Aivan temppelin vieressä seisoo pieni bambupuu, ja sillä olla niin
kaunis elämäntarina. Hyvä Jumala kerta oikein piti tästä puusta, ja hän
tahtoi suojella suloinen rakkaus. Hän opetti ihmiset taivuttaa alas
kaksi bambunoksaa, panna niille miehen ja naisen nimi ja kiinnittää ne
yhteen pitkällä orjantappurapiikillä. Sitten tehdä syvä kumarrus, ja
sydämen suloinen toivomus pian tulee tosi.
Merrit San taivutti alas kaksi korkeaa bambunoksa. Hän ei voinu tuntea
minun ajatukset, ja minä toivoi minulle ja hänelle sitoa side lujasti
kiinni.
Suloinen toivomus minun sydämessä ei koskaan tule tosi; senvuoksi sydän
surullinen.
* * * * *
Miten minä osaa tehdä levottomus keveämpi? Tänään minä menee temppeli
kysymään Buddhalta. Hän ei koskaan sano mitään. Hän ainoastaan katsoo
kauas, kauas, kauas pois — suuri meri yli. Hän ei yhtään välitä,
vaikka minun sydän itkee niin, että kimonon hihat tulevat märkä. Se
kristittyjen Jumala minä ei ollenkaan voi nähdä. Merrit San sanoi hänen
olla kaikkialla ja aina kuunnella surun ääni. Minä ei voi saada häntä
kuuntelemaan, vaikka minä rukoilee rukous kovalla äänellä.
Buddha ruma, häijy, vanha jumala! Ehkä hän tulee vihainen, kun näkee
kaunis japanilainen tyttö niin usein tekevän hänelle syvä kumarrus.
Minä uskoo kristittyjen Jumala olla parempi kuin Buddha, sillä Merrit
San on sanonut hän on luonut kaikki todellisesti. Hän luonut minut, hän
luonut suloinen rakkaus. Ehkä niin mahtava jumala kerran saa tietää,
kuinka pieni japanilainen tyttö tuntee omassa sydämessä, ja lähettää
sinne suuri rauha.
Tänään pitkä, paljon työn päivä. Paljommin silkkiä täytyy ommella
uusiin, hienoihin vaatteisiin ennenkuin minä voi muuttaa vieraaseen
taloon. Välillä minä on iloinen, että pian pääsee sinne. Vanha isä ja
äiti sitte saa parempi päivä. Tänään minä näkee, kuinka isällä paljon
vilua ruumiissa. Pian minä voi antaa hänelle kaunis, lämmin kimono,
jossa on pieni lammasnahka sisusteena. Kun minä ajattelee sitä, minä on
iloinen mennä naimisiin japanilainen upseeri kanssa.
Alkaa tulla kylmä, ja kirkas, iso kuu kumottaa joka yö. Tänään varmaan
heinäsirkat laulaa ruohossa. Se saa minut ajatteleen enempi ja enempi
Merrit Sania. Kaikki yhtäkkiä tullut niin erilaista. Ensiksikin Merrit
San ei koskaan tule takaisin minun tykö, niinkuin minä aina unen
tavalla ajatellut. Minä sentähden olla hyvin avuton ja yksinäinen.
Väliin minä oli yksinäinen ja levoton myös silloin, kun Merrit San oli
täällä, mutta hänen hymy voi sulattaa pois kaikki sellainen ja täyttää
sydän elämällä ja onnella.
Ah, Merrit San, kuuma veri tekee minun posket punaiset, mutta sanat
pyrkii minun kynästä: minä rakastaa sinua paljon.
Buddha on tyhmä, häijy, vanha jumala, joka sanoo, että mikään ei olla
todellista!
* * * * *
Ah, Merrit San, mistä sinä luulee minun nähnyt unta viime yönä? Minä
olin niin iloinen, ettei voi kuvailla kynällä eikä kielellä. Sinä
tuli takaisin! Se oli semmoinen onni, että sana tulee mykkä. Minä on
tahtonut sanoa sinulle niin paljon, mutta ei voi lausua yhtään ääni.
Sinä lupasit viipyä kymmenen päivää. Hyvin lyhyt aika, mutta paljoa
parempi kumminkin kuin puoli yötä. Ja minä toivon, toivon, että minä ei
olis tarvinnut herätä siitä unesta!
Minä heräs ja kyyneleet alkoi vuotaa suuren pettymys tähden. Sitten
minä muisti, kuinka sinä kääntyi takaisin, kun matkustit suureen
Amerikkaan, ja sanoi: "Jumala siunatkoon sinua, Juki San." — Minun
sydän tekee äänetön rukous kristittyjen Jumalalle. —
Iso temppelin kello sitten herätti minut ja kaikki linnut, ja sitten
tuntui keveämpi. Tahtoi laittaa hieno, herkkusuu aamiainen vanhemmille,
mutta tasku ilman rahaa, ja minä ei voinut tehdä kaikki, mitä minä
tahtoi.
Kun minä kirjoittaa kaikki nämä kirjaimet, Merrit San on kaukana suuren
meren päällä matkalla hänen kotiin. Hänelle tulee siellä hyvin iloinen
aika. Minä toivoo saan nähdä hänet — tytön, jolla on hymyilevä silmä!
Mitä hän ajattelee Japanista? Ehkä ajattelee, että se on hyvin pieni
maa ja hyvin yksinäinen kansa. Tyttö Japanissa hyvin pieni ja hyvin
yksinäinen.
Merrit San sanoi: "Juki San, sinä olet hyvä tyttö, sinusta tulee hyvä
vaimo." Minun täytyy koettaa unohtaa sydämen yksinäisyys. —
* * * * *
Päivät ja viikot on kuin virtaava vesi: ne vierivät pois liian nopea.
Nyt vanha kuunkausi mennyt pois ja uusi jo tullut täällä. Aika rientää.
Täytyy kiireesti ommella uusia vaatteita, joita minä pitää vieraassa
talossa.
Japanilainen tyttö, joka menee naimisiin miehen kanssa, vie paljon
kapineita miehen kotiin. Tänään isä hankkinut minulle, mitä Amerikassa
nimitetään "piironki", monta tarjotin ja monta ompelulipas ja pehmeä
futon, jonka asettaa lattialle, kun nukkuu. Toinen päivä toisen perästä
monta ihminen tulee tänne ja vie kaikki kapineet vieraaseen taloon.
Japanilainen tyttö sitten käy puettuna hienossa kimonossa pitkä, pitkä
aika. Merrit San kertoi: Amerikan tyttö käyttää hieno kimono ainoastaan
yhtä päivää; sitten ei enää tahtoo sitä pitää.
Se päivä asuu onni hänen sydämessä. Amerikan mies tulee hänen kotiin
naimaan hänet. Tyttö siellä ei yhtään pelkää puhua rakkaus, ei vaikka
hänen äiti istuu vieressä. Hän ei pelkää nauraa. Hän saanut onni
elämäänsä.
Japanilainen tyttö hyvin onnellinen, kun hän on pieni lapsi tai paljon,
paljon vanha. Kun hän menee miehen taloon ja avioliittoon hänen kanssa,
hänen aina täytyy olla hyvin hiljaa kuin hiiri ja enemmän ahkera kuin
ahkera mesimehiläinen. — Hyvin vaikeata.
Mutta japanilainen tyttö on rohkea. Onni sentään asuu hänen sydämessä.
Hän auttaa iäkkäitä vanhempia, että heillä on hyvä olla.
Merrit San sanoi: "Maailmassa olla monta maata; olla suurempia kuin
Japani."
Minä sanoi: "Mitä on maailma? Minä tahtoo tuntea maailma." Merrit San
lakkasi nauramasta; hänen ääni tuli aivan hiljainen ja vakava, ja hän
sanoi:
"Ei, Juki San, sellainen pieni Lumihiutale kuin sinä ei koskaan tule
tuntemaan maailmaa. Sinä ryömit pieneen pesään, olet iloinen ja
tyytyväinen."
Mitä merkitsee "tyytyväinen?" Onko se vain ajatella kukkia omassa
sydämessä? Onkohan se hymyileväin silmäin tyttö tyytyväinen?
Tänään minä oli ulkona suurella merellä. Viime kerralla me oli siellä
monta yhdessä ja minä toisti kaikki Merrit Sanin lystikäs sana
japaninkielellä. Merrit San koetti syödä puikoilla, ja me kaikki nauroi
paljon.
Kylmä tuuli puhaltaa ja pinjapuut vavisee levottomuudesta. Iso, tumma
pilvi laskee itsensä maan yli ja tekee kaikki musta surusta. Joskus
pieni valkoinen aalto koettaa tanssia ja pirskottaa vesi korkealle:
minä muistaa toinen onnellinen päivä ja tuntee iso, terävä oas sisällä
sydämessä.
* * * * *
Paljon pitkä aika hitaasti juossut pois, sitte kun sinä lähti meiltä.
Minä juuri istuu ja ajattelee mennyt aika ja kaipaa sinun perään,
Merrit San. Sydän hyvin murheellinen yksinäisistä ajatuksista.
Jûbin San [Kirjeenkantaja.] tulee. Hän antaa sinulle sinun kirje,
Merrit San; se tekee minut hyvin iloinen ja hyvin onnellinen. Minä ei
osaa kuvailla sydämen tunne Minä painoi kirje kovasti sydäntä vasten
ja seisoi pieni hetkinen aivan hiljaa. Minä näen sinun nimi ja kätesi
piirtämät sanat, ja surun kyyneleet muuttuvat heti suureksi, syväksi
iloksi. Tässä silmänräpäyksessä minä saan uusi elämä ja uusi kirkas
toivo. Ilo ja riemu kasvavat suuriksi sydämessäni. Minä tahtois mennä
ylös korkealle vuorelle ja isoon ääneen kaikille ihmisille kertoa se
riemu, joka seuraa suloista rakkautta.
Se muuttaa maa ja koko elämä ja panee sydän tanssimaan ilosta. Mutta
miehet ja naiset Japanissa eivät voivat ymmärtää sellainen suloinen
rakkaus. Ne alkaisi halveksia minua. Minä suljen minun huulet ja panen
sydämen ovi kiinni eikä tahdo puhu heille mitään.
Oi, mikä ihmeellinen pieni kapine se sydän! Sen toisessa puolessa
mahtuu kaikki elämän ilo, toisessa puolessa kaikki elämän suru. Kun
suloinen rakkaus tulee, se ehkä kolkuttaa väärälle ovelle ja pistää
tuskallinen oas sydämeen koko elämän ajaksi.
Ah, Merrit San, sinä kiitti kirjeessäsi niin monta kertaa, että sai
asua meillä. Minä kiitän vielä monta kertaa minun rakkautta sinua
kohti, että se olla löytänyt tie minun sydämeeni — vaikka se on
kolkuttanut molempia ovia!
* * * * *
Eräänä päivänä Merrit San ja minä mentiin temppeliin, jossa ne vietti
suuri juhla. Merrit San meni sisälle, seisoo ja katselee Buddhaa pitkä,
pitkä aika ja sitten sanoo:
"Juki San, millä tavalla tuo vanha herra rankaisee sinua, jos sinä ei
tottele?"
"Minä ajattelin lyhyt hetki ja sitten vastasin:
"Minä aina tottelee. — Buddha sanoo: 'Juki, tule usein temppeliin
sytyttämään iso savuja panemaan joka kerta pieni raha minun kuppiini'.
— Minä tottelee ja antaa hänelle paljon go-rineja, mutta Buddha pitää
kaikki; ei koskaan anna mitään sijaan."
Ennenkuin minä ehtinyt lopettaa, Merrit Sania pöyristyttää kuin vilu,
ja sanoo: "Tule, Juki San, menkäämme täältä ulos päiväpaisteeseen."
Siellä ulkona minä sitoo seppele kirsikkapuunoksista ja Merrit San
kertoo juttuja.
Hyvin ihana päivä — nyt ainaiseksi loppunut.
* * * * *
Mun viimeinen, kaunis kimono on valmis ja kaikki tavara pakattu.
Huomenna matkustaa vieraaseen taloon.
Tänä yönä, pikku kirja, minä aikoo sytyttää suuri tuli omassa sydämessä
ja polttaa kaikki paha, mitä siellä on. Seuraavana päivänä minä tekee
vielä isompi tuli ja polttaa sinut. Täytyy tulla vieraaseen taloon ihan
valkoisena ja puhtaana, niinkuin Merrit San sanonut.
Ah, Merrit San, sinä olla minun elämäni ainoa suuri onni, ja minä ei
koskaan unohda sinun ystävällisyys!
Sinä aukaisee minun sydämen kukka auki, niinkuin aurinko herättää
pienen umpun!
"Sinä puhut, mitä olla 'sielu' ja mitä olla 'puhdas' ja sinä sanot:
'Tulee oikein hyvä, pieni vaimo.'"
Eräs ilta, kun kuu oli niin punainen ja pyöreä ja iso, ja kuohuva
joki kohista nopeasti, nopeasti muurin vieressä, sinä pyysi me kaikki
tulla puutarhaan ja sinä lauloi moni laulu, kun sinä soitti Amerikan
_samisenia_.
Sinä oli usein hyvin iloinen; joskus, kun pieni kuunsakara näkyi
mahtavan pinjapuun takaa, minä nähnyt sinut hyvin surullinen.
Nyt paistaa kuu shodshiin ja pakoittaa minun silmät tekemään taulu
sinun kasvoista viimeisen kerran, Minun silmät niin usein koettavat
tehdä taulu sen miehen kasvoista, jonka kanssa minun mennä naimisiin.
Ei nää muuta kuin pitkän rivin hampaita ja monta kunniarahaa. Merrit
Sanilla on siniset, iloiset silmät ja vaaleat, loistavat kasvot.
Nyt hän ja nauravasilmäinen tyttö olla iloiset yhdessä. Sen jalat niin
keveät, tuskin koskettaa maata onnen tähden.
* * * * *
Huomenna minä menee vieraaseen taloon eikä enää kuulu minun vanhemmille.
Mutta ensin minä menee ylös temppeliin ja lupaa ei enää koskaan mainita
Merrit Sanin nimi, ei enää koskaan ajatella hänen kuva sydämessä.
Pieni kirja, monta päivää minä kantanut sinua aivan povellani; tänä
yönä sinä saa levätä sydämelläni. Sinä antaa minulle rohkeutta
tervehtää aurinko, joka huomenna nousee.
Sajônara!