-- Vielä, vielä, pyysi hän.
-- Leikkituvan takana on syreenimaja. Siinä on istuimia ja pyöreä
pöytä. Se on äidin lempipaikka.
-- Äidin! Onko Rauhalassa äiti? kysyi Hillevi ihmetellen.
Olli joutui hämilleen.
-- Tietysti siellä on äiti, sanoi hän hetkisen mietittyään.
-- Niin tietysti, myönteli Hillevikin. -- Sellainen äiti, joka
-- -- --. Sano minkälainen on Rauhalan äiti.
-- Hän on aina surullisen näköinen, kun sinä teet pahaa, mutta hymyilee
pian jälleen. Hän lohduttaa, kun sinä itket, auttaa, kun juostessasi
lankeat ja satutat itsesi, hän puhaltaa kaikki kuhmut ja kipeät pois,
on huvitettu siitä, mistä sinäkin. Iltaisin hän käärii peitteen
ympärillesi ja -- -- --
Tässä Ollin ääni tyrehtyi. Lapsuuden muistot valtasivat mielen.
-- Iltaisin hän käärii peitteen ympärillesi ja -- -- toisti Hillevi
hitaasti, juhlallisesti. -- Suuteleeko hän yöhyväisiksi? kysyi hän
kuiskaten.
Olli nyökkäsi. Ääni ei pystynyt kulkemaan.
-- Ja suutelee yöhyväisiksi, toisti Hillevi taaskin. Hänen äänessään
oli ikävöivä kaipuu.
Kymmenes luku.