ANNA. Postin varojako, mamma?
ROUVA HALLMAN. Ei, ei -- eihän sellaista nyt toki mieleenikään johdu,
vaan siitä, siitä kumminlahjastasi -- pankkitalletuksesta?
ANNA. Niin, mamma. Minulla ei ole ollut sydäntä olla antamatta -- ja
toiselta puolen minulla ei ole ollut sydäntä siitä teillekään puhua.
Mutta nyt päätin ilmoittaa, sillä pahentaahan tämä salaileminen vain
tilannetta.
ROUVA HALLMAN. Niin, niin, Jumala paratkoon! -- Ja kuinka paljon sinä
olet tuosta pankkitalletuksesta Reinon hyväksi käyttänyt?
ANNA. Lähemmäs kymmenen tuhatta.
ROUVA HALLMAN. Kymmenen tuhatta! Hyvä Jumala! Ja mitä sanoo siitä
Kaarlokin?
ANNA. Kaarlo? Mutta mitä tämä asia hänelle kuuluu? Eikähän Kaarlo
sitäpaitsi tiedä mitään koko talletuksesta.
ROUVA HALLMAN. Hän tietää.