[1] Ks. Litterära Soiréer i Helsingfors under hösten 1849. Andra
Soiréen. [Nordiska Resor och Forskningar af M. A. Castrén, V, sivv,
126 seur.].
[2] Useat lauseet Castrenin kansatieteellisissä luennoissa
todistavat, että hän ei pitänyt tutkimuksiansa tällä alalla vielä
tydyttäväisinä ja että aikomuksensa oli niitä uudistaa. Tuoni ei sitä
suvainnut.
[3] Ks. Max Müller'in kirjoitus Bunsen'in kirjassa: Outlines of the
Philosophy of Universal History, London 1854, I osa, sivv. 473 seurr.
[4] Ks. Chr. Lassen, Indische Alterthumskunde, Bonn 1847, I sivv
528-530.
[5] Ks. Max Duncker, Geschichte des Alterthums, II, sivv. 325-327.
[6] Ks. Jules Oppert, Expédition Scientifique en Mésopotamie. Paris
1858. II, siv. 80, 95.
[7] Oppet selittää _Saka_-nimen Medoskythan sanasta: _Sak_ poika; ks.
Expéd. en Mésopot. II, siv. 84. -- _Mada'n Sakat_ merkitsisi siis:
_maan poiat_. -- Assyriaksi Sakat nimitettiin _Namri_ eli _Nammirri_,
joka johdetaan Medoskythan sanasta: _Nam, Niman, Numan_, Unkar.
_Nem_, suku.
[8] Ks. Herodot. III 93, VII 64; Oppert, Expéd. en Mesopot. II, sivv.
164 seurr.
[9] Ks. Herodot. I 73: "-- ώστε δε περί παλλού πολεόμενοcς παιδάς σφι
παρέδωκε την γλώσσάν τέ έκμαϑείν κα την τέχνην τών τόξων."
[10] Vertaa Kellgren vainajan väitöskirja: Mythus de ovo mundano,
Indorumque de eodem notio, Hels. 1849.
[11] Ks. Strab. Geogr. XI, (ed. Casaub.) siv. 517.
[12] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesammelte Schriften, I, siv 317.
[13] Gananderin Mythologia selittää _Turjan_ herjaus-nimeksi, jolla
kovin kaukaisia maita sekä kuumia että kylmiä merkitään ja josta
muka sanotaan: "Se on kaukana, ho! Herra Jumala, sitä matkaa!";
ks. Myth. Fenn., §§ Turjan maa, Turjan meri, Turjan tunturit,
Ukko Turjasta; vertaa Kalevalaa. Merkittävää on, että Turjan nimi
olletikkin tavataan Lapin saarennossa: _Turjan-tunturit, Turjaniemi_
(Trianema, Trinnäs), Otharin "Terfinna", ja Venäläisten _Teрскоi
беperь_. Tän seudun asukkaat kutsutaan Lapinkinkielellä _Tarjalands_
(Turjalaiset). Myöskin sana _Turilas_, joka Gananderin mukaan
merkitsee väkevää jättiläistä, saattaa olla yhtä sukua: "Kave Ukko
pohjan herra, Ikäinen iku _Turilas_;" -- "Musta mies väki-_Turilas_."
Tässä paikassa uskallan lisätä sen arvelun, että tuo paljon punnittu
runojemme sana _Kave_ ei ole muuta kuin Zend-avestan _Kava_ valtias,
hallitsija, mahtava. Tämä sopii mielestäni hyvin runojen lauseisin:
"_Kave_ Ukko", "_Kave_ luonnotar": "Kuume ennen kuun kehitti,
_Kave_ kuun kehästä päästi"; "Minä mies Jumalan luoma, Luoma kolmen
luonnottaren, Kantama kahen _Kapehen_"; -- "Kun purit _Kapehen_
karvan, Kun purit ihon imeisen." Ks. Kalevalan molemmat painokset, ja
Gananderin Myth. Fenn.
[14] Niille, jotka epäilevät, onko oikein päästy
Assyrialais-kirjoituksen jäljille, sopii mainita mitä Bunsen lausui
jo 1854: "To doubt the soundness of that alphabet, would prove
perhaps a vast capacity for scepticism, but it would most certainly
evince a total want of critical judgment, or deplorable indifference
to truth."
[15] Esim. kirjain →→↓ antaa sekä Assyrian että Medo-skythan
kirjoituksessa äänen: _an_. Aatteellisena kuvauksena taas se aina
merkitsee: Jumala. Mutta aate: jumala, kuuluu Assyriaksi _Ilu_,
Medo-skythaksi sitä vastoin _Annap._ -- Mainittava on, että Assyrian
kirjoitus usein on lisäksi ottanut jonkun tavut-merkityksen
omankin kielensä mukaan. Niinpä se kirjain, joka aatteellisesti
merkitse: _huone_ ja tavuullisesti kuuluu: _val_, koska _huone_
on Medo-skythaksi _Val_, on tullut sen ohessa saamaan Assyrian
kirjoituksessa toisenkin äänen: _bit_, koska _huone_ kuuluu _Bit_
Assyriaksi. Näin on syntynyt Assyrian kirjainten moni-äänisyys
(polyphonie), joka ei muutoin koske nykyiseen aineeseni.
[16] Ks. Rapport au sujet d'une mission en Angleterre par Jules
Oppert, Paris 1856; ja saman tutkijan: Expédition Scientifique en
Mesopotamie, Paris 1858, II:n osan 1 vihko.
[17] Ks. Justinus II 3: "His (Scythis) igitur Asia per mille
quingentos annos vectigalis fuit. Pendendi tributi linem Ninus Rex
Assyriorum imposuit." -- "Le nom de Ninus tire son origine d'une
confusion entre la personnification de la ville de Ninive (Ninua),
qui a créé le personnage Mythique _Ninyas_, et du nom porté par le
premier roi du grand empire d'Assyrie" (Ninip-pall-ukin = Hercules
filium dedit); Oppert, Exp. en Mesop. II, siv. 351.
[18] Vert. Marcus v. Niebuhr, Geschichte Assur's und Babel's,
Berlin 1857, sivv. 143, 144. -- Niebuhr arvelee tämän kansan
Tatarilaiseksi eli Turkkilaiseksi, mutta Oppert kallistuu kokonansa
Suomensukuisuuden puolelle.
[19] Ks. Kunik, Bulletin Hist.-Philolog. de l'Académie de
Saint-Pétersbourg, IX, siv. 230. -- Lassen, Ind. Alterth., I sivv.
388-391, osoittaa että semmoista alkuväestöä on Intiassakin ollut, ja
muistuttaa muutoin, että vielä viime aikoina on ollut puhetta eräästä
mustasta paimenkansasta Zare-järven seuduilla Iranissa.
[20] Ks. Georg. Syncellus (ed. Bonn.) siv. 37: -- -- "καί οίκοδομήσαι
την πόλιν και τόν πύργον προηγουμένου αύτών τού ϑεομάχου Νεβρώδ
(Νεμβρώδ)"; -- Josephus, Antiquit. Jud. I 4: "Νεμβρώδης, υίωνός μέν
ών Χάμου τού Νωέου τολμηρός δε και κατά χείρα γενναίος, -- - --
πύργον γαρ οίκοδομήσειν, ύψηλότερον ή τό ϋδωρ άναβήναι δυνηϑείη"
[21] 1 Mos. kirj. X 9.
[22] Nabukudurrusorin kirjoitus tästä asiasta luetaan kahdessa
cylinderissä, mitkä evesti Rawlinson löysi tornin perustuksista.
Ikäkausi (amar) = 14 maailman tuntia = 70 vuotta.
[23] Varsin on vaikea sovittaa nämä ja muut vanhimmat aian-määräykset
yhteen; ks. Duncker, Gesch. des Alterth. I 275, 276; Marcus v.
Niebuhr, Gesch. Assur's und Babel's, sivv. 490 seurr. -- Oppert
(Rapport au sujet d'une mission en Angleterre) kokee mielestäni hyvin
onnellisesti järjestää nämä eri määrät. Hänestä on _Belesys_ sama
kuin Piplian, Josefon ja Beroson _Ful_, ja Ison Assyrialaisvallan
hävitys Arbakeen ja Belesy'n kautta on muka tapahtunut v. 788 e.Kr.
Tämä valta siis oli kestänyt vv. 1314-788, Arapialaisten valta vv.
1559-1314, Khaldaialaisten vv. 2017-1559, nuo 11 kuningasta vv.
2225-2017 (eli 208 vuotta = ΣΗ, eikä MH eli 48 vuotta, kuten luetaan
armenialaisessa käännöksessä Eusebion historiasta), ja Medialainen
valta vihdoin vv. 2449-2225. Jos nyt Nimrodin aika nousee yli vuoden
3500, niin Hamilaisten valta olisi kestänyt enemmän kuin 1000 vuotta.
Alexander Polyhistor tosin sanoo sen kestäneen 33,091 vuotta, mutta
Oppert tekee todennäköiseksi, että siinä on erehdystä ja että oikea
luku on 1,091 vuotta.
[24] Ks. Duncker, Gesch. des Alterth., II 305, I 266.
[25] Ks. Rawlinson, Notes on the early history of Babylonia [Journal
of the R. Asiatic Society XV]; Bunsen, Philos. of Univ. History II
23, 26.
[26] Ks. Jules Oppert, Rapport au sujet d'une mission en Angleterre
Paris 1856.
[27] Merkittävää on, että Medialaisten nimi Armeniaksi kuulun _Mar_;
ks. M. v. Niebuhr, Gesch. Assur's untl Babel's, sivv. 404, 491-493.
Liekö satunnaista, että Tsheremissit antavat itsellensä varsin
yhtäläisen nimen: _Mari_, joka oikeastansa merkitsee: miehiä: ks.
Joh. And. Sjögren's Gesamm. Schriften I, siv. 666.
[28] Ks. W. Lagus, Kilskriften och Finnarne [Litteraturblad 1861,
n:o 4]; M. v. Niebuhr, Gesch. Assnr's und Babel's, sivv. 152, 153.
Piplian _Kasdim, Ur Kasdim_ mainitaan esm. Jes. XXIII 13, Dan. II, ja
1 Mos. XI 31. -- Kasdo-skythaksi merkitsee _Ur ranta_, ja _Ur-Kasdim_
on samaa kuin _Sinear (Sennaar), Mesopotamia, Kaksoisvirran maa_.
[29] D. Chwolsohn, tutkiessaan sen kirjan ikää, minkä eräs
Babylonialainen Qûthâmî on tehnyt Khaldaialasesta maanviljelyksestä
ja Ibn Wahschijah arapiaksi kääntänyt, tulee siihen päätökseen,
että Qûthâmîn aikainen "Kanaanilainen" kuningas -- sarja on sama
kuin Beroson "Arapialainen"; ks. Mémoires de savants étrangers,
prés. à l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 373 seurr. -- Nämä
uudet tutkimukset, jos niiden varmuuteen vielä kävisi täydellisesti
luottaa, levittäisivät paljon valoa Turanilaisuuden historiaan. Että
Qûthâmî Nemrôdâ olisi Piplian Nimrod, ei kuitenkaan ole todennäköistä.
[30] Viittaamme tässä kohden vielä kerran W. Lagus'en kirjoitukseen;
Kilskriften och Finnarne.
[31] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopot. II sivv. 333-335; seinäkirjoitus
Kun Sarginan vaimolassa v. 706 paik. e.Kr. -- Jo Tiglatpilesar III
(v. 950 aikoina) kantaa saman arvominen; ks. Oppert, Rapport, siv. 44.
[32] Ks. Oppert, Rapport, siv. 19: -- "dans le Scythique -- -- le r
suffixe qui se retrouve comme nominatif indéfini à la fin des noms de
peuples, par exemple, Babilur, Markusir, etc." Vertaa sioitettu sana:
_Annap_, Mehiläisessä 1861, siv. 91.
[33] Jo Porthan (Witterh. Hist. Antiqv. Academiens Handl. IV,
siv. 44) muistutti, ett'ei nimi _Suomi_ voi tulla sanasta _Suo_.
Yleensä on minusta turha vaiva hakea kansa-nimille sanallista
merkitystä; mutta koska Suomen nimen _suo_-peräisyys ei ole vielä
saatu kuivumaan, lienee luvallista ajaa siihen jos jotakin täytettä.
Medo-skythassa tapaamme sanan _Sam eli Saum_, joka merkitsee:
_ääretön, määrätön_ (Oppert, Rapport, siv. 15). Unkarin kielessä
merkitsee: _Szám paljous, Szamos lukusa_ (Unkarin _sz_ = Suomen _s_,
esm. _száj suu, szaru sarvi, Szem silmä_). Myöskin Suomen sanat:
_Sumea, Summa, Samea, Samaska_, ovat kentiesi saaneet nykyisen
merkityksensä _äärettömän_ avaruuden hämärästä näkö-alasta. Tällä
tavoin saisimme _Suomen_ nimen merkitsemään _äärettömän suurta_ ja
_lukusaa kansaa_. Suon muille kunnian keksiä parempia keinoja, joilla
Suomi saatetaan kuivalle maalle.
[34] Jo C. A. Gottlund Otavassaan v. 1828 (I osa, sivv. 22 seurr.)
koetti tehdä todennäköiseksi, että Suomenkieli samatekkuin
sananlasku-aarteet ovat jäänöksiä jostakusta muinaisesta
sivistyksestä. Merkittävät ovat Bunsen'in sanat (Outlines of
the Philosophy of Univ. Hist. II, siv. 19): "The regularity and
settledness of the grammar of these languages (the Finnic and the
Tamulic) bear witness to an early literary cultivation; of which in
India nothing remains but tradition, owing to Brahmanic encroachment,
while in the fens of Finland oral tradition has preserved up to our
own time the songs of Wäinämöinen, and of his sacred home, Kalevala."
Vertaa Max Müllerin lause, Sam. kirj. I, sivv. 481, 482.
[35] Kb. Axel Em. Holmberg, Nordbon under hednatiden, Stockholm 1854:
S. Nilsson, Skandinaviska nordens Ur-innevånare, Lund 1838-1843.
[35] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Société des Naturalistes de
Moscou, XXXIII, II, siv. 408; Revue des deux mondes, 15 Fevr. 1862:
Les cités lacustres de la Suisse.
[36] Ks. Nilsson, main. kirj., Tredje kapitlet, siv. 3; Revue des
deux mondes, main. vihko, siv. 893.
[37] Eräästä paalu-kylästä Boden-järvessä on Löhle löytänyt
kokonaisen aidallisen ohria ja rukiita, sekä todellista leipää, joka
hiiltymisen kautta on säilynyt; Revue des deux Mondes, main. vihko,
siv. 891.
[38] Fr. Troyon, Habitations lacustres des temps anciens et modernes,
Lausanne 1860; johon viittaa jo useasti mainittu vihko Revue des deux
mondes.
[39] Ks. Rask'in kirje Pietarista Toukok. 30 p. 1819. [Nyerup,
Magazin for Rejseiagttagelser I, Kjöbenh. 1820].
[40] Niinpä lausuukin ennen mainittu kirjoitus Revue des deux
mondes'issa, puhuen alku-väestön sota-aseista: "on dirait à les voir
qu'elles étaient brandies par des guerriers agiles comme nos soldats
_basques_". main. vihko, siv. 901.
[41] Wilh. v. Humboldt, Prüfung der Untersnchungen über die
Urbewohner Hispaniens vermittelst der Baskischen Sprache, Berlin
1821. [Gesamm. Werke II].
[42] Ks. Arndt, über den Ursprung etc. der Europ. Sprachen, Frankf.
am Main 1818, siv. 20; Rask, über das Alter der Zend Sprache,
Berlin 1826, siv. 69; Mayry, La terre et l'Homme etc., siv. 460;
de Charencey, Recherches sur les origines de la langue Basque,
Paris 1859. -- Max Müller, muistuttaen että Turanilaisissa kielissä
sanajuuret pysyvät muuttumatta kun johto-sanoja ja taivutuksia
tehdään, sanoo Euskin kielestä, että se "is in this respect the very
type and perfection of a Turanian language"; ks. Bunsen'in Outlines
I, siv. 287.
[43] Ks. Chaho, Hist. primitive des Euscariens-Basques, Bayonne
1857, sivv. 127 seurr., joka hakee Euskilaisuutta Italiassa; ja W.
v. Humboldt, joka kirjeessä Wolffille Jouluk. 12 p. 1801 [Gesamm.
Werke V, siv. 240] sanoo: "ich entdecke immer mehr Griechisch im
Baskischen." Tätä opäilemättä käypi kääntää takaperin, niin että
Kreikan kielessä olisi Euskilaisuutta. Myöhemmin hän ei ole lausunut
tästä seikasta mitään.
[44] Βάρβαρον γλώσσαν ίέντες, sanoo Herodoto I 57. -- Joka muutoin
tahtoo tuntea tämän kysymyksen kaikki mutkat, katsokoon esm.
Encyclopedia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1859, § Pelasgi.
[45] Ks. Dr Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos.
of Univ. Hist., I, sivv. 87-89, ja K. Meijer, sam. kirj., I, siv.
171, sekä R. K. Rask, samlede afhandlinger, II, siv. 420; vertaa
Diefenbach, Origines Europæ, Franf. am Main 1861, sivv. 104 seurr.,
ja Encyclopædia Britannica, 8:th ed., Edimb. 1855, § _Etruscans_.
-- Heidän nimensä _Tusci, Etrusci, Τυρρηνοι, Τυρσηνοι_, johdetaan
juuresta _Tur_ (josta saatiin Tursici, Tursci, Tusci). Dionysio
Halikarnassolainen on ainoa, joka mainitsee heidän itse omistaneen
nimen _Rasena_ (Ρασένα) ja mahdollista olisi, että sana siinä olisi
vääristynyt esm. muodosta _Τυρσένα_. Sama kirjaniekka osoittaa
heidän Lydialaisen syntynsä perättömäksi ja sanoo lisäksi tästä
kansasta: "άρχαίόν τε πανυ και ούδενί άλλω γένει ούτε όμόγλωσσον ούτε
όμοδίαιτον έυρίσκεται", ks. Dion. Halic. I 30.
[46] Ks. K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos. of
Univ. Hist. I, siv. 169.
[47] Ks. Joh. Thunmanns Untersuchungen über Nord, Völker, Berlin
1772, siw. 16, 75 seurr.
[48] Ks. R. K. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse,
Köbenh. 1818, sivv. 103 seurr. -- Ihre on sekä alku-lauseessaan
Lindahl'in ja Öhrling'in Lappalaiseen sanakirjaan että
pää-teoksessaan: Glossarium Sviogothicum, puhunut ajatuksensa asiassa.
[49] Ks. Nils Idman (Huittisten kirkkoherra), Pörsök at visa
gemenskap emellan Finska och Grekiska språken, såsom tjenande
tili upplysning i Finska Folkets historia, Åbo 1774. Löytyy
ranskannettunakin: Recherches sur l'ancien peuple Finois d'après les
rapports de la langue Finoise avec la langue Grecque, par M. Nils
Idman, traduit par M. Genet, Strasbourg 1778.
[50] Ks. J. A. Lindström, Om den Keltisk-Germaniska kulturens
inverkan på Finska folk, Tavastehus 1859. [51] Esim. Kynttilä
candela, Paametti παματα, Kartano Garten, Ruhtinas thruchtin, j.n.e.
[52] Esim. _Taivas_ dew, diw, sub diu, _Tytär_ ϑυγατηρ, Tochter,
j.n.e.
[53] Tämä viimeinen vertaus voipi näyttää kyllä uskaliaalta,
olletikkin koska sana homo tavallisesti liitetään sanoihin: humus
ja χαμαί (ks. Aufrecht, Bunsen'in kirjassa Outlines I, aiv. 78),
ja koska Diefenbach kutsuu sitä "ein Erzeugniss höherer Bildung,
ähnlich dem (Begriffe) der Humanität" (Orig. Europ. siv. 210). Mutta
vertaamalla siihen sanat _nomen, nimi_ j.n.e., astuu yhteys selvästi
silmiin:
Lat. Kreik. Välitysmuoto Suom.
Nomin-, όνομα [inimi] nimi, Medo-skyth. niman, numan
Homin-, [ohoma] [ihimi], in-_himi_, ihmi, Mordv. loman.
Merkittävä on, että Mordvan moksha-murteessa, josta "loman" on
otettu, ei mikään sana ala _h_:lla.
[54] Esim. ποίη-μα, sano-_ma_, teke-_mä_, σκυϑι-στί, vahva-_sti_;
χαμά-ζε, mai-tse.
[55] Ks. Dr K. Meijer, Bunsen'in kirjassa Outlines of the Philos.
of Univ. Hist. I, sivv. 151, 152. -- Tiedämme, että Irlannin
munkki-kronikat tekevät _Fena't_ Foinikilaisiksi. Tämä arvelu, jonka
Meijer kutsuu "the wild notion of the Phoenician origin of the
Irish", lukee vielä puolustajia Irlantilaisissa oppineissa.
[56] Meijer arvelee, että osa Turanilaisesta alku-väestöstä on tullut
Afrikan kautta.
[57] Knud Leem, kertomuksessaan Norjan Lappalaisista (painettu
Köpen-haminassa 1767), sanoo: "Den berömmelige Leibnitz holder
Finnerne for det, de tildels selv foregive, nemlig att være de ældste
indvånere i Norden, som af et senere indkommende Folk (Leibnitz
siger: de Tyske) ere blefne drevne længere nord efter"; ks. Rask,
Saml. Afh. I, siv. 74. -- Ruotsalainen Högström (Beskrifn. öfver
Lapmarkerne, siv. 39) sanoo vielä selvemmin: "En del Lapper vilja
aldeles påstå at deras förfäder fordomdags varit egare af hela
Sverige".
[58] "En äðr en Tyrkjar ok Asiamenn komu i Norðrlōnd, bygðu
Norðralfuna risar ok hálfrisar; gjörðist Þá mikit sambland pjóðanna,
risar fengu sèr kvenna or Mannheimum, en sumir giptu Þángat dætr
sinar"; ks. Antiquités Russes d'après les monum. des Islandais,
Copenhague 1850, I, siv. 137.
[59] Ka. Rask, Saml. Afhandl., I sivv. 87, 90; Nilsson, Skand.
Nordens Ur-innev., IV lukn, sivv. 41, 42; Geijer, Svea Rikes Häfder,
Upsala 1825, sivv. 409, 410; Heimskringla, Harald Kaunotukan satu, 25.
[60] Ks. Geijer Sv. R. Häfder, sivv. 407 seurr.; Adamus Bremensis,
Gesta Hammab. Pontific. [Pertz, Monumenta Germaniæ IX], c. 232:
"Narravit michi rex Danorum sepe recolendus (Sven Ulfinpoika, joka
oli Ruotsissa käynyt sotapalveluksessa kuningas Anund Jakobin
tykönä), gentem quandam ex montanis in plana descendere solitam,
statura modicam, sed viribus et agilitate vix Suedis ferendam, hiique
incertum esse unde veniant; semel aliquando per annum vel post
triennium, inquit, subiti accedunt. Quibus nisi totis resistatur
viribus, omnem depopulantur regionem, et denuo recedunt."
[61] Ks. Nilsson, Skand. Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 2 seurr.;
Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 406.
[62] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 274.
[63] Ks. Jac. Fr. Neikter, Dissertatio de gente antiqua Troll, Upsala
1793-1799, siv. 69.
[64] Ks. Heimskr. Ynglinga-satu, 7: "Oðinn kunni þá iþrótt, svâ at
mestr máttr fylgði, ok framði sjálfr, er seiðr heitir." Rafn tähän
muistuttaa: "L'étymologie du mot _seidr_ n'est pas bien connue;
quelques-uns prétendent qu'il dérive du verbe sjóða, bouillir, mais
il fallait alors qu'il s'appelat seyðr, ce qui est impossible,
puisqu'on a le verbe dérivé at sida. Le mot est _sans doute d'origine
finnoise_, car c'étaient surtout les Finnois qui passaient pour
s'y entendre"; ks. Antiqv. Russes, I, siv. 252. Sitä vastoin sanoo
Castrén (föreläsn. i Finsk Mythol., siv. 207), että Lapin sanaa
_seida_ ei tavata missään muussa Suomen-sukuisessa kielessä, ja
arvelee tästä syystä sen lainatuksi Skandinavian kielestä. -- Sana
tällä tavoin näyttää jäävän yksinomaiseksi Lappalaisille.
[65] Ks. Rask, Undersögelse om det Islandske Sprogs Oprindelse, sivv.
112 seurr., vertaa Saml. Afh. I, sivv. 73 seurr.
[66] Tämä on Nilsson'in ajatus hänen teoksessaan "Nordens Ur-innev.",
josta uusi painos par'aikaa ilmestyy.
[67] Tämä juttu löytyy kahdessa vähän eriävässä muodossa
säilyneenä niin kutsutussa Flateyarbók'issa. Pidempi laitos on
pantu suku-johdoksi Harald Kaunotukan historialle, lyhyempi samaa
tarkoitusta varten aloitteeksi Orknei-jaarlien historialle. Ks.
Antiquités Russes, I, sivv. 213 seurr. -- Tekstissä seuraan kumpaakin.
[68] Tarun pidemmässä laitoksessa seisoo aina Gottland, joka selvästi
on virhe.
[69] Keyser ei kuitenkaan tahdo perustaa arveluansa tämän tarun
päälle jonka hän pitää tuiki epäluotettavana. Mutta hänen muut laveat
todistelemisensa eivät suinkaan ole tukevampia. Ks. Om Nordmændenes
herkomst og folke-slegtskab [Samlinger till det Norske Folks sprog og
historie, IV, Christiania 1839, sivv. 263 seurr.].
[70] Ks. main. kirj., siv. 300.
[71] Landnámabók mainitsee Liotolfr, joka oli "risa ættar ad
móderni." Grim eli Skallagrim, joka myöskin muutti Islantiin,
oli "likari þursum at vexti ok at syn en menzkum mánnum", ja
hänen ystävistään yksi nimitetään Thorer _Thurs_. Muisto Thursien
isännyydestä Norjassa näkyy säilyneen muillakin mailla. Kun
Skottlannin kuningas Aleksander v. 1249 uhkasi purjehtia Norjaa
vastaan, hän nimitti Norjan rannikkoa: _Thursa-sker_, Thursien
saaristoa. Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 410.
[72] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, sivv. 271 seurr.: Nilsson, Skand.
Nordens Ur-innev., IV luku, sivv. 37 seurr.
[73] Ks. Geijer, Sv. R. Häfder, siv. 242, jossa todistukseksi
mainitaan vanhemman Eddan Harbards-ljod. Geijer lausuu: "Allt detta
synes häntyda derpå, att Thor äfven varit gud för äldre, fiendtliga
stammar."
[74] Ks. Olof Trygvasonin satu, 55.
[75] Ks. Gylfeginning'in jälkilause Snorren Eddassa.
[76] Ks. esim. Snorren Edda, 1, 37, 56, ja Skalda, 17: "norðr i
Jōtun-heima"; samate kutsuttiin "austr i Jōtunheima", kun mentiin
Sigtunasta itää kohden ja meren yli, ks. esim. Snorren Edda, 45.
-- Myöhemmissä taruissa asetetaan "Aluborg" Jōtunheimissä, "ur
Jōtunheimabygðinni frá Aluborg", mutta sama Aluborg on pohjoisessa
Laatokan linnasta, "norðr i Alaborg." Jōtunheimiksi näkyy siis
Aunusta mainittavan. Mutta vielä idempänä oli Jōtunheimiä; sillä
Gaungu-Hrolfin sadussa, 38, sanotaan, että Kiovan maa oli pitkin
sitä vuoren-harjua, joka eroittaa Nougorodin vallan Jōtunheimistä:
"þriðjúngr Garðarikis er kallaðr Kænugarðar, þat liggr með fjallgarði
þeim, er skilr Jötunheima ok Hólmgarðariki"; ks. Antiqu. Russes, I,
sivv. 231-233.
[77] Ks. Rask, Saml. Afh. I, siv. 94 seurr., 110.
[78] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften I, siv. 398 (Die
Syrjänen, viitta 752.)
[79] Ks. Rask, Saml. Afh. I sivv. 107, 108; Undersög. om det Isl.
Sprog. siv. 115.
[80] Ks. Einhardi Annales [Pertz, Monumenta Germaniæ I, siv. 198]:
-- -- "de parte vero Danorum inprimis fratres Hemmingi, Hancvin
et Angandeo, deinde cæteri honorabiles inter suos viri, Osfred
cognomento Turdimulo, et Warstein, et _Suomi_, et Urm" -- --.
Muist: Näistä nimistä on _Suomi_ ainoa, jolla ei ole toisintoa eri
käsikirjoissa.
[81] Ks. Lönnrot, Om urspr. till Finnarnes Hiisi [Acta Soc. Sc. Fenn.
V, II.]
[82] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 104.
[83] Ks. Mehiläinen 1862, 6:s n:o, Suomen Muinois-asukkaista.
[84] Ks. Strahlenberg, Das Nord- und Ostliche Theil von Europa und
Asia, Stockh. 1730, siv. 64.
[85] Ks. Castrén, Ethnol. Föreläsn. [Nord. Resor ooh Forskn. IV] siv.
106. -- Oikeastaan Jenesein Ostjakit ovat peräti toista kansaa kuin
muut Ostjakit; ks. Ethn. Förel. siv. 92.
[86] Ks. Castrén, Nord. Resor och Forskn. IV sivv. 91, 92, 103, V
sivv. 41, 43, 58.
[87] Ks. Ed. von Eichwald, Bulletin de la Soc. des Naturalistes de
Moscou, XXXIII 11, sivv. 433, 434.
[88] Ks. Lindahl et Öhrling, Lex. Lappon., Stockh. 1780, siv. 476;
vert. Sjögrens Gesamm. Schrift. I, siv. 93.
[89] Ks. Eichwald, Bulletin des Naturalistes de Moscou, XXXIII 11,
siv. 429.
[90] Ks. F. A. Ukert, Geographie der Griechen und Römer III, 11,
sivr. 14 seurr.
[91] Ks. Herod. IV 48, 100.
[92] Luultavaa on, että sana Araxes alkuaan merkitsee: virta, kymi,
ja sillä tavoin tuli annetuksi usealle joelle. Kun Herodoto (IV 11)
juttelee että Skythat, voitettuna Massagetain voimilla, lähtivät
Aasiasta Araxeen yli Eurooppaan, niin tämä Araxes ei voi muuta olla
kuin Wolga. Mutta kun taas (I 201-205) juttelee Kyron menneen yli
Araxeen Massagetoja vastaan, se Araxes ei voi olla mun kuin Oxo tai
Jaxartes; ks. Herodoti Musæ, ed. Baehr, Leipz. 1830, I, sivv. 451
seurr.
[93] Herod. IV, 101.
[94] Herod. IV 17-21, 99, 100 aeurr.
[95] Herod. IV 18: "Άνδροφάγοι -- έϑνoς έόv ίδιον, και ουδαμώς
Σκυϑικόν"; 20: "Μελάγχλαινοι, άλλο έϑνoς και ού Σκυϑικόν"; 106:
"Άνδροφάγοι -- γλώσσαν δε ίδίην έχουσι." -- Sauromatoista tulen kohta
puhumaan.
[96] Herod. IV 24.
[97] Herod. VII 64; vert. Strab. ed. Casaub. VII siv. 303, XI siv.
510, 511, ja Plin. hist. nat. VI 17.
[98] Herod. I 201.
[99] Herod. I 216.
[100] Herod. IV 105. "Νευροι δε νόμοισι μέν χρέωνται Σκυθικoίσι";
106: "Ανδροφάγοι έσθήτα δε φορέoυσι τή Σκυθική όμοίην"; 107:
"Μελάγχλαινοι -- -- νόμοισι δε Σκυθικοισι χρέωνται"; 215:
"Μασσαγέται δε εσθήτα τε όμοίην τή Σκυθική, και δίαιταν έχουσι";
Aristoteles (Probl. XIV 14) sanoo että kaikilla pohjan kansoilla
on vaalean-siniset silmät (γλαυκή όμματα), ja (Probl. XXXVIII 2)
että heillä kaikilla on puna-keltainen ja vieno tukka (πυρρότριχες
και λεπτότριχες). Galeno (De Sanit. tuend.) I 5 mainitsee: "ή τών
Αιγυπτίων μελανότης, ή τε τών Κελτών λευκότης, ή τε τών Σκυθών
πυρρότης."
[101] Herod. IV 6.
[102] Herod. IV 11, 12, I 103, IV 1.
[103] Herod IV 5-10. Vert. muutoin Skythaen ja Kimmerien retkistä
Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III, II, sivv. 264 seurr.,
370 seurr. -- Ranskalaiset Historioitsijat, Henri Martin, Amédée
Thierry, Michelet j.m. pitävät nämä Kimmerit Keltalaisena kansana,
ja sovittavat siihen myös Kimbrit, jotka taas Saksalaiset tutkijat
tavallisesti pitävät Germanilaisina. Asia ei kuulu minun aineeseni,
jos kohta nimi Kimmeri myöskin on johdettu Suomen sanasta: hämärä.
Vertaa muutoin Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 91, 290.
[104] Herod. IV. 110-117.
[105] Herod. IV 117: "Σαυρομάται νομίζουσι Σκυθική, σολοικίζοντες αυτή
από τού αρχαίου, έπεί ού χρηστώς εξέμαϑον αύτήν αί Αμαζόνες".
[106] Strab., ed. Casaub., XI siv. 492; Qu. Curtius, VII 7.;
Hippokrates, de aēribus etc. § 89.
[107] Plin., Hist. Nat. IV 25: "Sarmatæ, Græcis Sauromatæ"; Jornand.
de Reb. Get. 50: "Sauromatæ vero, quos Sarmatas diximus." Straboni
käyttää molemmat nimet: Σαυρομάται ja Σαρμάται. Ks. Strab. XII siv.
553.
[108] Diodor. II 43, 44; Plin., hist. nat. VI 7: "Sarmata, Medorum
(ut ferunt) suboles."
[109] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, saksannettu, Leipzig
1843, 1844, I siv. 366.
[110] Hesiod. ap. Strab. VII p. 300, 302.
[111] Ks. Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III, II, siv. 287 seurr.;
Vert. varsinkin se kirja, joka on tunnettu Hippokrateen nimellä,
Περί άερων, ύδατων, τοπων βιβλίον (De aēribus etc., ed. Mackius,
Wien 1743), X: Wankkurit ovat "πίλοισι περιπεφραγμέναι, εισι δε καί
τετεχνασμέναι, ώσπερ οικήματα, τά μέν απλά, τά δε τριπλά. -- -- έν
ταύταις μέν ούν ταίς αμάξαις αί γυνακίες διαιτεύνται αυτοί δ' έφ'
ίππων όχεύνται οί άνδρες. -- ίππάκην τρώγουσιν, τούτο δ' έστι τυρός
ίππων." Vert. Herod. IV 2: "ού γαρ αρόται εισι, άλλά νομάδες"
[112] Ks. Hippokrates, de aēribus etc. X; Herod. IV 75.
[113] Herod. IV 62.
[114] Herod. IV 74.
[115] Niebuhr, Kleine Hist. Schriften, Bonn 1828, I, siv. 301.
[116] Ukert, Geogr. der Griech. u. Röm. III n, sivv. 274-277. Hän
osoittaa, että Mongolit eivät millään ole paksuja ja pnhlakoita,
ja että Kreikkalaiset ja Romalaiset eivät sano Skythaen muotoa
ja kasvoja erinomaisen rumiksi, kuten kohta Hunnien ilmaantuessa
tiesivät näistä jutella, y.m.
[117] Ks. K. Neumann, Die Hellenen im Skythenlande, I, Berlin 1855.
[118] Ks. A. Schiefner, Sprachliche Bedenken gegen das Mongolenthum
der Skythen (Bulletin de la classe des Sciences Hist. de l'Académie
de S:t Pétersbourg, XXIX N:o 13, Fevr. 1856.)
[119] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des Sydlichen Russlands, 2:te
Auflage, Lpzg 1855, siv. 12.
[120] Ks. Jules Oppert, Rapport sur une mission en Angleterre, sivv.
14, 15: οίύρ-πατα (mies-tappaja) muka medoskythalaisesta ruhir
"homme", bat "tuer"; άριμα (yksi) = ghar "un", ("c'est avec la
particle _immas_ ajoutée au numéral qui se rencontre bien sonvent
_gharimmas_"); άπία (maa-jumala) = api "dieu"; Παηαϊος (Ylinen
jumala) = apapi "dieu des dieux", Ταργίταος (ensimäinen ihminen) =
Turgata "fils-homme"; Σπαργαπείϑης = sbarrak pikti "qui aide dans
le combat", Όκταμασάδης = Kuktammas-adda "père de l'affection";
Θαμιμασάδης (meren jumala) = sam-immas-adda "père de l'infini";
έξαμπαϊος (pyhät tiet), loppupuoli sanasta = annap "dieu." --
Ainoa kohta, joka tässä ansaitsisi tarkastusta, on Herodoton ἄριμα
(yksi), jota ei ole mistään kielestä löytty, niin että tavallisesti
arvellaan Herodoton erehtyneen kääntäessään nimen Αριμασποί kreikaksi
μουνοφϑάλμοι (ἄριμα γἄρ εν καλέουσι Σκύϑαι, σπού δε τόν όφϑαλμόν;
Herod. IV 27). Näin päästyänsä Herodoton kahleista ovat tutkijat
selitys-innossaan retkeilleet sinne tänne, ja K. Neumann esm.
(Die Hellenen im Skythenlande I, siv. 195) luulee Schottin avulla
keksineensä, että Arimaspit ovat selvänä suomena "Vuorimaan sepät."
Tämmöisille retkille tulisi loppu, ja historian isälle takasin
kunniansa, jos nuolenpää-kirjoissa yksi kuuluisi _ghar ja gharimmas_.
Mutta pelkään,, että Oppert jo on oikaissut ajatuksensa tässä kohden.
Maalisk. 5 p. 1861 hän kirjoitti minulle: "Le seul nombre Cardinal
écrit en lettres en Médoscythique, est _kir_ un; malheureusement les
nombres sont écrits en chiffres partout ailleurs. En Casdoscythique
_kas_ veut dire deux." -- Tahdon lisätä yhden johtauksen omasta
kohden: Θαμιμασάδης on meren jumala (Herod. IV 59), ja Maiotin
kutsuivat Skythat _Temerinda_, joka Plinion mnkaan merkitsee meren
emoa (matrem maris, Plin. hist. nat. VI 7). _Tomi eli Teme_ siis
merkitsee _merta_ = Samoj. _tâma, téme_ joenhaara, ja _rinda_ on
kentiesi Suomen _Rinta_, niin että Maioti olisi se _rinta_, jota
Ponto imee! Oikeaksi en tahdo tätä väitellä. Mutta ainakin se näkyy
olleen tämmöinen käsitys, joka saattoi Maiotille semmoisen nimen.
Dionysio Periegetes (vrss. 165, 166) sanoo Maiotista: -- -- "καλέονσι
δέ μητέρα Πόντον έκ τής γαρ Πόντοιο τό μυρίον έλκεται ϋδωρ" Kentiesi
ne Skythat, jotka antoivat nimen "Temerinda", olivat Plinion aikaisia
-- Aorsia, Sirakia tai mitä?
[121] Ks. Eichhoff, Hist. de la langue et de la littérature des
Slaves, Paris 1839, sivv. 3, 4. -- Schafarik, Slawische Alterth. I,
siv. 282 seurr. -- Vert. Zeuss, Die Deutschen, siv. 285 seurr.
[122] Ks. Ammian. Marcell. XXXI, 2. "Persae, qui sunt originitus
Scythae, pugnandi sunt peritissimi."
[123] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 284.
[124] Ks. Meijer, Bunsenin kirjassa: Outlines of the Philosophy, I
siv. 151.
[125] Ks. Eichhoff, Hist, de Ia langue des Slaves, Paris 1839, siv. 3.
[126] Ks. Polyain. VIII 56.
[127] Ks. Strab. VII siv. 310.
[128] Ks. Strab. VII, sivv. 306, 307.
[129] Appian, Mithrid. 69. -- Että Jazygit olivat Sarmatoja todistaa
Straboni, VH siv. 306: "oi Ίάξνγες Σαρμάται" sekä Plinio, IV 12:
"Jazyges Sarmatae."
[130] Ks. Strab. VII 309-311. Hän nimittää esm. Taurit Σκυθικον έϑνος.
[131] Ks. Trebell. Pollio, Claudii vita, 6: "Scytharum diversi
populi, Peucini, Trutungi, Austrogothi, Virtingui, Sigipedes, Celtae
etiam et Heruli"; -- vita Gallieni patris, 6: "Scythae autem, hoc est
pars Gothorum." Wertaa: Capitolin., Gordianorum vitae, 29, 30, ja
Maximi et Balbini vitae, 16.
[132] Straboni, VII siv. 306, asettaa Istron ja Tyraan välille Getaen
erämaan, sitten itään päin Tyrigetat, Jazygi-Sarmatat, Basilei'it ja
Urgit. Mela sanoo, I, 3: "ab Gallia Germani ad Sarmatas porriguntur,
illi ad Asiam"; mutta II, 1; "Ister Scythiae populos a sequentibus
dirimit." Ptolemaio siirtää Scythia-nimen itäiselle puolelle Wolgaa,
ja kutsuu Germanian ja Wolgan välisen maan _Sarmatiaksi_.
[133] Plinion sanat nähtävästi niin ovat ymmärrettävät: "Scytharum
nomen usquequaque transiit in Sarmatas atque Germanos; nec aliis
prisca illa duravit appellatio, quam qui eztremi gentium harum ignoti
prope ceteris mortalibus degnut." Hist. nat. IV, 12.
[134] Ks. Diod. Sic. II 43.
[135] Ks. Dio Cass., 71; Capitolin., vita Marc. Aurelii, 17, 22, 25,
27.
[136] Ks. Hist. Augustae, passim, ja Amm. Mareellinus, passim.
[137] Ks. Jomandes, de reb. Get. 54; Beuga ja Babai kutsutaan
apnlaiskuninkaiksi (regibus auxiliariis), joka todistanee että
Sarmatat eivät olleet itsenäisiä.
[138] Ks. Jornand., de reb. Get., 55.
[139] Ks. Amédée Thierry, Recits de l'hist. Rom., Paris 1860, siv.
442.
[140] Pauli. Diac. II 26.
[141] Jornandos, de reb. Get., 23: "Venetos, -- -- numerositate
pollentes, -- ab una stirpe exorti, tria nune nomina edidere, Veneti,
Antes, Sclavi." -- 5: "ab ortu Vistulae fluminis per immensa apatia
Venetarum natio populosa. Quorum nomina, licet nunc per varias
familias et loca mutentur, principaliter tamen Slaveni et Antes
nominantur." -- Procop., Bell. Goth. IV 4: "έϑνη τά 'Αντων άμετρα."
Jornandes ja Prokopio, jotka molemmat kirjoittivat keskellä 6:detta
vuosisataa, ovat ensimäiset, jotka mainitsevat Slavilais-nimen,
ellei Ptolemaion Stavanit ja Suobenit sitä samaa tarkoita.
Venediä mainitsee Itämeren rannalla sekä Plinio ja Tacito että
Ptolemaiokin. Nimi ja tieto tästä kansasta lienee Romalaisille tullut
Germanilaisilta.
[142] Olletikkin Justiniano I:n hallituksen alusta; ks. Procop.,
Bell. Goth. III 14; Hist. arc. 18; Jornandes, de temp. success.
(lopussa): "instantiam quotidianam Bulgarorum, Antarum et
Sclavinorum."
[143] Ks. Procop. Bell. Goth. III 14: "Καί μήν και όνομα Σκλαβηνοϊς
te και 'Άνταις έv τό avέκaϑeν ήν. Σπόρους γαρ τό παλαιόν άμφοτέρους
έκαλουν, ότι δή σποράδην, οϊμαι, διεσχηνημίνοι την χώραν οίκουσι."
Tämä kielitieteellinen arvelu ei ole mistään kotosin.
[144] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 180, jossa siihen
verrataan Intialainen: _serim_ (natio).
[145] Ks. Plin. hist. nat. VI 7; Ptolem. Geogr. V 9.
[146] Tshekkiläinen Wacerad (v. 1102 paik.) sanoo: "Sarmate -- --
Sirbi tum dicti", ja "Sarmathe zirbi populi"; ks. Schafarik, Slaw.
Alterth. I siv. 373.
[147] Painettu Ofen'issa 1828.
[148] Ks. Slawische Alterthümer I, siv. 373.
[149] Ks. K. Fr. Neumann, Die Völker des südl. Russlands, siv. 14.
-- Schafarikin arvelua, että muka keskiaian Jazwingit olisivat
olleet Sarmatain viimeinen jäänös, on Zeuss (die Deutschen, siv.
678) kumonnut, osoittaen että ne olivat Littuan sukua. Sjögren on
sitten täydellisesti todistanut Jazvingien eli Jatvägien Littualaista
heimolaisuutta; ks. mémoires de l'acad. de S:t Pétersb. sixième
serie, IX, sivv. 161 seurr. Sarmatain Slavilaisuutta vahvistanee
johonkin määrään sekin seikka, että Keski-aian kirjaniekat, muiden
seassa Byzantiolaisetkin, esm. Khalkokondylas, antoivat Sarmata-nimen
Slavilaisille.
[150] Ks. Herod. IV 48, 100, 104, 125.
[151] Arisleteles, Probl. XIX, 28.
[152] Ks. Ukert, Geogr. der Griechen und Römer III 2, siv. 419-421.
[153] Ks. Vivien de Saint-Martin, Sur les Khazars, aikaus-kirjassa:
Nouvelles Annales des Voyages 1851, II sivv. 136-141. -- Priscus,
Excerpta de legat. (Pariisin painos), sivv. 43, 44, 55, 63. --
Vivien de Saint-Martin'ille ei ole vielä siinä kyllä. Hän tahtoo
Suomensukuisiksi myöskin kaksi niistä lahko-nimistä, jotka Herodoto
mainitsee Skolotien seassa. Κατίαροι, (Herod. IV 6) ovat hänestä
_Katsaria_. Herodoton "kuninkaalliset Skythat", βασιληίοι Σκύθαι
hän tahtoo muuttaa _Barsilei'iksi_, nojaten Mooses Khorenelaiseen
(Hist. de l'Arménie II 40-62), joka mainitsee Kazirit ja Barsilei'it
yhdessä, sekä Theofaneen Khronografiaan (p. 298), jossa sanotaan
Kazarien tulleen Berzelian maasta, vieläpä Theofylakto Simokattaan
(VII 8) ja Nikeforo Kallistaan, jotka vielä vuonna 555 j.Kr. löytävät
Barselt (eli Sarselt) alisen Volgan tykönä.
[154] Ks. Slawisch. Alterth. I 294, 295. Edellisestä arvelusta hän
kuitenkin lisää: "doch gebe ich auf diese Bemerkung nicht gerade
viel."
[155] Ks. Herod. IV 21, 123, 125. Päivä-matkan Herodoto (IV, 101)
arvelee 200:ksi stadioksi, s.t.s. 33 uudeksi virstaksi, jotta 15
päivänmatkaa olisi noin 50 peninkulmaa. Koska Skythaen alue ylöttyi
20 päivänmatkaa Ponton rannalta pohjaseen, niin Melankhlainit ja
Budinit tulevat jotenkin toistensa tasalle.
[156] Ks. Herod. IV 108: "έϑνος -- γλαυκόν τε πάν ίσχυρώς έστί καί
πυρρόν."
[157] Ks. Herod. IV 109: "φϑειροτραγέoυσι μούνοι τών ταύτη." Vertaa
Ukert, Geogr. III n, siv. 538.
[158] Ks. Herod. IV 108, 109, 123.
[159] Aristoteles ja useat muut puhuvat, että Gelonien maassa
löytyi "Tarandos" niminen, häränkokoinen, mutta peuran-muotoinen
metsän-otus, joka osasi karvansa muuttaa ja siitä syystä oli vaikea
pyytää; ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 540. Vertaa tähän Kalevalan
"Tarvas", jolla Taka-Lappi kynti, samate kuin Pohjola porolla.
Ammiano Marcellino (XXXI 2, 14) juttelee: "Post quos (Neuros) Budini
sunt, et Geloni perquam feri, qui detractis peremptorum hostium
cutibus indumenta sibi equisque tegmina conficiunt, bellatrix
gens." Klaudiano (in Rufinum I 313) sanoo Gelonien tattuaavan:
"Membraque qui ferro gaudet pinxisse Gelonus." Mutta nämä viimeisen
Romalais-aian kirjaniekat eivät ole luotettavia, puhuessaan Skythian
oloista.
[160] Mannert, Geogr. der Griechen und Römer, Germania, sivv. 17
seurr.
[161] Slaw. Alterth. I, sivv. 184 seurr.
[162] Ks. Ritter, Vorhalle, Berlin 1820, siv. 459. -- Vertaa tästä
Ukert, Geogr. III n, siv. 538; ja Herod. IV 168.
[163] Ks. Annales des Voyages 1851, II siv.141, ja 1854, IV siv. 166.
Myös A. J. Lindström, Om Finska Folkvandr., Åbo 1848, sivv. 56, 63,
päättää saman.
[164] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 130.
[165] Ks. A. Andelin, Kertomus Utsjoen pitäjästä, Suomi 1858, sivv.
204, 205.
[166] Ks. Herod. IV 17, 18, 20, 27. Itse hän selittää nämä höyhenet
lumi-hahtuviksi, IV 31.
[167] Ks. Herod. IV 32.
[168] Ks. Herod. IV 22, 123.
[169] Ks. Ukert, Geogr. III 2 siv. 542.
[170] Ks. Herod. IV 22-25, I 201 seurr.
[171] Ks. Mela, I 19, 20.
[172] Ks. Plin. Hist. nat. VI 7.
[173] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 297; Nouvelles Ann. des
Voyages 1854, IV siv. 166.
[174] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn. [Nord. Res. ooh Forskn. IV],
Helsingfors 1855, sivv. 107, 108. Samaan lukuun on tahdottu viedä
myös ne Ούργοί, jotka Straboni (VII siv. 306) mainitsee yhdessä
Basilei'ien ja Jazygi-Sarmatain kanssa. Mutta todennäköisintä on,
että on luettava Γεωργοί, Herodoton "maanviljeljät Skythat" (IV 18).
samatekkuin Basilei'it ovat Herodoton "kuninkaalliset Skythat."
Päinvastoin tahtoo K. Neumann (Die Hellenen im Skythenlande, I siv
178) luulla Herodotonkin Σκύϑαι γεωργοί huonoksi kreikannokseksi
sanasta Ούργοι.
[175] Ks. Herod. IV 25.
[176] Nimittäin ʹΙσσηδων Σκυθική', ja Serikassa ʹΙσσηδων Σερική'.
Kansan nimi muutoin kirjoitetaan monella tavalla: ʹIσσήδονες,
ʹΕσσήδονες, Ασσέδονες. Ks. Ukert, Geogr., III 2, siv. 569.
[177] Ks. Herod. IV 13, 27, III 116; Ukert, Geogr. III 2, siv. 406
seurr.
[178] Ks. Diodor. Sic. XVII 81, I 94. -- Plinion sanat (VI 17):
"Arimaspi antea Cacidari", eivät anna mitään selkoa.
[179] Ks. Herod. III 116, IV 13. Gripit (Γρύπες gryphes) luultiin
olevan nelijalkaisia lintuja, kooltansa koin susi, jalat ja kynnet
niinkuin jalopeuralla; sulat olivat selässä mustia, rinnassa
punaisia, siivissä valkoisia. Ks. Ukert, III 2, siv. 411.
[180] Ks. Herod. IV 13, 32 seurr.; Ukert, Geogr. III 2, siv. 393
seurr.
[181] Ks. Herod. IV 201-216. Staboni, joka (XI siv. 517) mainitsee
pian yhtäläistä tapaa Baktrialaisilla, kutsuu sen Skythalaiseksi;
mutta Skythalaisuus ei hänen suussaan merkitse muuta kuin raakuutta.
[182] Ks. Ad. Pictet, les Origines Indo-Européennes I, Paris 1859,
siv. 83; joka osaksi seuraa J. Grimm'iä (Gesch. der Deusch. Sprache),
arvaten Getat, Gotbit ja Massagetat yhdeksi suvuksi, samatekkuin
Dakit, Danit ja Dahat. -- Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II, siv. 96,
koettaa selittää Massageta-nimen Kasdoskytha-sanoista _Sak_ pää ja
_Gatu_ ihminen.
[183] Ks. Herod. VII 64.
[184] Ks. Herod. III 93.
[185] Ks. Oppert, Expéd. en Mésopotamie, II siv. 164 seurr.
[186] Vertaa mitä olen I:sessä luvussa (sivv. 7, 19) puhunut
Sakoista, ja tässä luvussa (sivv. 49, 54) Skoloteista.
[187] Ks. Ukert, Geogr. III 2, sivv. 577, 578.
[188] Ks. Strab., ed. Casaub., XI, siv. 507, 511.
[189] Ks. Strab. XI, siv. 512.
[190] Ks. Arist., Meteorol. I 13.
[191] Ks. Ukert, Geogr. III 2, siv. 195 seurr.
[192] Ks. L. Sen., quaest. nat. VI 7: "Danubius -- -- Europam
Asiamque disterminans." -- Sen., Troad. v. 8, 9. "Qui frigidum
septena Tanaim ora pandentem bibit."
[193] Ks. Ovid, Trist. III iv, vrss. 51, 52:
"Ulterius nihil est nisi non habitabile frigus;
Heu! quam vicina est ultima terra mihi!"
[194] Ks. Strab. XI siv. 493. -- Dioskuriaassa, Ponton
koillisrannalla, kävi kauppaa 70, muutamat sanoivat 300, kansakuntaa,
"πάντα δε ετερογλωττα"; ks. Strab. XI, siv. 498; vert. Plin. Hist.
Nat. VI 5.
[195] Ks. heistä Ukert, Geogr. III i, siv. 426 seurr., III ii, sivv.
427, 428. Skymno Khiolainen (Fragm. 50) heidät kutsuu έπήλυδες.
[196] Ks. Strab. VII, siv. 306; Plin., hist. nat. IV 14, 25, 28;
Tac., Germ. 46. -- Että likaisia olivat, mainitsee Tacito; muutoin
kuuluu, että heillä ei ollut maanviljelystä eikä karjanhoitoakaan,
vaan sota ainoana elatus-keinona; ks. Plutarch., Paul. Aemil. 12. --
Raakuus tai sivistys ei ole mikään kansallisuuden tuntomerkki.
[197] Ks. Strab. VII, sivv. 294, 306.
[198] Ks. Tac. Hist. I, 79. Myös Peutingerin taulut panevat Tyraan
seuduille "Roxulani Sarmatae"; ks. Bertius Beverus, Theatrum,
Geographiæ Veteris, Amsterd. 1619.
[199] Ks. Slaw. Alterth. I siv. 342.
[200] Ks. Saml. til det Norske folks sprog og historie VI,
Christiania 1839: Om Nordmændenes herkomst. -- Keyser myöntää
Roxolanit Sarmatoiksi ja Sarmatat Slavilaisten esi-isiksi (siv. 423);
mutta kohta sen jälkeen vetää Roxolanit Skandinavian sukuun!
[201] Ks. Strab. XI, siv. 506. Lause: "niistä Aorseista, jotka
ylempäuä pohjassa asuvat", on kuitenkin epäyksen alainen.
[202] Ks. Plin., Hist. nat. IV 18, 25, 26, VI 18.
[203] Ks. Tac. Ann. XII 15, 16.
[204] Ks. Ptol., Geogr. III 5, VI 14.
[205] Ks. J. A. Lindström, Om Finska Folkvandringar, siv. 43. --
Eichwald, die Alte Geographie des Caspischen Meeres etc. Zweite Abth.
siv. 358.
[206] Ks. Ukert, Geogr. III ii, siv. 550 seurr. -- Straboni
ja Mela eivät heitä mainitse, (ellei edellisen ʹΑσπoυργιανοί,
As-burg-ilaiset, jotka asuivat itäpuolella Fanagoriaa, ole samaa
sukua), mutta Josefo (Bell. Jud. VII 7), Dionysio Periegetes, Plinio
ja Ptolemaio. Wiimeinen, joka usein kertoo samat nimet Euroopassa
(Sarmatiassa) ja Aasiassa (Skythiassa), kutsuu edellisessä heidät
_Alauniksi_.
[207] Ks. Vivien de Saint-Martin, Etudes Ethnographiques et
Historiques, I: Les Alains [Nouvelles Ann. des Voyages 1848 III, siv.
129 seurr.],
[208] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 21: "Proceri autem Alani paene sunt
omnes et pulchri, crinibus mediocriter flavis, oculorum temperata
torvitate terribiles, et armorum levitate veloces. Hunnisque per
omnia suppares, verum victu mitiores et cultu."
[209] Ks. Amm. Marc. XXXI 2, 12-25. Että hän siihen sekoittaa vanhat
nimet: Gelonit, Melanklainit. j. n. e., on hänen aikansa tapaista.
[210] Ks. Herod. IV 62.
[211] Ks. Amm. Marc. XXIII 5, 16: "Massagetas, quos Alanos nunc
adpellamus"; XXXI 2, 12: "Alanos -- veteres Massagetas." Saman sanoo
Dioni Kassio'kin LXIX 15.
[212] Ks. Eustath. in Dionys. Per. v. 305: "Αλανόν όρος Σαρματίας,
αφ' ού τό έϑνος οι Αλανοί έoικεν ονομάζεται." Ammianon sanat
kuuluvat: "Alani -- --, ex montium adpellatione cognominati."
[213] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsn., siv. 76, 77; Zeuss, die
Deutschen, siv. 700 seurr.; Klaproth, Asia Polyglotta, sivv. 82-88,
Keise in den Kaukasus, II sivv. 577 seurr.
[213] Prokopio (Bell. Vand. I 3, Bell. Goth.I 1) sanoo Alanit
_Göthiläiseksi_ kansaksi; mutta hänen todistustansa useat tutkijat
epäävät; ks. Zeuss, Die Deutsch, siv. 702; Keyser, om Nordmændenes
herkomst [Saml. til det Norske Folks sprog og historie VI] siv.
422. -- Jornandes ei olo sanodut isänsä isää Alanilaiseksi, kuten
Keyser arvelee; hän sanoo vain hänen olleen Alanilaisen kuninkaan
notariona. Oli, näet, tavallista, että barbarilais-kuninkaat hakivat
käsikirjoittajansa sivistyneemmistä kansoista, ja Jornandeen isän-isä
oli epäilemättä Göthiläinen.
[215] Ks. Herod. V 11.
[216] Pytheaan matkoista löytyy kokonainen kirjallisuus, jonka
tärkeimpiäkään teoksia en voi tässä luetella. Teko-asiain ja tekstin
tutkimuksessa olen nimen-omaan seurannut _Maximilian Fuhr'in_ tarkkaa
teosta: _De Pythea Massiliensi_, Darmstadt 1835 (Häneltä löytyy myös
saksaksi sama aine, painettuna 1842). Milloin Pytheas eli, ei tunneta
muusta, kuin että Dikaiarkho, Aristoteleen opetus-lapsi tiesi hänen
matkoistansa (ks. Strab. II, Siv. 104) ja samate Timaio (ks. Plin.
hist. nat. XXXVII 11). Tavallisesti arvellaan hänen kirjoittaneen
kaksi teosta: I. Περί τού ώκεανού luultavasti matka Thule'hen, ja II.
Περίπλους eli Γής περίοδος, luultavasti matka merikullan rannikolle;
ks. Smith, a Dictionary of Greek and Roman biography and Mythology,
London 1853-56, § Pytheas; ja Fuhr, de Pythea, siv. 22 seurr.
[217] Ks. Fuhr, de Pythea, siv. 71, 72.
[218] Ks. Strab. XI siv. 507.
[219] Strab., ed. Casaub., II siv. 104: -- -- "προςιστορήσαντος δέ
καί τα περί τής Θούλης και τών τόπων έκείνων, εν οίς ούτε γή κατ'
αυτόν υπήρχεν έτι, ούτε ϑάλαττα, ούτ' αηρ, αλλά σύγκριμά τι έκ
τούτων πλεύμονι ϑαλαττίω έοικος, εν ώ φησί την γήν και την θάλατταν
αιωρήσθαι και τα σύμπαντα, και τούτον ως αν δεσμόν είναι τών όλων,
μή ποτε πορευτον μήτε πλωτον υπάρχοντα τό μέν ουν τώ πλεύμονι έοικός
αυτός έωρακέναι, τ' άλλα δε λέγειν εξ άκοής. Ταύτα μέν τα τού Πυϑέου,
καί διότι επανελϑών ενϑένδε, πάσαν επέλϑοι την παρωκεανίτιν τής
Ευρώπης, από Γαδείρων έως Τανάϊδος."
[220] Ks. Geminus, Εισαγωγή εις τα φαινόμενα, V: -- "καί έτι τοϊς
βορειοτέροις ιζʹ και ιή ωρών ή μεγίστη ημέρα γίνεται. Επί δε τοϊς
τόποις τούτοις δοκεϊ και Πυϑέας ο Μασσαλιώτης παρείναι. Φησί γον εν
τοϊς περί τού ωκεανού πεπραγματευμένοις αυτό, ότι εδείκνυον ημίν οι
βάρβαροι, όπου ο ήλιος κοιμάται. Συνέβαινε γαρ περί τούτους τους
τόπους την μήν νύκτα παντελώς μικραν γενέσθαι, ωρών οίς μέν β', οίς
δέ γʹ ώστε κατά την δύσιν μικρού διαλείμματος γενομένου έπανατέλλειν
ευϑέως τόν ήλιον"
[221] Ks. Cosm. Indopl., ed. Montfaucon, II, p. 149: -- "Πυϑέας δε o
Μασσαλιώτης εν τοϊς περί ωκεανού ούτώς φησίν ως ότι παραγενoμένω αυτώ
έν τοϊς βορειοτάτοις τόποις έδείκνυον οι αυτόϑι βάρβαροι την ήλίου
κοίτην, ως εκεί τών νυκτών άεί γιγνομένων παρʹ αυτοϊς."
[222] Ks. Strab. II siv. 114: "ʹΟ μέν ούν Μασσαλιώτης Πυθέας τα
περί Θούλην, την βορειοτάτην τών Βρεττανικών, ύστατα λέγει, παρ'
οίς ο αυτός έστι τό αρκτικώ, ο ϑερινός τροπικός κύκλος, παρά δέ
τών άλλων ουδέν ιστορών, ουθ' ότι Θούλη νήσος έστί τις, ούτ' ει
-- -- --, νομίζω." -- Sanat την βορ. τ. Bρεττ. käypi ymmärtää:
"joka on pohjimpana (kauimpana pohjaista saantoa) Britannian
saarista", mutta, ei lienekkään Pytheaan lausetta, vaan Strabonin
omaa lisäämää. -- Tässä on myöskin jo tarpeellinen muistuttaa,
että viimeinen lause παρα δε τών άλλων etc.,, merkitsee suomeksi:
"mutta muilta kirjaniekoilta en löydä mitään tietoa, onko Thulen
saarta olemassakaan ja tokko -- -- --, ja arvelenpa siis." Sana
ιστορών, näet, liittyypi sanaan νομίζω, ja on siis itse Strabonista
ymmärrettävä, eikä Pytheaasta; ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 112 seurr.
Usein on näistä sanoista tehty se väärä käsitys, että muka Pytheas ei
olisi Thulea saareksi sanonut.
[223] Myös Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, mainitsee: "το
εϑνικόν Θουλαίος ίσως δε και Θουλίτης." Mutta ei nä'y, onko hän
seurannut Pytheaan kertomusta vai jonkun muun.
[224] Ks. Strab. I siv. 63: -- -- "Θούλης, ήν φησι Πυϑέας από μέν
τής Βρεττανικής εξ ήμερών πλούν απέχειν προς άρκτον, εγγύς δ' είναι
τής πεπηγυίας ϑαλάττης". -- Plin., hist. nat. II 77; "Quod fieri in
insula Thule, Pytheas Massiliensis scripsit, sex dierum navigatione
in septentrionem a Britannia distante"; IV 30: "A Thule unius diei
navigatione mare concretum, a nonnullis Cronium appellatur." Tämä
viimeinen mitan-määräys lienee Pytheaalta, vaikk'ei sitä suoraan
sanota; sitä vastoin nimi "Cronium" lienee muilta (nonnullis.)
[225] Strabonin tykönä näemme, että Pytheas on Gadeiron ja
Pyhänniemen (Kadix'in ja Vincent-nokan) välin lukenut viiden päivän
purjehdukseksi, vaikka se oikeastaan ei ollut kuin 1700 stadiota
(eli ei täyteensä 3 astetta). Tämä selvästi osoittaa, että Pytheaan
päivän-purjehdukset olivat toisinansa jotenkin lyhyitä. Ks. Strab.
III siv. 148; Fuhr, de Pythea, sivv. 27, 86 seurr.
[226] Ks. Strab. IY siv. 201: "Προς μέν τοι τα ουράνια και την
ματηματικήν ικανώς δόξειε κεχρήσϑαι τοις πράγμασι." (Πυϑέας).
[227] Sen mainitsevat hänestä Plutarkho jo Galeno; ks. Fuhr, de
Pythea siv. 147.
[228] Herra Provessori L. Lindelöf on hyväntahtoisesti minulle
laskenui nämä luvut, tarkastaen myös ekliptikan kalteutta Pytheaan
aikoina. Näin on saatu 2 tuntisesta yöstä 65° 43' ja 3 tuntisesta
yöstä 64' 45'. Kuitenkin jos säde-murre otetaan lukuun, niinkuin
tässä pitää niin syntyy aste-luku 65° 12' ja 64° 13'. Laskussa on
käytetty tieteellinen päivä ja yö.
[229] Stefano Byzantiolainen, sanalla Θούλη, tosin sanoo pisimmän
päivän Thulen saaressa 20:ksi tunniksi, joka tekisi pohjoista levua
noin 62° 45'; mutta hän ei sano tätä Pytheaan mainitsemaksi, eikä
sillä paikalla puhu Pytheaasta sanaakaan.
[230] Ks. Strab. II stv. 114 (otteena ylempänä), ja Cleomedes,
κυκλική ϑεωρία μετεωρών, I 7 (ote alempana). -- Αρκτικός on se
suunta-piiri, joka aina koskee taivaan-rannan pohjoisinta äärtä,
rajoittaen ne taivaan alat, mitkä milläkin seuduin aina ovat
näkyvissä, (τα αειφανή).
[231] Ks. Plin., hist. nat. II 77: -- "solstitii diebus accedente
Sole propius verticem mundi, angusto lucis ambitu, subjecta terræ:
continuos dies habere senis mensibus, noctesque e diverso ad brumam
remoto. Quod fieri in insula Thule Pytheas Massiliensis scripsit,
sex dierum navigatione in septentrionem a Britannia distante; quidam
et in Mona -- -- affirmant." -- Minun luuloni on, että sanat: "senis
mensibus" ovat Plinion lisäämää; se mielestäni nähdään vertaamalla
Plin. IV 30: "Ultima omnium (insularum), quæ memorantur, Thule, in
qua solstitio nullas esse noctes indicavimus, Cancri signum sole
transeunte, nullosque contra per brumam dies. Hoc _quidam_ senis
mensibus continuis fieri _arbitrantur_." Näiden _muutamien_ joukkoon,
jotka vain _arvelevat_, ei käyne lukea Pytheasta. -- Martino Capella
on nähtävästi Plinion mukaan kirjoittanut, VI p. 194: "(Sol) brumali
descensu semiannuam facit horrere noctem; quod in insula Thyle
compertum Pyth. Mass. asseruit." -- Fuhr, siv. 142, käsittää sanain
mukaan.
[232] Ks. edell. siv., viitta 2.
[233] Ks. Cleomed., κυκλ. ϑεωρ. Ι 7: "Περί δε την Θούλην καλουμένην
νήσον, εν ή γεγονέναι φασί Πυϑέα [luultavasti kopioitsijain
huolimattomuudesta syntynyt; pitää olemaan Πυθέαν] τον Μασσαλιώτην
φιλόσοφον, όλον τον ϑερινόν ύπέρ γής είναι λόγος, αυτόν και αρκτικόν
γενόμενον. Παρ' αυτοϊς τούτοις, οπόταν εν Καρκίνω ο ήλιος ή, μηνιαία
γίνεται ή ήμέρα, είγε και τα μέρη πάντα τού Καρκίνου αειφανή εστι
παρ' αυτούς, ει δε μή, εφ' όσον εν τοϊς αειφανέσιν αυτού ο ήλιός
έστιν, αλλό δε ταύτης τής νήσου προϊούσιν ως επί τα αρκτικά έκ του
προς λόγον και έτερα μέρη πρός τό Καρκίνω γίνοιτ' αν αειφανή τού
ζωδιακού. Και ούτως, εφ' όσον τα παρ' εκάστοις φαινόμενα ύπέρ γής
αυτού διέρχεται ο ήλιος, ήμέρα γενήσεται. Καί έστι κλίματα τής γής
αναγκαίως, εν οίς και διμηνιαία και τριμηνιαία γίνεται ή ήμέρα και
τεσσάρων και πέντε μηνών, ύπό δε τον πόλον αυτόν εξ ζωδίων ύπέρ
γής όντων, εφ' όσον ταύτα διέρχεται ο ήλιος, αειφανή όντα, ήμέρα
γενήσεται, τού αυτού κύκλου και όρίζοντος και άρκτικού γινομένου
αυτοίς και ισημερινού. Τοϊς μέν γαρ εν Θούλη συμπίπτει ο ϑερινός
τροπικός τώ αρκτικό. Τοϊς δε έτι ενδοτέρω ύπερβαινει ο αρκτικός τον
ϑερινον εις τα προς τον ισημερινόν μέρη."
[234] Ks. äsken mainittu Strabonin paikka II sir. 114.
[235] Ks. Strab. II siv. 104, jonka paikan jo olen suomentanut.
[236] Ks. Virgil., Georgic. I 29; Seneca, Med. vrs. 379; vert. Fuhr,
de Pythea, sivv. 36 seurr. -- Mela sanoo: "Thule -- -- Graiis et
nostris celebrata carminibus"; III 6.
[237] Ks. Tacit., Agr. 10: -- -- "insulas, quas Orcadas vocant,
invenit domuitque. Dispecta est et Thule, quam hactenus nix et hiems
abdebant."
[238] Ks. Ptol. Geogr. II 3. -- Ptolemaio siirtää koko Britannian
pari astetta liian pohjoiselle, ja saapi siis Orkadein levu-asteeksi
61° 40'. Thulen etelä-nokka on hänestä 62° 40', pohjois nokka 63°
15', ja keskupaikka (τα μεταξύ) 63'.
[239] Ks. Plin. hist. nat. IV 30: "Sunt qui et alias prodant,
Scandiam, Dumnam, Bergos: maximamque omnium Nerigon, ex qua in Thulen
navigetur."
[240] Servio (selityksessä Virgilion äsken viitattuun paikkaan)
asettaa Thulen "ultra Britanniam, juxta Orcadas et Hiberniam." --
Solino, 25: "Multæ et aliæ circa Britanniam insulæ, e quibus Thule
ultima"; ja 35: "Ab Orcadibus Thulen usque quinque dierum et noctium
navigatio est." -- Nimetön Ravennalainen, V 31: "Finitur autem ipsa
Britannia a fine orientis habens insulam Thyle et insulam Dorcadas";
32 -- "procul a litore Spaniæ est insula quae dicitur Tyle". -- Mitä
muut Thulesta mainitsevat, on enimmästi vallan epä-vakaista; ks.
Fuhr, de Pythea, sivv. 36 seurr.
[241] Ks. Procop., bell. Goth. II 15.
[242] Ks. M. Adami Gesta Hammaburgensis ecclesiæ Pontificum, josta
luvut 208-252 sisältävät kertomuksen pohjaisista valtakunnista
[Pertz, Monum. Germ. Hist. IX, sivv. 267 seurr.]: "Hæc itaque Thyle
nunc Island appellatur." -- Myöskin Landnamabók muistuttaa, että
oppineet miehet ovat kutsuneet Islannin Thyleksi, koska siellä
monessa paikoin aurinko paistaa läpi yön ja talvella taas ei tule
ollenkaan näkyviin. Ks. Isländinga Sögur, Kjöbenh. 1843, I siv. 23.
[243] Pytheaasta ja Thulesta löytyy kokonainen kirjallisuus, josta
joku osa on lueteltu Fuhr'in kirjan alussa. Ks. myös Keralion kaksi
kirjoitusta: De la connaissance que les Anciens ont eue des pays
du Nord de l'Europe [Mémoires de l'Académie des Inscr., XLV, vv.
1780, 1781]. Keralion luulo on, että Thule on Mainland, Shetlannin
saarten suurin, koska sitä muka likimaiden asukkaat kutsuvat
_Thyl_-saareksi. Mutta luultavampi on, että viime-mainittu nimitys
on syntynyt Romalais-aikaisesta luulosta. -- Maltebrun (Geographie
Univ. I) löytää Thule-nimen Jutlannin rannikossa, joka kutsutaan _Thy
eli Thyland_. -- Redslob taas (Thule, die Phönicischen Handelswege.
Leipzig 1855) osoittaa lähellä Halmstadia Ruotsissa pienen saaren,
nimeltä _Tyl_-ö eli _Tul_-ö. Muut ovat valinneet etelä-Norjalaisen
maakunnan _Tellemark_, joka Skien'in kaupungin tykönä tulee merelle.
Näillä keinoilla voimme kuljettaa Pytheaamme mihinkä hyvänsä.
[244] Paitsi jo ennen mainitut Geminon sanat, on todistukseksi
Strabonin lause II siv. 114 (vertaa ylempänä siv. 80 viitta 2): "παρα
δέ τών άλλων ουδέν ιστορών, -- ούτ' ει τα μέχρι δεύρο οικήσιμα έστιν,
ό που ο θερινός τροπικός αρκτικός γίνεται, νομίζω" etc. suomeksi:
"muilta kirjaniekoilta kuin Fytheaalta en löydä mitään tietoa, onko
Thulen saarta olemassakaan ja tokko siihen asti _asukkaita löytyy_,
missä kääntöpiiri on pohjoispiirinä" (arktikona) (kuten Pytheas
sanoo Thulessa olevan), "ja arvelenpa siis, että asutun maailman
pohjois-raja on paljoa etelämpänä." Tämä nähtävästi tahtoo sanoa,
että Pytheas oli puhunut Thulea asutuksi maaksi, mutta Straboni ei
usko niin pohjoisessa asuttavan. -- Tulen kohta puhumaan lisää Thulen
asumuksesta.
[245] Ks. Landnamabók [Isländinga Sögur I] sivv. 23, 24, 26; ja
Islantilainen Arngrim Jonas, Specimen Islandiæ Historicum, Amsterdam
1643, siv. 1. Tämä viime-mainittu kirja, sivu 91, todistelee laveasti
Tanskalaista Pontanusta vastaan, että Island ei ollut Thule. --
Landnamabók, samatekkuin Ari Frodin Isländingabók, juttelevat
että Norjalaisten tullessa oli Islannissa Irlantilaisia erakoita
(Norjalaiset heitä kutsuivat: Papa); mutta ne lähtivät saaresta pois
näitä pakanallisia tulijoita pakoon.
[246] Ks. Strab. IV siv. 201: "πρός μέν τοι τα ουράνια και την
μαθηματικήν θεωρίαν ικανώς δόξειε κεχρήσθαι τοϊς πράγμασι [Fuhr'in
mukaan olen vienyt sanat: τοϊς -- πλησιάζουσι seuraaviin. Jos
edellisiin viedään, ei tule pää-asiassa käsitys kuitenkaan
erilaiseksi], τοϊς τη κατεψυγμένη ζώνη πλησιάζουσι το τών καρπών
είναι τών ήμέρων και ζώων τών μέν αφορίαν παντελή, τών δε σπάνιν
κέγχρω δε και άλλοις λαχάνοις και καρποϊς και ρίζαις τρέφεσθαι παρ'
οίς δε σίτος και μέλι γίγνεται, και το πόμα εντεύθεν έχειν τών δέ
σίτον, επειδή τους ήλίους ουκ έχουσι καθαρούς, εν οίκοις μεγάλοις
κόπτουσι, συγκομισθέν των δεύρο τών σταχύων αι γαρ άλω [Näin on
Casaubonus'en korjauksen mukaan. Fuhr ehdottelee: ει γαρ άλλως,
joka antaisi käsityksen: 'jos muulla lailla tehtäisiin, tulisivat
tähkäpäät kelvottomiksi.' Niinkuin näemme, ei tämä muuta lauseen
mieltä.] άχρηστοι γίνονται διά το ανήλιον και τους όμβρους." Vertaa
Fuhr, de Pythea, sivv. 138 seurr.
[247] Ks. Kajaani, Suomen historia, siv. 52.
[248] Ks. Fuhr, de Pythea, sivv. 46 seurr.
[249] Ks. Fuhr, de Pythea, siv., 36.
[250] Ks. P. A. Munch, Hist.-Geogr. Beskrivelse over Norge i
Middelalderen. Moss 1849, siv. 115.
[251] Ks. Strabonin ennen kerrottu paikka II siv. 104.
[252] Vielä Peutingerin tauluissakin näkyy, vähän itä-puolella
Tanaita virta merkittynä Pohjois-valtameren ja Maiotin välillä, joka
viime mainittu taas Pontoa kohden on umpinainen. Ks. Bertius Beverus,
Theatrum Geographiæ Veteris, Amsterdam 1619. -- Vertaa Diodor. Sic.
IV 56, Argonautaen matkasta Tanaista valtamereen.
[253] Virolaiset antavat sille nimen: "Meri-kivi." Niinkuin tiedämme,
se on pihka eräästä muinais-maailman puun-lajista.
[254] Ks. Bulletin de la Societé des Naturalistes de Moscou, tome
XXXIII, seconde partie, Moscou 1860, sivv. 421, 422. Muutoinkin on
pitkin Preussinmaan ja Kuurinmaan rantoja löytty paljon vanhoja
Kreikkalaisia rahoja. Ks. A. von Richter, Gesch. der Ostseeprovinzen,
I, siv. 27.
[255] Vertaa Plin. hist. nat. XXXVII 11, missä mainitaan, että eräs
Neronin lähettämä ritari kulki Pannoniasta merikullan rannikolle.
[256] Ks. Plinius, Hist. nat. XXXVII, 11: "Pytheas Guttonibus
Germaniae genti accoli æstuarium Oceani, Mentonomon nomino, spatio
stadiorum sex millium: ab hoc diei navigatione insulam abesse Abalum.
Illuc vere fluctibus advehi (saccinum) et esse concreti maris
purgamentum: incolas pro ligno ad ignem uti eo, proximisque Teutonis
vendere. Huic et Timæus credidit, sed insulam Basiliam vocavit."
[257] Diodor. Sic. V 23 mainitsee samaa kertomusta, mutta sanat
kuuluvat: "Vastapäätä sitä Skythiaa, joka on Galatian (Gallian)
yläpuolella, on valtameressä saari, nimeltä Basileia" -- --
Seuraavista luvuista nähdään selvästi, että Galatian nimi tässä
käsittää myös Germanian.
[258] Ks. Plin. Hist. nat. IV, 27: "Ex quibus (insulis) ante
Scythiam, quæ appellatur Raunonia, unam abesse a Scythia diei cursu,
in quam veris tempore fluctibus electrum ejiciatur, Timæus prodidit.
-- -- -- Xenophon Lampsacenus a litere Scytharum tridni navigatione
insulam esse immensæ magnitudinis Baltiam tradit. Eandem Pytheas
Basiliam nominat." -- Tämän lauseen käsitys on mulla Fuhrin mukaan,
de Pythea, sivv. 143 seurr.
[259] Ks. Strab. I p. 63: Και τα περί τους Ωστιαίους δέ, και τα πέραν
του ʹΡήνου τα μέχρι Σκυθών, πάντα κατέψευσται τών τόπων.
[260] Schlözer ja Thunmann ovat selittäneet "Mentonomon" Suomen
sanaksi: Mäntyniemi; ks. Thunmann, Untersuchnngen über nördliche
Völker, sir. 22; Schlözer, Nord. Gesch., siv. 124. -- Parrot taas
tahtoo itse Plinion sanan: _æstuarium_, johdetuksi Viron (eli Suomen)
kielestä, muka sanoista _astua_ ja _aro_, se olisi: alankomaa,
johon meren tulva astuu. Muita selityksiä ei suinkaan puutu. --
Todennäköistä on, että "Abalos" ja "Baltia" ovat yhtä sanaa; Baltia
taas on epäilemättä samaa juurta kuin Itämeren nimi: Baltin meri
(nyk. Englannin kielessä: Baltic.) Basileia on nähtävästi Kreikan
sanasta: βασίλευς kuningas.
[261] Zeuss (Die Deutsch., siv. 672, 673) yhä vielä ajattelee
Preussilaista "Guddai" nimistä väkeä. Mutta Schafarik (slaw. Alterth.
I, siv. 456) selittää tämän Guddai-jutun tydyttäväisellä tavalla, ja
sanoo Guttoneista: "Ohne die Deutsche Abkunft der Guttonen in Frage
zu ziehen, halten wir doch dafür, dass sie in den Weichsellanden
blosse aus Skandinavien herübergekommene Eroberer waren". -- Muutoin
on muistaminen, että tämä Göthiläis-asia on yhä ankaran riidan alla.
Asia ei kuulu minun aineeseni; saan ainoastaan mainita, että J. Grimm
(Jornandes und die Geten, sekä Gesch. der Deutsch. Sprache, siv. 182,
204, 439) on koettanut todistaa, että Trakian Getat ja historian
Göthiläiset Skandinaviassa, Weikselin seuduilla ja Mustan-meren
rannoilla, olivat kaikki yhtä. Mitä on sanottu myötä ja vastoin, en
voi tähän ottaa. Uudempia selitys-kokeita on Ed. v. Wietersheim'in
kirjassa: Gesch. der Völkerwanderungen, II osa, siv. 109 seurr.
(Leipzig 1860), missä Grimmin arveluita osaksi vastustellaan, osaksi
puolustellaan. -- Vaikea ainakin lienee kieltää, että Pytheaan
_Guttones_, Plinion _Guttones_ (Germanilainen kansa Burgundionien
seuduilla; IV 28), Taciton _Gothones_ (koillisessa Germaniassa;
ks. Germ. 42, 43), Ptolemaion Γύθωνες (itäpuolella Weikseliä; ks.
Geogr. III 5), ja vihdoin ne _Gotti, Gothi_, jotka Karakallan aioista
asti häiritsevät Roman valtaa, ovat yhtä nimeä ja yhtä kansaa. Tätä
tosin kieltää Ukert, joka ei millään muotoa tahdo päästää Pytheasta
Itämerellä käyneeksi; ks. Geogr. der Griech. u. Römer, passim.
[262] Ks. Steph. Byz. "Ωστίωνες έθνος παρά τώ δυτικώ ωικεανώ, ούς
Κοσσίνους Αρτεμίδωρός φησι, Πυθέας δ' Ωστιαίους."
[263] Ks. Strab. II siv. 104.
[264] Plin. Hist. nat. IV 27.
[265] Plin. Hist. nat. IV 30; vertaa Dionys. Perieg., vrs. 31: "Πόντον
μέν καλέoυσι πεπηγότα τε, Κρόνιόν τε ʹΑλλοι δ' αύ και νεκρόν έφήμισαν
είνεκ άφαυροι ʹΗελίου."
[266] Ks. Diefenbach, Orig. Europ. sivv. 387-380. -- Mainita sopii,
että Ptolemaio asettaa Χρόνος nimisen joen itäpuolelle Weikseliä.
[267] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15.
[268] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 11: -- -- "Oserictam, cedri
genere silvosam: inde electrum defluere in petras." -- "Osericta"
on kentiesi Skandinavilainen sana _Austr-riki_, itämaa; vertaa mitä
vasta puhutaan nimistä: "Aestyit", "Estit."
[269] Ks. Strab. VII, siv. 294.
[270] Ks. Mela III, 3-4.
[271] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27. -- Rud. Keyser tahtoo selittää
_Hilleviones_ samaksi kuin: _Elfarbuar, Elvboere_ (joki-asukkaat),
jotka muka asuivat Alfheim'issa Götha-joen ja Glommen'in välillä; ks.
Saml. til det Norske Folks Sprog og Historie, VI siv. 331.
[272] Ks. Plin. Hist. nat. IV 27: -- "Nec est minor opinione Eningia
[Epigia]. Quidam haec habitari ad Vistulam usque fluvium a Sarmatis,
Venedis, Sciris, Hirris tradunt. Sinum Cylipenum vocari: et in ostio
ejus insulam Latrin. Mox alterum sinum Lagnum, contermineum Cimbris."
[273] Ks. Plin. Hist. nat. IV 30.
[274] Ks. P.A. Munch, Det Norske Folks Historie, I i, siv. 16.
[275] Ke. Plin. Hist. nat. VIII 16.
[276] Ke. Zeuss, die Deutschen, siv. 486.
[277] Sana "Hirri" luullaan virheellieekei lisäykseksi, joka
kopioitsijain kautta olisi tullut. Olkoon miten oli, ei kävisi
helposti sitä selittää.
[278] Rud. Keyser (Saml. til det Norske Folks Sprog og Historia,
VI siv. 334) selittää tämän sanan nimestä "Kylfingaland", joka
12:nnella vuosisadalla annetaan Gardariikille eli Venäjälle eräässä
Skandinavilaisessa maatieteessä (ks. Antiquités Russes II siv. 401).
Mutta tämä näyttää olevan kaukaa haettua; sillä Kylfingit (Jaroslavin
lakikirjassa: _Kolbjagit_, samate kuin Väringit = Varjagit) näyttävät
olleen Venäjään tulleita Skandinavilaisia paljoa myöhemmältä aialta
kuin Plinion Cylipenus; vertaa: P. A. Munch, kirjassa "Norsk Tidskr.
for Vidensk. og Litt.", V aarg., siv. 311.
[279] Ks. Tacit. Germ. 37.
[280] Myös Ptolemaiokin asettaa Skandiansa Weikselin suiden edustalle.
[281] Ks. Tacit. Germ. 43, 44.
[282] Tacit. Germ. 44; "Suionum hinc civitates, ipso in Oceano,
præter viros armaque classibus valent." Adam Bremeniläinen nimittää
Svealaiset; "Sueones"; Samate jo Einhard, Vita Karoli Magni; "Dani
siquidem ac Sueones, quoa Nortmannos vocamus."
[283] Tacit. Germ. 45: "Trans Suionas aliud mare, pigrum ac prope
immotum, quo cingi claudique terrarum orbem hinc fides, quod extremus
cadentis jam solis fulgor in ortus edurat adeo clarus ut sidera
hebetet; sonum insuper audiri formasque deorum et radios capitis
aspici persuasio adjicit."
[284] Tac. Germ. 45: (Puhuttuaan Aestyistä ja merikullasta)
"Suionibus Sitonum gentes continuantur: cetera similes uno differunt,
quod femina dominatur: in tantum non modo a libertate sed etiam a
servitute degenerant. Hic Sueviæ finisu" -- Muist.: "Suevia" on
Germanian itäinen puoli.
[285] Vertaa kuitenkin Zeuss'in selitys (Die Deutschen, sivv. 57,
123) ja Geijerin (Svea Rik. Häfd. siv. 81). Jälkimäinen siihen vertaa
Strabonin Σιδόνες, jotka olivat Bastarnaen heimokuntia (Strab.
VII siv. 306). Edellinen taas sovittaa siihen Ptolemaion Σίδωνες,
koillis-puolella Böhmin vuoria (Ptol. Geogr. II 10).
[286] Ks. Adamus Bremensis, de Situ Daniæ (oikeastaan: "Gesta
Hammaburgensis ecclesiae pontificum"; IX osassa Pertz'in Monum. hist.
German.), cap. 222: "Postea (Göthan-maan jälkeen) longia terrarum
spatiis regnant Sueones usque ad terram feminarum."
[287] Tacit. German. 45: (Svioneista puhuttuaan) "Ergo jam dextro
Suevici maris litore Aestyorum (Aestuorum, Aestiorum) gentes
alluuntur; quibus ritus habitusque Suevorum, lingua Britanniæ
proprior. Matrem deum venerantur; insigne superstitionis formas
aprorum gestant: id pro armis omniumque tutela securum deæ cultorem
etiam inter hostes præstat. Rarus ferri, frequens fustium usus."
[288] Jornandes, de reb. Get., c. 23: "Aestorum quoque similiter
nationem, qui longissimam ripam Oceani Germanici insident, idem ipse
[Hermanaricus] prudentiæ virtute subegit." -- c. 5: "Ad litus autem
Oceani, ubi tribus faucibus fluenta Vistulæ fluminis ebibuntur,
Vidivarii resident -- post quos ripam Oceani item Aesti tenent,
pacatum hominum genus omnino."
[289] Ks. Cassiodori Varia V, epist. II: "_Hæstis_ Theodoricus rex.
Illo et illo legatis vestris venientibus, grande vos studium notitæ
nostræ habuisse cognovimus; ut in Oceani littoribus constituti,
cum nostra mente jungamini. -- -- -- succina, quæ a vobis per harum
portitores directa sunt, grato animo fuisse suscepta."
[290] Ks. Einhardi Vita Karoli Magni, c. 12 [Pertz, Monum. II, siv.
449]: "Ad litus australe Sclavi et Aisti et aliæ diversse incolunt
nationes."
[291] Wulfstanin matka-kertomus kuningas Alfred'in käännöksessä
Orosion teoksesta; ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 670; Zeuss,
die Deutschen, siv. 669; H. G. Porthan, Witterh. Hist. Antiqv. Acad.
Handl. VI, sivv. 96 seurr.
[292] Ks. Plin. Hist. nat. XXXVII 15. "Certum est gigni in insulis
septentrionalis Oceani et a _Germanis_ appellari glessum." -- Vertaa
Diefenbach, Orig. Europ., sivv. 356 seurr.; Schafarik, Slaw. Alterth.
I, siv. 458.
[293] Ks. Zeuss, die Deutschen siv. 130.
[294] Tacit. Germ. 46: "Peucinorum Venetorumque et Fennorum nationes
Germanis an Sarmatis ascribam dubito. -- -- -- quicquid inter Peucinos
Fennosque silvarum ac montium erigitur, latrociniis pererrant
[Veneti]."
[295] Tacit. Germ. 46: "Fennia mira feritas, foeda paupertas: non
arma, non equi, non penates; victui herba, vestitui pelles, cubile
humus. Sola in sagittis spes, quas inopia ferri ossibus asperant.
Idemque venatus viros pariter ac feminas alit: passim enim comitantur
partemque prædæ petunt. Nec aliud infantibus ferarum imbriumque
suffugium quam ut in aliquo ramorum nexu contegantur. Huc redeunt
juvenes, boc senum receptaculum. Sed beatius arbitrantur quam
ingemere agris, inlaborare domibus, suas alienasque fortunas spe
metuque versare. Securi adversus homines, securi adveraus deos, rem
difficillimam assecuti sunt, ut illis ne voto quidem opus esset,
Cetera jam fabulosa: -- -- -- quod ego ut _incompertum_ in medium
relinquam." -- Olen tarkasti lukenut C. A. Gottlund'in teosta:
"Försök att förklara Taciti omdömen öfver Finnarne, Stockholm 1834",
enkä sittenkään ole voinut tulla muuhun käsitykseen, kuin minkä
suomennokseni osoittaa. Kirjan monta muuta ansiota en sillä tahdo
kieltää.
[296] Ks. Edu. v. Wietersheim, Gesch. der Völkerwand. II osa, siv. 78
seurr:; jossa muun seassa otetaan esimerkiksi Ptolemaion mainitsema
Σιατουτάνδα Frisien maassa (II, c. 10). Tämä _Siatutanda_ on syntynyt
sillä tavoin, että Ptolemaio väärin on käsittänyt Taciton sanat
Frisien kapinasta Tiberion aikana. Tacito, näet, lausuu: "et ad sua
tutanda digressis rebellibus" (kapinoitsijat jo olivat lähteneet pois
omaa maatansa suojelemaan); Tac. Annal. IV 73. -- Kuinka Ptolemaio on
kertonut samoja nimiä Sarmatiassa ja Skythiassa, osoittaa Schafarik
(Slaw. Alterth. I siv. 218), joka muutoin on Ptolemaion ihastelijoita.
[297] Ptol. Geogr. III 5: "Κατέχει δε την Σαρματίαν έθνη μέγιστα οι τε
Ούενέδοι παρ' όλον τόν Ουενεδικόν κόλπον -- -- -- ʹΕλάττονα δε έθνη
νέμεται την Σαρματίαν παρα μέν τόν Ούιστουvλαν ποταμόν ύπό τους
Ουενέδας Γύθωνες, είτα Φίννοι, είτα Σούλωνες υφ' ους Φρουνγουνδίωνες,
είτα Αναρινοί παρά την κεφαλήν του Ουιστούλα ποταμού -- -- -- Τών δέ
ειρημένων εισίν ανατολικώτεροι ύπό μέν τους Ουενέδας πάλιν Γαλίνδαι
και Σουδινοί και Σταυανοί μέχρι τών Αλαυνών -- - -- Πάλιν δέ
την μέν εφεξής τώ Ουενεδικώ κόλπω παρωκεανίτιν κατέχουσιν Ουέκται,
ύπέρ ούς ʹΟσσιοι, είτα Κάρβωνες αρκτικώτατοι, ών ανατολικώτεροι
Καρεώται και Σάλοι υφ' ους Αγάθυρσοι, είτα ʹΑορσοι" -- -- --.
[298] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, sivv. 208, 461-163; vertaa
Zeuss, die Deutschen, sivv. 271, 674.
[299] Selitys-kokeita ei ole puuttunut. Zeuss, joka tekee _Ossit_
Aistilaisiksi (Littualaisiksi), luulee heidän nimensä säilyneen
saaren-nimessä:_Ösel_ (Henrikki Lettiläisen tykönä _Osilia_,
muinais-Skandinavilaisten _Eysysla_; johon hän vielä sovittaa
nimet Βασίλεια ja Osericta). Mutta epäilemättä on nimi _Ösel_
suomenkielinen syntyään: _Yösalo_ (Viron kielen mukaan: _Öö-sal_);
jota todistaapi toisen lähisen saaren nimi: _Dagö_ (Päiväsalo),
vaikka molemmat jo kantavat Vironkielessä toisia nimiä. Yhtä
epävakaista on arvata _Karbonit_ Kuurilaisiksi; ks. Zeuss, die
Deutsch., sivv. 270, 272. -- _Weltat_ arvataan olevan keski-aian
Wiltzit (Slavilaisia). -- Mitä Καρεώται ovat? Karjalaisiako? -- Entä
Σάλοι?
[300] Sekä Schafarik (I, siv. 301), että Zeuss (siv. 274) arvelevat
eikö sana Φίννοι Ftolemaion tykönä lie jollakin lailla vääristelty.
Zeuss tahtoisi sen siaan Σκίροι. Tämmöiseen korjailemiseen ei löydy
vähintäkään syytä.