Jo niitetään, ah niitetään,
Nyt kaatuu kaunis kukka!
Nyt sortuu sorja heinimaa,
Nyt raukee ruoho rukka.
Ja niinkuin sodan ruumihit
Nuo kedon keijut makaa:
On silmäin säihky särkynyt
Ja katse outo, vakaa.
Ma kuljen yksin säälien,
Ma muistan kesän hurmaa.
Mut niittymiehen viikate
Se soipi vaan ja surmaa!