Filosofi Seneca tapasi sanoa stoalaiseen tapaan: "Toivottavia ovat ne
hyvät asiat, jotka kuuluvat menestykseen, mutta ihailtavia ovat ne hyvät
asiat, joita vastoinkäymiset tuovat mukanaan" ("Bona rerum secundarum
optabilia, adversarum mirabilia.") Jos ihmeet ovat yliluonnollisia, niin
niitä esiintyy enimmän vastoinkäymisissä. Vielä merkillisempi ja
kuvaavampi on saman filosofin toinen lausunto, joka on melkein liian
korkea pakanan ajatukseksi: "Suurenmoista on omata itsessään samalla
kertaa ihmisen heikkous ja Jumalan lujuus." Tämä tosin olisi paremmin
soveltunut runouteen, missä mahdottoman voimakkaat kuvaukset ovat
tavallisempia; ja todella runoilijat ovatkin sitä aihetta paljo
käsitelleet. Samaa juurta on aihe tuossa vanhassa ja merkillisessä
tarinassa, jota ovat esittäneet useammat vanhan ajan runoilijat ja joka
ei näytä olevan vailla salaperäistä viisautta, kun siinä kerrotaan,
miten jumalainen Hercules, mennessään vapauttamaan kahleistaan vuoreen
sidottua Prometheusta (joka on ihmisluonnon edustaja), purjehti halki
aavan valtameren savesta tehdyllä astialla, jotta ihmiset -- kuten
runoilijat hienosti sanovat -- lohduttaisivat ja vahvistaisivat mieltään
eivätkä vallan tuhottomasti pelkäisi ja kuvittelisi oman olemuksensa
ahtautta ja heikkoutta. Mutta vakavasti puhuen, menestyksen hyve on
kohtuullisuus ja vastoinkäymisen hyve urhoollisuus, joka siveellisessä
suhteessa on edellistä korkeampi. Menestys on Vanhan Testamentin
siunaus, vastoinkäyminen on Uuden Testamentin siunaus, joka
viimemainittu sisältää suuremman siunauksen ja Jumalan hyvyyden
osotuksen. Ja yksin Vanhassa Testamentissakin, jos kuuntelette Davidin
harppua, saatte kuulla yhtä monta suruvirttä kuin ylistyslauluakin.
Menestyksellä on omat pelkonsa ja hankaluutensa; ja vastoinkäymisissä
puolestaan on huvia ja lohdutusta. Koruompeluksissa me näemme, miten
paljo hauskemmalta helakat värit näyttävät synkällä ja vakavan
juhlallisella pohjalla kuin tummat ja synkät värit vaalealla pohjalla.
Ja sitä voi käyttää vertauskohtana päätellessään sydämen iloja silmien
iloisuudesta. Hyve on ihanan hajunesteen kaltainen, joka tuoksuu
suloisimmin silloin, kun sitä poltetaan tai puserretaan: Sillä onni ja
menestys paraiten nostattaa esille paheet, mutta vastoinkäyminen
sitävastoin löytää hyveet.