymys kunniallisista toimista tai vallattomuudesta.

Parhaat puuhat ja kansalle edullisimmat ovat lähteneet naimattomain tai

lapsettomain miesten alotteesta, jotka sekä tunteisiin että omaisuuteen

nähden ovat olleet liitossa yhteiskunnan kanssa ja tehneet sen

perillisekseen. Itsestään selvä asia on se, että ne, joilla on lapsia,

paraiten huolehtivat tulevaisuudestaan, jonka suhteen he tietävät

itsellään olevan kalleimmat velvollisuudet täytettävänä. On sellaisia,

jotka, vaikka elävätkin naimattomina, eivät ajattele itseään pitemmälle

eivätkä mietiskele tulevaisuuttaan; ja sellaisiakin on, jotka käsittävät

vaimon ja lapset pelkkinä menoerinä; vieläpä on sellaisiakin, rikkaita

ja ahneita miehiä, jotka ylpeilevät lapsettomuudellaan, syystä että

heitä mahdollisesti pidettäisiin rikkaampina senvuoksi. Mutta

naimattomuuden tavallisimpana syynä on vapaudenrakkaus, vallankin

muutamanlaisilla leikkisillä ja itseensä tyytyvillä luonteilla, jotka

ovat tavattoman arkoja kaikellaisten rajotusten suhteen, niin että he

melkein pitävät sukkanauhojaan ja vyötään siteinä ja kahleina.

Naimattomat miehet ovat paraita ystäviä, paraita isäntiä, paraita

palvelijoita, mutta eivät läheskään aina paraita alamaisia, sillä heidän

on helppo päästä pakoon ja melkein kaikki pakolaiset ovatkin naimattomia

miehiä. Kirkonmiehille (papeille) sopii naimattomuus hyvin, sillä

armeliaisuus tuskin kastelee sellaista maapalaa, missä sen on ensin

täytettävä kuoppa[1]. Yhdentekevää se on tuomareille ja virkamiehille,

sillä jos he ovat lahjottavia ja helposti ostettavia, niin on heillä

tavallisesti palvelija, joka on monin verroin pahempi kuin konsaan vaimo

olisi. Mitä tulee sotilaihin, minä olen huomannut, että päälliköt

kehotuspuheissaan useinkin terottavat miesten mieliin vaimoja ja lapsia;

ja minä luulen, että avioliiton halveksiminen turkkilaisten keskuudessa

tekee jo muutenkin raa'asta sotilaasta sitäkin alhaisemman. Epäilemättä

vaimo ja lapset tulevat miehelle jonkillaiseksi humaaniseksi

kurivalvonnaksi; ja naimattomat miehet, vaikka he usein ovatkin

taipuvaisempia hyväntekeväisyyteen, syystä että heillä ei ole niin paljo

pakollisia menoja, silti toiselta puolen ovat karskimpia ja

kovasydämisempiä sentähden, että heillä ei ole niin usein tilaisuutta

osottaa hellyyttään. Ankaran vakavat luonteet, jotka noudattavat

totuttuja tapoja, siten pysyen aina muuttumattomasti samallaisina, ovat

ylimalkaan hyviä aviomiehiä, niinkuin sanotaan Odysseuksesta, että hän

piti iäkästä vaimoansa Penelopea kuolemattomuutta parempana, kun

Calypso-jumalatar houkutteli häntä jäämään luokseen ja muuttumaan

kuolemattomaksi. Siveät naiset ovat ylpeitä ja uppiniskaisia, tehden

heidän siveytensä heidät ylpeiksi ja itserakkaiksi. Erinomaisena takeena

vaimon sekä uskollisuudesta että siveydestä on se, että hän pitää

miestään hyvin älykkäänä, jota hän ei tee koskaan, jos hän huomaa

aviomiehessään mustasukkaisuutta. Vaimot ovat nuorten miesten

rakastajattaria, keski-ikäisten seuralaisia ja vanhojen miesten

hoitajattaria, niin että naimisiin-menolla voi olla omat syynsä kunakin

ikäkautena. Mutta viisasten joukkoon on luettu se mies, joka vastasi

seuraavalla tavalla, kun häneltä kysyttiin, milloin miehen olisi mentävä

naimisiin: "Nuoren miehen ei vielä, vanhemman miehen ei koskaan." Usein

sattuu, että pahoilla miehillä on erittäin hyvät vaimot, johtuneeko se

sitte siitä, että he arvioivat ylen korkealle ne hyvät tuulet, joita

joskus sattuu heidän miestensä elämässä, vaiko siitä, että sellaisten

miesten vaimot ylpeilevät kärsivällisyydellään. Mutta järkähtämätön

sääntö on se, että, jos nainen on joutunut pahalle miehelle omasta

valinnastaan, vastoin ystäväinsä hyväksymistä, niin hän varmasti tekee

kaiken voitavansa asioiden järjestämiseksi parhain päin.

[1] Tässä tarkotetaan sitä, että jos papeilla on perheen elatukseen

tarvittavain varojen hankkiminen huolenaan, niin heillä tuskin on

keinoja tai halua hyväntekeväisyyden harjottamiseen seurakuntalaistensa

keskuudessa.

Filosofiset mietelmät · 第 9 / 26 题