Oikeuden palvelia. Edelliset.
Palvelia (syvään kumartaen). Pyydän nöyrimmästi anteeksi, armollinen
herrasväki, että olen tullut tänne tällaista rohkeaa toimitusta varten.
Minä olen alhainen palvelia, jonka täytyy virkani uhalla toimittaa
esimieheni käskyt.
Don Ranudo. Mitä varten olette tänne pantu?
Palvelia. Minä olen lähetetty alamaisuudessa tekemään ryöstöä teidän
luonanne, korkeasukuinen herrasväki, ja tuomion nojassa, joka sanottiin
kaksitoista päivää takaperin, ottamaan kaikki mitä löydän tässä
aatelisessa huoneessa, kiinteää ja irtainta, takavarikkoon, aina
korkeasäätyisen herrasväen omiin vapasukuisiin käyntivaatteisin saakka.
Don Ranudo. Minä toivon kumminkin, ett'ette kohtele minua niinkuin
alhaista porvaria!
Palvelia. Se on tosin väärin; mutta la'it, herra, eivät senpahemmin tee
velka-asioissa eroitusta ihmisten välillä.
Don Ranudo. Miettikää tarkalleen mitä teette.
Palvelia. Minä olen jo sitä miettinyt; ja olen jo väelläni panettanut
takavarikkoon muutamia vähäisiä huonekaluja, jotka olen löytänyt
toisissa kamareissa; mutta kun ne eivät ensinkään riitä velkaanne, niin
täytyy minun tarttua teidän käyntivaatteesenne, armollinen herrasväki!
Pyydän nöyrimmästi, ett'ette sitä pahaksu.
Don Ranudo. Voiko kukaan olla sellaista pahaksumatta? Ettehän millään
voi puolustaa käytöstänne.
Palvelia. Aika ei anna myöden tällä kertaa luetella muita syitä. Minä
muuten tahdon olla niin kohtelias kun suinkin taidan ja annan siis
herran pitää, teidän korkeutenne tähden, alusvaatteenne.
Don Ranudo. Sehän on kohteliaisuutta, sen saa sanoa!
Palvelia. Minä tiedän antaa kullekin sen kunnian kun hänelle tulee,
(Vetää takin Don Ranudon yltä ja kumartaa kolmesti syvään).
Don Ranudo. Oi Jumala! mimmoisessa ajassa elämme!
Palvelia. Nyt on teidän vuoronne, armollinen rouva!
Donna Olympia. Se on kuolemaan syypää, joka koskee tällaiseen rouvaan.
Miettikää tarkoin mitä teette.
Palvelia. Taivas tietää kuinka minun käy surukseni tämä ryöstö, mutta
minä olen syytön välikappale, jota esivalta käyttää.
Donna Olympia. Sanokaa maistraatille, että heillä on odottaa kova,
esimerkillinen rangaistus.
Palvelia. Sen minä tahdon tehdä, armollinen rouva. Mutta minun täytyy
kaikella kunnioituksella ottaa hameenne myöskin takavarikkoon velan
tähden.
(Ottaa hameen rouvan yltä ja suutelee palletta).
Donna Olympia. Oi Jumala! minä kuolen hävystä.
Don Ranudo (nuusku-toosa kädessä). Ei, madame! Näyttäkäämme
ylönkatseella, että sydämemme vastaa sukumme ylhäisyyteen. Monsieur! me
emme ole suutuksissa teille. Kas tässä, tahdotteko nuuskua?
Palvelia. Onko tämä nuuskuastia herran oma?
Don Ranudo. On, kenenkäs muuten?
Palvelia. Älkää pahastuko, että minä otan takavarikkoon senkin. (Don
Ranudo kulkee hyräillen edes takasin). Täällä ei ole muuta otettavaa
enää. Onko korkeasukuisella herrasväellä mitään muuta käskeä?
(Kumartaa kolmesti syvään ja menee ulos).
Pedro. Tuon toosan olisi herra saattanut pitää.
Don Ranudo. Se on yks' kaikki, Pedro! mennään sisälle.
Pedro. Hänpä oli piru mieheksi; hän on oppinut kohteliaisuudella
kiskomaan tukan ja nahan ihmisiltä. Mutta mitä näen mä! hän ei
mennytkään; hän hiipii toisiin kamareihin; minun tulee kätkeä pienet
kaluni.