Ken yksin joutuu kadulle
ja ystävittä on,
hän mailinahan tuskastuu
ja on niin onneton...
Hän ymmärtää: ei ihminen
oo yksin silloin vaan,
jos heittää hänet kohtalo
kolkkahan korpimaan.
Toki siellä häll' on rinnallaan
Jumalan luonto tuo,
vaan täällä hälle lohtuaan
ei edes luonto suo.
Ja harhatessaan kadulla
vallassa virran veen,
hän seurass' satain tuhanten
nyt vast' on yksikseen!