Amerikan sensei sanoi pieni kirja paraaksi ystäväksi. Juki San uskoo
surun kuorma pienelle kirjalle, jonka selkään on kultakirjaimilla
painettu "Diary". Pieni kirja ei koskaan kerro sydämen salaisuus.
Minä kirjoitan Merrit Sanille, mutta hänen silmä koskaan ei saa lukea.
Minun sydän tahtoo puhua hänen sydämelleen lystikkäällä Amerikan
kielellä, jota hän ymmärtää.
Hyvin paha, kun japanilainen tyttö rakastaa mies. Hoitaa miehen äiti ja
miehen talo. Hyvin paha sanoa rakkautta, kun hän menee miehen kanssa
naimisiin. Merrit San sanonut: "Amerikan tyttö osaa puhua rakkaus
silmillä, jos huuli ujo." Japanilainen tyttö kätkee silmät pienen
verhon takana, kun mies tulee. Ei katso ulos yhtään ollenkaan. Ei saa
nähdä, ei saa kuulla, ei saa puhua rakkautta.
Pieni kirja näkee minun sydän joka päivä.
Minun onnellinen aika poissa. Kukkaset puhkee taas, linnut tulee
takaisin. Missä minä tapaan Merrit San? Juki San surullinen ja
yksinään. Ei voi löytää häntä mistään tällä pitkällä saarella. Jukin
sydän ei voi puhua sanoja, mutta ei koskaan, ei koskaan hän unohda
hänen ystävällisyys.
Iso lamppu Merrit Sanin pöydällä ei koskaan enää valaise minulle niin
kirkkaasti. Se tekee minun ruumis pieneksi, lystikkääksi, käyräksi
varjoksi shodshilla. Merrit Sanista jää aina iso, voimakas, musta
varjokuva. Viime iltana minä näki iso kuu katsovan alas vuoren yli.
Minä menee puutarhaan ja ajattelee: Kun minä ensi kerran seison tuolla,
niin Merrit San kaukana poissa on. Lamppu ehkä vielä kiilustaa shodshin
läpi, mutta ei Merrit Sanin sytyttämä. Se ajatus saa minun sydän
kivistämään.
Koko Japani on muutettu. Kaikki, mitä minä näkee ja kuulee, panee
minut ajatteleen häntä. Vain niitä ajatuksia ei koskaan voi muuttua,
ne kasvaa, tulee useampia, minä aina kalpaan häntä. Minun sydän puhuu
monta rakkauden sanaa Merrit Sanille. Minun silmät ei uskalla se tehdä.
Pieni kirja, varjele arasti minun salaisuutta!
* * * * *
Kaiken päivää sade putoo virtana puutarhaan. Se varastaa kukan
suloisuus; minun sydän on yksinäisyydestä kostea. Viime sadepäivänä
Merrit San opetti minulle paljo enemmän englanninkieltä. Nauroi paljon,
kun minä luki englannin sanat minun japanilaisella tavalla. Sanoi: "Ah,
Juki San, sinä olet hyvin lystikäs pieni tyttö!"
Minä sitten opetti hänet pelaamaan _go bania_ ja näytti, kuinka muuttaa
musta nappula ja valkoinen nappula, mutta hän sai pää kipeä. Hän koetti
pitkä, pitkä aika. Sitten hän ravisti isoa kättä ja sanoi:
"Sinä olet lyönyt minut, pikku sisar; olet totisesti saanut minut
kiinni!"
Minä nauroi, mutta ajatteli monta ajatusta. _Minä_ ei ole "lyönyt"
Merrit Sania, ja tyttö, jolla on nauravat silmät, sehän on "saanut"
hänet iäksi. Minä ei oikein ymmärrä ihmeellistä Amerikan kieltä.
Merrit San usein nimitti minua pikku sisar ja sanoi, että minun sielu
on yhtä valkoinen kuin minun nimi. Mikä _on_ minun sielu? Ehkä se olla
henki, joka nyt jättänyt minun ruumis ja leijailee ison meren yli
suojellakseen Merrit Sanin matkaa. Minä aina kätkee se valkoinen ja
puhdas henki, niin Merrit San tahtoo nimittää minua Sisko Lumihiutale.
Kerran minä otti Merrit San mukaan hyvin vanhaan temppeliin. Aurinko
paistoi, suuri ja kiiltävä; se pani kaikki lehti tanssimaan ilosta.
Vihreä sisilisko nukkumassa temppelin portailla ja iso mesimehiläinen
lauloi lauluja. Iloa kaikkialla. Minun jalat hyvin keveät; ne tuskin
kosketti maata.
Minä menin sisään temppeli. Minulla kiiru sanoa Amidalle lyhyt, pieni
rukous. Kun minä tuli takaisin, Merrit San sanoi:
"Kuule, Juki San, et sinä juuri tuhlaa aikaa rukouksiin! Sinun täytyy
tehdä parannus; muutoin se vanha herrasmies voi sinuun suuttua."
Minä vastasin: "Ensi kerralla minä uhraan hänelle rahaa ja tekee suuri
pilvi suitsutuksesta."