Φιραίσοι -- Γούται -- Δαυκίωνες -- Λευώνοι -- Ainoastaan Gutat tuntee
Göthiläisiksi.
[302] Ks. Strab. VII, siv. 290: -- "βουϊαιμον, το τού Μαροβούδου
βασίλειον -- -- -- και κατεκτήσατο, προς οίς είπον, Λουίους τε,
μέγα έθνος, και Ζούμους, και Βούτονας, και Μουγίλωνας, και Σιβινους,
και το τών Σοήβων αυτών μέγα έθνος, Σέμνωνας." -- Λουϊοι -- ovat
arvattavasti Taciton Lygii. Seuraavien kolmen nimen siaan on tahdotta
panna milloin mitäkin; mutta Tzschucke (Strab. Geogr., Lipsiæ
1796-1808) sanoo: Codices nihil a vulgata lectione recedunt.
[303] Es. Tacit. Annal. II 62: "Erat inter _Gothones_ nobilis
juvenis, nomine Catualda, _profuges olim vi Marobodui_, et tunc,
dubiis rebus ejus, ultionem ausus. Is valida manu fines Marcomannorum
ingreditur, corruptisque primoribus ad societatem, irrumpit regiam
castellumque juxta situm."
[304] Ks. Foy-Vaillant, Numismata aurea Imperatorum, Augustarum et
Caesarum in coloniis, municipiis et urbibus percussa; Paris 1688,
Tom. II; -- josta ottaa Schafarik, Slaw. Alterth. II, siv. 657. --
Rahan etu-puolella seisoo: "ATT. K. ΓA. ΦIN. ΓAΛ. OTENΔ.
OTOΛOTCIANOC. CEB", s.o. Αυτοκράτωρ Καίσαρ Γαν δάλικος Φίντικος
Γαλίνδικος Ουένδικος Ουολουσιανός Σεβαστός, Takapuolella seisoo:
Αντιοχέων Μητροπόλεως Κολωνίας. Tämä raha on kultainen. Toinen
hopeainen kantaa saman etupuolisen kirjoituksen latinaksi, mutta
sana _Finnicus_ on lyhennetty paljaaksi F:ksi: "IMP. [eratori]
C. [æsari] VA. [ndalico] F. [innico] GAL. [indico] VEND. [ico]
VOLVSIANO. AVG. [usto]." Takapuolella seisoo: "Marti Pacifero." --
Zosimus I, 26, mainitsee ainoastaan sivu-mennen tätä sotaa
"Skythoja" vastaan.
[305] Ks. Auctoris ignoti _Excerpta de Constantino_ Magno etc. §30:
"Constantinus autem ex Byzantio Constantinopolim nuncupavit" -- --
§ 31: "Deinde adversum Gothos bellum suscepit" -- § 32: "Sic cum his
pace firmata, in Sarmatas versus est, qui dubiæ fidei probantur.
Sed _servi Sarmatarum_ adversum omnes _dominos_ rebellarunt: _quos
pulsos_ Constantinus libenter accepit, et amplius trecenta millia
hominum mistæ ætatis et sexus per Thraciam, Scythiam, Macedoniam
Italiamque divisit." -- Hieronymi Chron. vuodella 337: "_Sarmatæ
Limigantes_ dominos suos, qui nunc _Arcaragantes_ vocantur, facta
manu in Romanum solum expulerunt."
[306] Limigantien seassa nimittää Ammiano erittäin: "Amicenses" ja
"Picenses" -- "ita ex regionibus adpellati conterminis"; ks. XVII 13.
[307] Ks. Amm. Marcell. XVII 12: -- "translata est in Sarmatas
cura, miseratione dignos potius quam simultate -- --. Potentes olim
ac nobiles erant hujus indigenæ regni, sed conjuratio clandestina
servos armavit in facinus. Atque ut barbaris esse omne jus in viribus
adsuevit, vicerunt dominos ferocia pares, sed numero præminentes.
Qui, confundente metu consilia, ad Victohalos discretos longius
confugerunt, obsequi defensoribus, ut in malis, optabile, quam
servire suis mancipiis arbitrati." -- 13: -- "ad _Limigantes Sarmatas
servos_ ocius signa transferri utilitas publica flagitabat, quos
erat admodum nefas, impune multa et nefaria perpetrasse. Nam velut
obliti priorum, tunc erumpentibus liberis, ipsi quoque tempus
aptissimum nacti, limitem perrupere Romanum, ad hanc solam fraudem
dominis suis hostibusque concordes."
[308] Ks. Amm. Marcell. XVII 13: "Hortante igitur principe, _cum
genuino fastu_ ad citeriorem venere fluminis ripam, -- -- -- ne
viderentur militis præsentiam formidasse."
[309] Ks. Amn. Marcell. XVII 13: -- "et cadentes insuperabili
contumacia barbari, non tam mortem dolere, quam nostrorum
lætitiam horrendo stridore monstrabant. -- -- crceiatus alto silentio
perferebant. Nec eorum quisquam inter diversa supplicia veniam
petiit, aut ferrum projecit, aut exoravit mortem: sed arma jugiter
retinentes, licet adflicti, minus eriminis æstimabant, alienis
viribus potius, quam conscientiæ suæ indicio vinci: mussantesque
audiebantur interdum, fortunæ non meriti fuisse, quod evenit."
[310] Ks. Amm. Marcell. XIX 11: -- "quidam ex illis furore percitus
truci, calceo suo in tribunal contorto, _marha, marha_, quod est
apud eos signum bellicum, exclamavit: eumque sequnta incondita
multitudo, vexillo elato repente barbarico, ululans ferum in ipsum
principem ferebatur."
[311] Ks. Amm. Marcell. XXIX 6 (v. 371): -- "Sarmatas Liberos ad
discretionem servorum rebellium adpellatos."
[312] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I siv. 250. Vertaa mitä
edellisessä olen Sauromatoista ja Sarmatoista puhunut.
[313] -- "ut, ad longinqua translati, amitterent copiam nostra
vexandi." -- "Limigantes ad loca migrare compulimus longe discreta."
Amm. Marcell. XVII 13.
[314] Suom. _Murhaa_ occidere; Slav. _Moriti_, Litt. _Marinti_
interficere; Germ. _Mord_ occidere, Kelt. _Marbh_ occidere; Lat.
_Mort_ (Mori, Mors), Kreik. μορτός, Alban. _Múarr_ interficere;
ks. Diefenbach, Orig. Europ. siv. 387, 388. -- Joka kansallisissa
tavoissa ja luonteessa tahtoo nähdä kansallisuuden tunnus-merkkiä,
verratkoon sitä eri tapaa jolla Limigantit ja oikeat Sarmatat
lähestyivät Boman keisaria. Edellisistä sanoo Ammiano (XVII 13, v.
358): "_stabantque contumaciter_, ideoque propinquasse monstrantes,
ut jubenda repudiarent"; jälkimäisistä taas (XXX 5, v. 375): "legatio
Sarmatarum offertur, _pedibusque ejus prostrata_ orabat pacifica
prece, ut propitius veniret et lenis."
[315] Ks. Thunmann, Unters. über nördl. Völker, siv. 18 seurr.;
Arndt, Ursprung der Europ. Sprachen, siv. 318. -- Keski-aiassa
kutsuttiin tämä maakunta: _Semland, Sambia_, sen asukkaat: _Sembi,
Sembones, Sambi, Sami_; ks. Zeuss, siv. 675. -- Saman johtauksen
alle vedetään myös nimet: _Samogitia (Samogitæ, Samechi,
Sameyte, Σάμωται) ja Semgallen (Semigalli, Samgali)_, molemmat
Littuan alueessa.
[316] Ks. Hist. Legum Castrensium Regis Canuti Magni (Langebek,
Script. Rer. Dan. III, siv. 143); -- "Angliam, Norvagiam, Sclaviam,
_Finlandiam_, omnesque circumjacentes regiones, suam in potestatem
redegit." Toisessa teoksessaan: Compendiosa Hist. Regum Dan., cap.
V (Script. Rer. Dan. I, siv. 54), puhuu sama historioitsija samasta
Knuutti Suuren vallasta, mutta nimittää: -- "Hyberniam, Angliam,
Galliam, Italiam, Longobardiam, Teotoniam, Norvagiam, Sclaviam, cum
_Sambia_, sibi subjugavit."
[317] Ks. F. I. Wiedemann'in Alkupuhe maamiehemme Joh. And.
Sjögrenin Liiviläiseen kielioppiin (Sjögrens Gesamm. Schriften
II i, Einleitung) siv. XVI seurr. -- Todistus nojauupi enimmästi
paikannimiin.
[318] Ks. C. A. Gottlund, Försök att förkl. Taciti omdömen öfver
Finnarne, siv. 116. -- Mitä hän siinä lisäilee, että muka Puolassa tai
Preussin ja Puolan välisissä metsämaissa jutellaan löytyvän vielä
nytkin useita Suomalaisia kyliä, se ei ainakaan _tähän_ asiaan kuulu;
sillä jos siinä ho'ussa perää olisikin, jota kyllä sopii epäillä,
ne Suomalaiset varmaankin olisivat myöhemmin tulleita siirtolaisia.
Tiedämme, että 17:nnen vuosisadan alkupuolella paljon Suomalaisia
muutti ulkomaille, Preussiin, Pommeriin j.n.e. Ks. esim. Sääntö
Huhtik. 25 p. 1620 (Schmedeman, Kongl. Stadgar, siv. 186.)
[319] Se ei ole suinkaan mahdotonta, että kielitieteellinen tutkinto
paikan-nimistä näilläkin seuduilla tuottaisi arvaamattomia
selityksiä; sillä paikan-nimet ovat yhtä tärkeitä ja selviä
muistomerkkiä kuin Persepolin kalliokirjat. Semmoiseen tutkimukseen
on jo Schafarik kehoittanut: "Eine etymologische Untersuchung
der örtlichen, namentlich Fluss- und See-Namen, kritisch und im
gehörigen Einklange mit anderweiten Zeugnissen vorgenommen, würde zur
Erörterung der ehemaligen Sitze der Finnen im heutigen slawischen
Russland nicht unwesentliche Dienste leisten"; Slaw. Alterth. I, siv.
305.
[320] Ks. Jornandes, de reb. Get. c. 3: "In cujus parte arctoa gens
_Adogit_ consistit, quæ fertur -- -- --. Aliæ vero ibi gentes Refennæ:
[muutamissa käsi-kirjoissa: _gentes tres Crefennæ_, eli: gentes
_Screrofennæ_], qui frumentorum non quæritant victum, sed carnibus
ferarum atque ovis avium vivunt: ubi tauta paludibus foetura ponitur,
ut et augmentum præstent generi, et satietatem ac copiam genti. Alia
vero gens ibi moratur Suethans -- -- -- Theusthes, Vagoth, Bergio,
Hallin, Liothida -- -- Athelnil, Finnaithæ, Fervir, Gautigoth. -- --
mixti Evageræ Othingis -- --. Sunt ex his exteriores Ostrogothæ,
Raumaricæ, Raugnaricii, _Finni mitissimi_, Scanziæ cultoribus
mitiores: nec non et pares eorum Viniviloth. Suethidi, Cogeni, -- --
Dani -- -- Grannii, Aganziæ, Unixæ, Ethelrugi, Arochiranni." --
Että Suethans ja Suethidi ovat yhtä (Svithiod, Svealaiset), ei ole
epäilemistä; ks. muutoin Zeuss, die Deutschen, sivv. 502 seurr.
[321] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 687.
[322] Procop., Bell. Goth. II 15 (ed. paris. siv. 423): "-- τών μέν
τοι ές ήμάς ενϑένδε αφικομένων επυνϑανόμην."
[323] Procop., Bell. Goth. II, 15: "Τών δε ιδρυμένων εν Θούλη
βαρβάρων εν μόνον έϑνος, οι Σκριϑίφινοι επικαλούνται, ϑηριώδη τινά
βιoτην έχουσιν ούτε γαρ ιμάτια ενδιδύσκονται, ούτε ύποδεδεμένοι
βαδίζουσιν, ούτε οίνον πίνουσιν, ούτε τι έδώιδιμον εκ τής γής έχουσιν
ούτε γαρ αυτοί γήν γεωργούσιν, ούτε τι αυτοϊς αι γυναικες εργάζονται,
αλλά άνδρες άεί ξύν ταϊς γυναιξί την ϑήραν μόνην επιτηδεύουσι.
Θηρίων τε γαρ και άλλων ζώων μέγα τι χρήμα αί τε ύλαι αυτοϊς
φέρoυσι, μεγάλαι ύπερφυώς ούσαι, και τα όρη, ά ταύτη άνέχει και
κρέασι μεν ϑηρίων άει τών αλισκομένων σιτιζονται, τα δέρματα δε
αμφιέννυνται, επεί τε αυτοϊς ούτε λίνον, ούτε ότω ράπτοιεν ένεστιν,
οι δε τών ϑηρίων τοϊς νεύροις τα δέρματα ες άλληλα ταύτα ξυνδέοντες,
ούτω δή ες σώμα όλον αμπίσχονται. Ού μήν ουδε τα βρέφη αυτοϊς κατά
ταύτα τιϑηνούνται τοϊς άλλοις ανϑρώποις ου γαρ σιτίζονται Σκριϑιφίνων
παιδία γυναικών γάλακτι, ουδε μητέρων άπτονται τιτϑού άλλα ζώων τών
αλισκομένων τοϊς μυελοίς εκτρέφονται μόνοις. Επειδάν ούν γυνή τάχιστα
τέκοι, δέρματι το βρέφος εμβαλλομένη, κρεμά μεν ευθύς επί δένδρου
τινος, μυελον δε οι επί του στόματος ενϑεμένη, εύϑυς στέλλεται επί
ϑήραν επί κοινού γαρ τοϊς ανδράσι το επιτήδευμα μετίασι τούτο.
Τούτοις μεν ούν δη τοϊς βαρβάροις τα ες την δίαιταν ταύτη πη έχει οι
μέντοι άλλοι θουλίται αις ειπεϊν άπαντες ουδέν τι μέγα διαλλάσσουσι
τών άλλων ανϑρώπων."
[324] Ks. Paulli Warnefridi Diaconi Forojuliensis, Gesta Longob.
c. 2: -- -- "sicut retulerunt nobis, qui eam [Scandinaviam]
lustraverunt."
[325] Paull. Warnefr. Gest. Longob. c. 1: "Septentrionalis plaga,
quanto magis ab æstu solis remota est et nivali frigore gelida,
tanto salubrior corporibus hominum et propagandis est gentibus
magis coaptata." -- c. 2: -- -- -- "Intra hanc [Scandinaviam] ergo
constituti populi, dum in tantam multitudinem pullulassent, ut jam
simul habitare non valerent, in tres, ut fertur, omnem catervam
partes dividentes, quae ex illis pars patriam relinquere novasque
deberet sedes exquirere sorte perquirunt." -- c. 4: -- -- "quia
adhuc stylus in Germania vertitur, miraculum quod illic apud omnes
celebre habetur, -- -- breviter intimare. In extremis circium versus
Germaniæ finibus, in ipso Oceani littore, antrum sub eminenti rupe
conspicitur, ubi septem viri (incertum ex quo tempore) longo sopiti
sopore quiescunt -- -- apud indociles easdem et barbaras nationes
venerationi habeantur. -- -- -- Fortasse horum quandoque, quia non
aliter nisi Christiani esse putantur, gentes illæ prædicatione
salvandæ sunt." -- c. 5: "Huic loco _Scritobini_, sic enim gens
illa nominatur, vicini sunt, qui etiam aestatis tempore nivibus non
carent, nec aliis, utpote feris ipsis ratione non dispares, quam
crudis agrestium animantium carnibus vescuntur; de quorum etiam
hirtis pellibus sibi indumenta coaptant. Hi a _saliendo_, juxta
linguam barbaram, etymologiani ducunt. Saltibus enim, utentes arte
quadam ligno incurvo in arcus similitudinem, feras assequuntur. Apud
hos est animal, non satis assimile cervo, de cujus ego corio, ut
fuerat pilis hispidum, vestem in modum tunicæ, genu tenus aptatam,
conspexi, sicut jam fati, ut relatum est, Scritobini utuntur. Quibus
in locis circa æstivale solstitium per aliquot dies, etiam noctu,
clarissima lux cernitur, diesque ibi multo majores, quam alibi,
habentur; sicut e contrario circa brumale solstitium."
[326] Niinkutsuttu "Matkalaisen laulu" (The Song of the Traveler),
joka arvataan olevan 5:nneltä, 7:nneltä tai viimeistään 8:nnelta
vuosisadalta. Merkittävää on, että siinä mainitaan ei ainoastaan
Skridefinniä vaan myös Finniä kahdesti, ja näitä jälkimäisiä hyvässä
seurassa, -- Keisarin ja Kreikkalaisien kanssa yhdessä. Alku kuuluu:
"Attila hallitsi Hunnia, Ermanarik Göthiläisiä, -- -- -- Keisari
hallitsi Kreikkalaisia, ja Kelik Finniä (Casere weold Creacum,
And Celic _Finnum_)". -- Edempänä kuuluu: "Mid Creacum ie waes
and mid _Finnum_, And mid Casere" (Olin Kreikkalaisten, Finnien ja
Keisarin kanssa) -- "Mid Scottum ie waes and mid Peohtum, And mid
_Scridefinnum_." Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. II, sivv. 667-669.
[327] Ks. Alfredin käännös Orosiosta: -- "and be nordhan him [Sveum]
ofer tha vestennu is Cvenland, and be vestan-nordhan him sindon
Scride-Finnas, and be vestan Nordhmen."
[328] Ks. Saxo Gramm. hist. Dan., Præfatio: "harum [Suetiæ
Norvegiæque] ortivas partes Skricfinni incolunt. Quas gens inusitatis
assueta vehiculis montium inaccessa venationis ardore sectatur."
[329] Ks. Adam. Brem., de Situ Dan. c. 231: "in confinio Sueonum vel
Nordmannorum contra boream habitant Scritefinni, quos ajunt cursu
feras præire."
[330] Alfredin käännöksessä Orosiosta.
[331] Ks. Cosmograpbia Ravennatis Anonymi (sen kanssa usein
sekoitetaan Guidonin teos, joka on vieläkin sekavampi kyhäys
Nimettömän ja muiden mukaan. Molemmat ovat yhdessä painetut, ed.
Pinder et Parthey, Berlin 1860.): "Item juxta ipsam Scythiam litus
Oceanom, ponitur patria, quae dicitur Rerefenorum [Rereffenorum]
et Sirdifenorum [Scerdifennorum]. Cujus patriæ homines, ut ait
Aithanarit, Gothorum Philosophus, rupes montium inhabitant, et per
venationes, tam viri quamque mulieres vivere, cibo vel vino ignari
existentes in omnibus dicuntur. Quæ patria supra omnes frigida esse
ascribitur." ed. Pinder et Parthey, siv. 201, vertaa sivv. 553, 554.
[332] Ks. ed. Pinder et Parthey, sivv. 27, 28: "Quarta ut hora noctis
Northomanorum est patria, quæ et Dania ab antiquis dicitur. -- -- --
Quinta ut hora noctis Scirdifrinorum vel Rerefenorum est patria.
Sexta ut hora noctis Scytharum est patria, unde Sclavinorum exorta
est prosapia." -- Siv. 324, 417: "Postmodum tangit ipse Oceanus
Roxolanos, necnon Sarmatas, iterum Scythas, postmodum Rerefennos et
Serdefennos, verum etiam Germaniam, ubi egit habitare Danos nec non
Saxones, etiam Frisones."
[333] Ks. Thunmann, Untersuch. über Nord. Völker, siv. 46; Zeuss, die
Deutschen, siv. 685.
[334] Ks. Ptolemaei Geogr. III 5, V 8.
[335] Ks. Ptol. Geogr. V 8: ό Ρά ποταμός; Ammianon tykönä: _Rha
amnis_, "in cujus superciliis quædam vegetabilis ejusdem nominis
gignitur radix, proficiens ad usus multiplices medelaram"; XXII 8, 28.
[336] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, Paris 1828, siv. 30
(viitta).
[337] Ks. Jornandes, De Rebus Geticis, c. 23; Amm. Marcell. XXXI 3
sanoo vain: -- - "Ermenrichi -- -- bellicosissimi regis, et per multa
variaque fortiter facta vicinis nationibus formidati."
[338] Ks. Zeuss, Die Deutschen, siv. 688. Panen tänne kaikki neljä
toisintoa päällitysten: "Habebat siquidem quos domuerat:"
(Wienin 1:) "Gothos, Scythas, Thuidos, Inaunxis,
(Wienin 2:) "Gothos, Scythas, Thiudos, Inaunxis,
(Mynchenin:) "Golthes, Cythathiudos, -- Inaunxis,
(Ambrosiolainen:) "Golthes, Etta, Thoidos, Inaxungis,
Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans,
Vasinabroncas, Merens, Mordensimnis, Caris, Rocas, Tadzans,
Vasinabroncos, Merens, Mordens, Imniscaris, Rogas, Tadzans,
Vosina, Bovoncas, Merens, Mordens, Remniscans, Rogans, Tadzans,
Athual, Navego, Bubegentas, Coldas."
Athual, Navego, Bubegentas, Coldas."
Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas."
Athaul, Navego, Bubegenas, Coldas."
Muotojen käsitykseksi on muistaminen, että samatekkuin -os, -as
on Latinalainen Monikon Accusativo, niin pääte -ens, ans on
Göthin-kielen heikko Monikko.
[339] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth. I, siv. 304; Zeuss, die
Deutschen, siv. 677.
[340] Ks. Joh. And. Sjögrens Gesamm. Schriften, I sivv. 468-473.
[341] Ks. Schlözer, Nestor, (Göttingen 1802) II, sivv. 41, 106.
[342] Ks. Sjögrens Gesamm. Schr. I, sivv. 473, 474, 484.
[343] Ks. Schlözer, Nestor, II, sivv. 40, 41, 106.
[344] Ks. Sjögren, Gesamm. Schriften, I siv. 484.
[345] Ks. Constant. Porphyrog., De Admin. Imp., cap. 37.
[346] Ks. Itinerarium Willelmi de Rubruk (Recueil de Voyages
et de Mémoires IV) sivv. 251, 252: "Regio ista ultra Tanaim est
pulcherrima, habens flumina et silvae. Ad aquilonem sunt silve
maxime, quas inhabitant duo genera hominum: Moxes [Moxel] scilicet
qui sunt sine lege, puri pagani. Civitatem non habent, sed casulas
in silvis. Dominus eorum et magna pars eorum fuerunt interfecti in
Alemannia. Tartari enim duxerant eos usque ad introitum Alemannie,
unde ipsi multum commendant Alemannos, sperantes quod adhuc
liberabuntur per eos a servitute Tartarorum. Si mercator veniat
ad eos, oportet quod ille apud quem primo descendit provideat ei
quam diu vult esse inter eos. Si quis dormiat cum uxore alterius,
ille non curat nisi videat propriis oculis: unde non sunt zelotipi.
(H)abundant apud eos porci, mel et cera, pelles preciose et falcones.
Post istos sunt alii qni dicuntur Merdas, quos Latine vocant
Merdinis, et sunt Saraceni. Post istos est Etilia" (s.o. Wolga).
[347] Ks. Carpini, Hist. Mongalorum (Recueil de Voyages IV), siv.
676: "Inde [e Hungaria Tartari] revertentes venerunt in terram
Mordnanorum, qui sunt pagani, et eos bello vicerunt."
[348] -- "damnata a rerum natura et densa mersa caligine"; sanoo
Plinio (IV 12) Pohjan peristä.
[349] Ptol. Geogr. III 5: -- "μεταξύ δε Βαστερνών και Ρωξολανών
Χούνοι." -- Muutoin Hunnien nimi kirjoitetaan: Χούννοι, Ούννοι,
_Hunni, Chuni ja Chunni_. Molemmat viime-mainitut muodot
tavataan paljon Latinaisilla kirjaniekoilla 5:nneltä ja 6:nnelta
vuosis., mutta jo Ammiano sen käyttää yhdessä paikassa (XXXI 8, 4.)
[350] Dionysii Periegesis, ed. G. Bernhardy, Lpzg 1828, vrs. 727-730:
Αρξάμενος πλευρής ζεφυρίτιδος εκ βoρέαιο.
Πρώτοι μεν Σκύϑαι εισίν, όσοι Κρονίης αλος άγχι
Παραλίην ναίoυσι ανά στόμα Κασπίδος άλμης.
Ούννοι δ' εξείης -- -- -- -- --
Bernhardy on osoittanut, että teos on kirjoitettu joku loppupuolella
3:tta tai alkupuolella 4:ttä vuosis. j.Kr.
[351] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 727. -- Että taas Strabonin
Ούϊτιοι olisi samoja Hunnia, kuten Klaproth arvelee, ei ole
todennäköistä.
[352] Ks. Saint-Martin, lisäykset Lebeau'n kirjaan: "Hist. du
Bas-Empire", IV, siv. 64; Klaproth, Tabl. hist., siv. 235. -- Moses
Khorenelainen (Moïse de Khorene) eli alku-puolella 5:ttä vuosis.,
ja puheen-alainen paikka on haettava hänen historiansa II:n kirjan
76:nnesta luvusta. Myös maatieteessäkin, joka kantaa hänen nimensä,
mainitaan _Hunk_ samoilla seuduin; mutta teos päätetään olevan
myöhempää syntyä.
[353] Ammian. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens, monumentis veteribus
_leviter_ nota, ultra paludes Maeoticas glacialem oceanum accolens."
-- Sen aian maatieteessä oli Maiotin ja Pohjoisen valtameren väli
jotenkin lyhyt.
[354] Zonaraan juttua, että muka muutamat kertovat keisari Karon
surmatuksi retkellä Hunneja vastaan, ei sovi mihinkään lukuun ottaa;
vertaa Fl. Vopiscus, Cari vita, 8.
[355] Ks. Zosimon Hist. IV 20, joka muutoin sanoo, että Hunnit ennen
olivat tuntemattomat. Ks. myös Priskon Hist. [Exc. de Legat., siv.
200], missä Komalainen Komulo v. 448 käyttää tämän nimen kahdesta
Hunnilaisesta sotapäälliköstä: "άνδρας τών βασιλείων Σκυϑών", ja
Prisko itse tavantakaa kutsuu Hunnit Skythoiksi. -- Pyhä Hieronymo
näyttää samaa ajatelleen, vaikka hän ei tarkoin muistanut historiaa:
"Hanc gentem Herodotus refert sub Dario rege Medorum viginti annis
Orientem tenuisse captivum, et ab Aegyptiis atque Aethiopibus annuum
exegisse vectigal"; ks. S. Hieronymi Epistola 84 (ed. Bened.),
de morte Fabiolæ. -- Romalaisten koko käsitys asiasta näyttää
olleen semmoinen epä-vakainen kuin tapaamme Agathiaan tykönä,
V 11: "Οι Ούννοι το γένος, το μεν παλαιον τής κατώκουν Μαιώτιδος
λίμνης τα προς άπηλιώτην άνεμον, και ήσαν του Τανάϊδος ποταμού
αρκτικώτεροι, καϑάπερ και τά άλλα βάρβαρα έϑνη, οπόσα εντός ʹΙμαίου
όρους ανά την Ασίαν ετύγχανον ιδρυμένα. _Ούτοι δε άπαντες κοινή μεν
Σκύϑαι και Ούννοι επωνομάζοντο_, ιδία δε κατά γένη, το μέν τύ αυτών
Κοτρίγουροι, το δε Ουτίγουροι, άλλοι δε Ούλτίζουροι, και άλλοι
Βουρούγουνδοι."
[356] Jornandes, de Reb. Get., 24: "Filimer Rex Gothorum -- -- reperit
in populo suo quasdam magas mulieres, quas patrio sermone Aliorumnas
[Aliorunas] is ipse cognominat, -- -- fugatas in solitudinem, coegit
errare. Quas spiritus immundi per eremum vagantes dum vidissent, et
earum se complexibus in coitu miscuissent, genus hoc ferocissimum
edidere, quod fuit primum inter paludes minutum, tetrum atque exile,
quasi hominum genus, nec alia voce notum, nisi quæ humani sermonis
imaginem assignabat. Tali ergo Hunni stirpe creati."
Muist.: Lause: "nec alia -- -- -- assignabat", on himmeä. Closs
(Stuttgard 1861) lukee: "nisi quod", mutta sillä ei tule sen
selkeämpi käsitys.
[357] Ks. Constantinus Manasses, Compend. Chron., Stritterin tykönä
Memoriæ Populorum, I siv. 475. -- Chronicon Paschale kirjoittaa
tässä kohden Ούέννοι ja Kedreno Ούέρνοι.
[358] Ks. von Czoernig, Ethnographie der österreich. Monarchie, Wien
1855, II, siv. 14 (jossa lähteenä mainitaan: Koscellini, Monum. dell'
Egitto e della Nubia, P. III, Monum. Relig., Tar. XLVI, LXI.)
[359] Ks. Lassen, die Alt-persischen Inschriften von Persepolis. Bonn
1836; siv. 89.
[360] Ks. Oppert, Expédition en Mésopotamie II, siv. 167. Nimet
käyvät seuraavassa järjestyksessä: Kappadokia, Saparda (s.o.
läntinen Vähä-aasia), _Jauna_, Merentakaiset Sakat (s.o. Herodoton
Skolotit), j.n.e. Vertaa ylempänä sivv. 68, 69.
[361] Deguignes, Histoire des Huns etc. I osa.
[362] Ks. Klaproth, Tableaux hist., sivv. 241 seurr.; Müller,
der Ugrische Volkstamm, I siv. 2; Vivien de Saint-Martin, Etudes
ethnographiques et historiques: Les Huns [Nouvelles Annales des
Voyages 1848, IV]. -- Ne sanat mitkä tunnetaan Hiungnu-kansan
kielestä, ovat pelkkää Turkkia. Yksi esimerkki on kylläksi.
Kiinalaisten tapaan antoivat Hiungnu't hallitsijallensa kunnia-nimen:
"Taivaan poika" eli "Tangri kutu." Nykyisessä Turkin kielessä
merkitsee _Tangri Jumalaa_, mutta vanhassa myöskin _Taivasta_.
[363] Olen pää-asiallisesti seurannut Vivien de Sain-Martin'in
valaisevia kirjoituksia: Nouvelles Anu. des Voyages 1848 IV, 1849
III, Hunneista ja Valkoisista Hunneista.
[364] Vivien de Saint-Martin osoittaa selvästi, että _Jye-tshi_
ja _Jetha_ ovat yksi ja sama kansa, vaikka Kiinalaisten Plinio
Ma-tuan-lin on tehnyt kumpaisestakin eri juttunsa. Karl Neumann
(Die Hellenen im Skythenlande I, sivv. 131-134) katsoo _Jethat_
Massagetoiksi, mutta sekoittaa asiat auttamattomiksi. Muita
monituisia arveluita on esiintuotu sekä näistä että _U-sun_- ja
_Szu_-kansoista; ks. Abel Remusat, Recherches sur les langues
Tartares; Klaproth, Tableaux; Ritter, Erdkunde; Lassen, zur
Geschichte der Indoskyth. Kön.
[365] Jnstino (XLI 6) ainoastaan kahdella rivillä mainitsee tämän
valloituksen ja nimittää valloittajat: _Asii ja Saranci_. Straboni
ei ole paljoa laveampi ja nimittää: "Ασιοι, Πασιανοί, Τόχαροι ja
Σακάραυλοι." -- Mainittava on, että Kiinalaiset kutsuivat Parthit
(Arsakidit): "_A-si_".
[366] Ks. Procop., Bell. Pers. I 3: -- "το Ούννων τών Εφθαλιτών
έθνος, ούσπερ λευκους ονομάζουσι" Theofanes sanoo: "τους Λευκους
Ούννους, τους λεγομένους Νεφθαλίτας", (ed. Bonn., I siv. 189.)
[367] Ks. Procop., Bell. Pers. 13. -- Vertaa mitä Turkkilaisten
lähettiläät Konstantinopolissa heistä juttelivat v. 568; Menandri
Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 298, 299.
[368] Ks. Nouvelles Annales des Voyages 1849, III, siv. 59 seurr.
[369] Ks. Lenain de Tillemont, Hist. des Empereurs, Paris 1701, V
siv. 224, Efthalitain karkauksesta Syriaan v. 383 paik. (viitaten
Pyhän Samonaan Legendaan, Marrask. 15 p.). -- Prokopio (Bell. Pers.
I 3) sanoo, että Valkoiset Hunnit eivät koskaan _muutoin kuin
Medialaisten (Persialaisten) seurassa_ ole karanneet Romalaisten
alueesen.
[370] Ks. Deguignes, Hist. des Huns, I, livre 1:r, sivv. 278-281;
Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages, 1848, IV sivv. 280
seurr.
[371] Ks. Castrén, Ethnolog. Föreläsningar, sivv. 59-61; ja Ammian.
Marcell. XXXI 2.
[372] Vertaa tähän S:ti Hieronymi advers. Jovinianum, lib. I:
"Nomades et Troglodytæ et Scythæ et Hunnorum nova feritas semicrudis
vescuntur carnibus."
[373] Tästäpä Kreikkalaiset heitä nimittävät _jalattomiksi_ (άποδες)
ja _horjuviksi_ (ακροσφαλείς); vertaa Zosim. IV 20.
[374] Ks. Claud. Claudian, in Kufin. I 327, 328:
"Praeda cibus, vitanda Ceres, frontemque secari
Ludus, et occisos pulchrum jurare parentes."
[375] Amm. Marcell. XXXI 2: "Hunnorum gens -- omnem modum feritatis
excedit." -- Jornandes, de reb. Get. 24: "Hunnorum gens omni
ferocitate atrocior." "Hi vero sub hominum figura vivunt belluina
sævitia." -- Sidon. Apoll. Panegyr. Anthem. vrs. 239-241:
"Sed Scyticæ vaga turba plagæ, feritatis abundans,
Dira, rapax, vehemens, ipsis quoque gentibus illic
Barbara barbaricis."
[376] Jornandes, de reb. Get. 24: -- "erat eis species pavenda
nigridine"; 35: (Attila) "teter colore, originis suæ signa
restituens."
[377] Amm. Marcell. XXXI 2: "Ubi quoniam ab ipsis nascendi primitiis
infantum ferro sulcantur altius genæ, ut pilorum vigor tempestivus
emergens corrugatis cicatricibus hebetetur, senescunt imberbes absque
venustate, spadonibus similes: compactis omnes firmisque membris et
opimis cervicibus: prodigiosæ formæ et pandi, ut bipedes existimes
bestias, vel quales in commarginandis pontibus effigiati stipites
dolantur incompte."
[378] Jornandes, de reb. Get. 24: "velut quædam (si dici fas est)
deformis offa, non facies, habensque magis puncta quam lumina."
[379] Ks. Sidon. Apoll., Paneg. Anthem., vrs. 245-261:
245 "Gens animis membrisque minax, ita vultibus ipsis
Infantnm suus horror inest. Consurgit in arctum
Massa rotunda caput; geminis sub fronte cavemis
Visus adest oculis absentibus: arcta cerebri
In cameram vix ad refugos lux pervenit orbes,
250 Non tamen et clausos; nam fornice non spatioso
Magna vident spatia, et majoris luminis usum
Perspicua in puteis compensant puncta profundis.
Tum ne per malas excrescat fistula duplex,
Obtundit teneras circumdata fascia nares,
255 Ut galeis cedant. Sic propter proelia natos
Maternus deformat amor, quia tensa genarum,
Non interjecto, fit latior area, naso.
Caetera pars est pulchra viris, stant pectora vasta,
Insignes humeri, succincta sub ilibus alvus.
260 Forma quidem pediti media est, procera sed exstat,
Si cernas equites. -- -- -- -- --"
[380] Jornandes, de reb. Get. 35: (Attila) "rarus barba, -- -- simo
naso" --
[381] Ks. Histoire d'Attila, I siv. 9.
[382] Vertaa Castrén, Ethnolog. Föreläsn., sivv. 38 seurr.
[383] Amm. Marcell. XXXI 2: "flexiloqui et obscuri."
[384] Bened. Paullini Petrocorii de Vita B. Martini libri sex, Lpzg
1681, VI, vrs. 93, 94:
"Chunnorum plerumque sonos, fractaque minantum
Murmura, et incisas fera per compendia voces."
[Huomaa: _fractā_ murmura! Pyhän Martinon kunnia kyllä sietää jonkun
mitta-virheen.]
[385] Ks. Exc. de Legat. (ed. Bonn.) siv. 183: "αντί δε οίνου ο μέδος
επιχωρίως καλούμενος, -- -- και το εκ κριθών πόμα κάμον οι βάρβαροι
καλούσιν αυτό." Vert. Am. Thierry, Hist. d'Attila, I siv. 90.
[386] Jornandes, de reb. Get. 49; -- "_stravam_ super tumulum
ejus, quam appellant ipsi, ingenti comessatione concelebrant." --
Lactantius Placidus, joka eli Jornandeen aikoina, sanoo (ad Statii
Theb. XII 64): "Exuviis enim hostium exstruebatur regibus mortuis
pyra: quem _ritum_ sepulturæ hodie quoque _barbari_ servare dicuntur,
quem _Strabas_ dicunt lingua sua."
[387] Jornandes, de reb. Get. 52: -- "quæ [pars Hunnorum], in fugam
versa, eas partes Scythiæ peteret, quas Danapri amnis fluenta
prætermeant, quæ lingua sua Hunnivar appellant." Vert. Am. Thierry,
Hist. d'Attila I, siv. 255. -- Tavallisissa painoksissa luetaan:
"Danubii amnis"; mutta olen seurannut Closs'in uutta painosta
(Stuttgard 1861). -- Klaproth, Tableaux, siv. 245, tahtoo lukea:
"Hunni _Var_ appellant." Mutta käsikirjoitukset eivät siihen anna
mitään puolustusta.
[388] Ks. Klaprotb, Tableaux hist., siv. 243.
[389] Ks. sama kirja, siv. 244. Esim. _Mundzuk_, Unk. _Mentség_
suojelus, pelastus; _Attelas_ eli _Etsel_, Unk. _Atzél_ teräs;
_Ernak_ (Attilan poika), Unk. _Hir nagy_, kunnia suuri; _Oktar_
(Attilan setä), Unk. _Oktatom_ opetan, j.n.e.
[390] Ks. Theofylakto Simokatta III 6: "Τών Ούννων τοιγαρούν τών
πρός τώ βορρά τής έω, ους Τούρκους έθος Πέρσαις αποκαλε ν." Tässä
lauseessa on puhe Justino II:n aioista ja siis varsinaisista
Turkkilaisista, eikä Katsareista.
[391] Ks. D'Ohsson, Des peuples du Caucase, siv. 72 (viitta 1.)
[392] Тоύρхоι; Unkarin maan kutsuivat usein Τούρκια; vert. Zeuss, die
Deutschen, siv. 746. Sitä vastoin nimittivät Katsarit 'Itäisiksi
Turkkilaisiksi': "Τούρκοι από τήης εώας, ούς Χαζάρους ονομάζουσιν"
Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.), siv. 485.
[393] Ks. Amedée Thierry'n asiallista kirjoitusta Unkarilaisten
muinoistaruista; Histoire d'Attila et de ses successeurs II, sivv.
359 seurr.
[394] Ks. Am. Thierry, Récits de l'Histoire Romaine au V:e siècle.
Paris 1860, siv. 421.
[395] Ks. Ennod. Paneg.: "-- -- Bulgarum ductor Libertem -- -- --.
Hæc est natio, cujus ante te fuit omne quod voluit; -- -- quam ante
tuam dimicationem non contigit agnovisse resistenten: quæ prolixis
temporibus solo bella consummavit excursu. -- His ante mundus pervius
esse credebatur."
[396] Ks. Cassiodori Varia VIII 10: -- "Bulgares toto orbe
terribiles." -- Prokopio ei koskaan nimitä heitä muuksi kuin
Hunneiksi.
[397] Jornandes, de reb. Get. c. 5: "-- supra mare Ponticum
_Bulgarorum_ sedes --. Hinc jam _Hunni_, quasi fortissimarum gentium
foecundissimus cespes, in bifariam populorum rabiem pullularunt. Nam
alii _Cutziagiri_ [Aulziagri], alii _Saviri_ [Aviri] nuncupantur, qui
tamen sedes habent diversas. Juxta Chersonem Cutziagiri, quo Asiæ
bona avidus mercator importat, -- --. _Hunuguri_ [Hunugari] autem hinc
sunt noti, quia ab ipsis pellium murinarum venit commercium, quos
tantorum virorum formidavit audacia. Quorum mansionem primam esse
in Scythiæ solo juxta paludem Mæotidem, secundo in Moesia Traciaque
et Dacia, tertio supra mare Ponticum rursus in Scythia legimus
habitasse." Vert. 50: "Hunnorumque populum suas antiquas sedes
occupare."
[398] Ks. Zeuss, sivv. 711 seurr.; Procopius, Bell. Goth. IV 3-18;
Priscus, Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 158; Theophylact. VII 8.
[399] Ks. Exc. de Legat., sivv. 158 ja 301.
[400] Ks. Theophylact. VII 7, 8. Nimestä _Ugor_ ja Ugrien lah'osta
ks. Castrén Ethnolog. Föreläsn. sivv. 99 seurr.
[401] Theophan. Chronogr. (ed. Bonn.) I siv. 545, (ed. Par.) siv.
297: "-- -- από δε τής αυτής λίμνης (Μαιώτιδος) επί τον λεγόμενον
Κούφιν ποταμόν -- -- ή παλαιά Βουλγαρία εστιν ή μεγάλη, και οι
λεγόμενοι Κότραγοι ομόφυλοι αυτών και ούτοι τυγχάνοντες." Vert.
Nikeforon Breviario, siv. 22.
[402] Ks. Itinerarium Willelmi de Kubruk [Recueil de Voyages et de
Mémoires, publié par la Societé de Géographie, IV], sivv. 252, 264,
275: -- "Etilia -- -- venit ab Aquilone, de majori Bulgaria" -- -- "De
illa enim _Majori Bulgaria_ venerunt illi Bulgari, qui sunt ultra
Danubium prope Constantinopolim."
[403] Ks. Ahlqvist, Muist. matkoilta Venäjällä, sivv. 144, 145.
[404] Ks. D'Ohsson, des Peuples du Caucase, sivv. 72, 73.
[405] Ks. Fræhn, De Chazaris, siv. 15; D'Ohsson, sivv. 33. 34.
[406] Ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annal. des Voyages 1851, II,
sivv. 160-166; Zeuss, sivv. 723, 724.
[407] Ks. D'Ohsson, siv. 34.
[408] Nimitys Kbakan, Χαγανος, Gaganus, Chacanus, vaelsi paljoa
lännemmäksi. Avarien hallitsija sen jo aikasin kantoi, ja v. 839
Kreikan keisari antoi sen Rhos-nimisten Svealaisten kuninkaalle; ks
Kunik, Berufung der Rodsen, II siv. 198 seurr.
[409] Ks. Constant. Porphyrog., de Admin. Imp., c. 42; ja Script. post
Theoph., ed. Paris, siv. 76 (Theophanes Continatus, ed. Bonn., siv.
122.)
[410] Ks. Schlözer, Nestor, V sivv. 120, 123 seurr.
[411] Ks. Zeuss, siv. 742; Lehrberg, Untersuchungen, sivv. 454,
455. Molemmat tulevat siihen kummalliseen päätökseen, että Sarkel
merkitsee jotain muuta, ja että Byzantiolaiset erehdyksestä olivat
kreikantaneet _Venäläisen_ nimen. Tämmöisiä mutkia täytyy tehdä,
kun päätetään Katsarit Turkkilaisiksi! Onko se todennäköistä, että
Venäläiset olisivat antaneet omituisen nimen Sarkel'ille, johon
eivät päässeet kuin kiertämällä Dnieperin, Mustanmeren ja Maiotin
kautta, ja että Byzantiolaiset, jotka tunsivat Sarkelin syntyä
ensimäisestä tiilikivestä saakka, olisivat kreikantaaksensa ryhtyneet
tähän Venäläiseen nimeen, jota eivät koskaan mainitse? Lukija itse
tuomitkoon.
[412] Ks. D'Ohsson, siv. 203; Nouv. Ann. des Voyages 1851, II siv.
160 seurr. -- Pallas, Vocabularia totius orbis Comparativa, I ii
(Pietarissa 1789) sivv. 248 ja 117, luettelee neljästä Vogulin
murteesta: _sairan, sairem, sarni, sorni, valkoinen_, ja:
_koljir, kella, kual, kol, kyel, asumus_ (домъ).
[413] Kb,. Fræhn, De Chazaris, siv. 27; Zeuss, siv. 723.
[414] Niinpä esim. Kunik arvelee Katsareista: "Mir scheint das ganze
Auftreten des Chasarenvolkes mit dem sonstigen historischen
Charakter der Finnenvölker ganz unvereinbar zu sein." Ks. Berufung
der Rodsen, II siv. 225. -- Tämähän on mielestäni todellinen
"historischer Fatalismus."
[415] Ks. Theophylact. Simocatta, VII 8.
[416] Ks. Amedée Thierry, Histoire d'Attila, IV:e partie: Histoire
Legendaire et Traditionelle d'Attila, missä Latinaiset, Germanilaiset
ja Unkarilaiset tarut Attilasta tutkitaan. Jokainen tietää, että
Niebelung-runoissa Attila "Etzel" ja hänen Hunninsa vallitsevat
näkö-alan. Myöskin Skandinavian Edda laulaa _Hûnalannin_ eli Hûnmörkin
Atlista; ja _Hûnaland_ löytyy Skandinavialaisten maatieteessä, kun
Hunnit jo ovat monta vuosisataa olleet hävinneinä. Ks. Antiquités
Russes, II sivv. 438, 445, 447. -- Saksassa alkoi vihdoin nimi: Hūne,
Hûne merkitä _jättiläistä, hiittä_; Hünebedde = Jättiläishauta;
"Gröz alsam ein hûne, mit starkem gelûne." Ks. J. Grimm, Deutsche
Mythologie, 3:e Ausg., siv. 485 seurr.
[417] Ks. Amm. Marcell. XXX 2, 7: "Aguntur autem nulla severitate
regali, sed tumultuario optimatum ductu contenti."
[418] Ks. Jornand., de reb. Get., 24, 48.
[419] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3: "Hunnis aliis fretus, quos mercede
sociaverat partibus suis."
[420] Ks. Jornand., de reb. Get. 48: -- -- "ut genti Gothorum semper
unus proprius regulus, quamvis Hunnorum consilio, imperaret."
[421] Ks. Jornand., sam. paikk.: "Sed cum tali libertate vix anni
spatio imperasset, non est passus Balamber, rex Hunnorum."
[422] Ks. Amm. Marcell. XXXI 3 seurr.
[423] Amm. Marcell, sanoo, että Fritigern ja Länsi-göthit olivat
houkutelleet nämä parvet avuksensa Romalaisia vastaan; XXXI 8, 4:
-- "Chunorum et Alanorum aliquos ad societatem spe prædarum
ingentium adsciverunt"; -- 16, 3: "At Gothi Hunnis Alanisque permisti
nimium bellicosis et fortibus, rerumque asperarum difficultatibus
induratis, quos miris proemiorum illecebris sibi sociarat sollertia
Fritigerni." -- Zosimo mainitsee että Theodosio Suuri vihdoin
pakoitti heidät palaamaan Tonavan yli; IV 34: "Σκύρους γαρ και
Καρποδάκας Ούννοις αναμεμιγμένους ημύνατο, και ελαττωθέντες τη μάχη
περαιωθήναι τον ʹIστρον και τα οικεία καταλαβείν συνηνάγκασεν."
[424] Ks. esim. S. Ambrosii Expl. in Ev. Luc., X [Opera Omnia, Paris
1661, III siv. 202]; "Quanta enim proelia et quot opiniones accipimus
proeliorum. Hunni in Alanos, Alani in Gothos, Gothi in Taifalos
et Sarmatas insurrexerunt. Nos quoque in Illyrico exsules patriæ
Gothorum exsilia fecerunt, et nondum est finis. -- -- -- Ergo quia in
occasu sæculi sumus" -- --.
[425] Ks. Philostorgius XI 8; -- Claud. Claudian., contra Rufinum,
II vrss. 26-35;
-- -- -- -- -- "Alii per terga ferocis
Danubii solidata ruunt, expertaque remos
Frangunt stagna rotis. Alii per Caspia claustra
Armeniasque nives inopino tramite ducti
Invadunt Orientis opes: jam pascua fumant
Cappadocum, volucrumque parens Argæus equorum:
Jam rubet altus Halys, nec se defendit iniquo
Monte Cilix: Syriæ tractus vastantur amoeni;
Assuetumque choris et læta plebe canorum
Proterit imbellem sonipes hostilis Orontem."
-- Aian-määräyksen antaa Edessan kronika [Asseman, Bibl. Orient. I,
siv. 400]; "Eodem anno (samana vuonna kuin Theodosio Suuri
kuoli) mense Julio Hunni in Romanorum ditionem irruperunt." Samate
Abu'lfaradsj eli Bar-Hebraio.-- Josua Stylites [Asseman, Bibl.
Orient. I, sivv. 262, 263] mainitsee: -- -- "quum Hunni Orientem sub
Honorio et Arcadio invasissent, totamque Syriam anno Græcorum 707
(s.t.s. vuonna 396 j.Kr.), proditione Rufini et ignavia Adæi
militiæ Orientalis præfecti, occupassent." -- Pyhä Hieronymo, joka
par'aikaa oleskeli Palestinassa, kertoilee parissa kirjeessä aian
kauhut; Epist. 35 (vanhojen painosten 3), ad Heliodorum, vuodelta
396 [Opera Omn., ed. Bened., IV II, siv. 274]; "Ecce tibi anno
præterito ex ultimis Caucasi rupibus immissi in nos, non jam Arabiæ
sed _Septentrionis lupi_, tantas brevi provincias percurrerunt.
Quot monasteria capta? quantæ fluviorum aquæ humano cruore mutatæ
sunt? Obsessa Antiochia et urbes reliquæ, quas Halys, Cydnus,
Orontes, Euphratesque præterfluunt. Tracti greges captivorum.
Arabia, Phoenice, Palæstina, Aegyptus timore captivæ"; -- Epist. 84
(vanhojen painosten 30), ad Oceanum de morte Fabiolæ [Opera Omn., IV
II, siv. 661]: -- -- "ecce subito discurrentibus nuntiis Oriens totus
intremuit, -- -- -- erupisse Hunnorum examina, quæ pernicibus equis
huc illucque volitantia, cædis pariter ac terroris cuncta complerent,
-- -- -- Insperati ubique aderant, et famam celeritate vincentes, non
religioni, non dignitatibus, non ætati parcebant, non vagientis
miserabantur infantiæ. Cogebantur mori, qui nondum vivere coeperant,
et nescientes malum suum, inter hostium manus et tela ridebant.
Consonus inter omnes rumor, petere eos Ierosolymam, et ob nimiam auri
cupiditatem ad hanc urbem percurrere. Muri neglecti pacis incuria,
sarciebantur. Tyrus, se volens a terra abrumpere, insulam quærebat
antiquam. Tunc et nos compulsi sumus parare naves, esse in littore,
adventum hostium præcavere, et sævientibus ventis magis barbaros
metuere quam naufragium, non tam propriæ saluti quam virginum
castimoniæ providentes." -- Pyhän Krysostomon saarnoissa on muutamia
näihin tapauksiin viittaavia lauseita, esim. De Poenitentia, homilia
quarta.
[426] Rufinon syyllisyyttä tässä kohden mainitsevat ei ainoastaan
Klaudiano, vaan myös Sokrates, IV 1, ja Sozomeno, VIII 1. -- Kuinka
Eutropio sitten v. 396 lähti pelastamaan Aasian maakuntia, juttelee
Klaudiano pilkallisesti; ks. in Eutrop., I, vrss. 238 seurr.
[427] Ks. S. Ambrosii Epist. 24, ed. Bened. (eli: 27, ed. Erasmi),
vuodelta 386.
[428] Ks. Latini Pacati Drepanii Panegyricus Theodosio, 24: -- --
"Gothus ille et Hunnus et Alanus respondebat ad nomen et alternabat
excubias. -- -- Nullus tumultus, nulla confusio, nulla direptio" -- --
[429] Ks. Oros. VII 37: "Adsunt Uldin et Sarus, Hunnorum
Gothorumque duces, præsidio Romanorum." -- Jornandes (De tempor.
successione) antaa koko kunnian näille apu-joukoille: "Quem
(Radagaisum) Huldin et Sarus, Hunnorum Gothorumqne reges, superantes,
omnes captivos, quos retulerant, singulis aureis vendiderunt." --
Uldin eli Huldin on sama kuin Zosimon Ούλδης ja Sozomenon Ούλδις.
[430] Ks. Zosim. V 34: -- "Σάρος -- -- μετα τών ύπ' αυτώ τεταγμένων
βαρβάρων ανελών καθεύδοντας άπαντας οι Στελίχωνι προσεδρεύοντες
έτυχον Ούννοι."
[431] Ks. Zosim. V 45, jossa mainitaan, että v. 409, kun Athaulf toi
Alarikille lisäväkcä, Honorio lähetti häntä vastaan 300 Hunnia:
"'Ολυμπίω δε τών εν τή αυλή τάξεων ήγουμένω τους εν τή Ραβέννη
δέδωκεν Ούννους, τριακοσίους όντας τον αριθμόν, οίτινες επειδή τους
εληλυθοτας -- --, επιθέμενοι και συμπεσόντες αναιρούσι μεν τών Γότθων
εκατόν και χιλίους, επτακαίδεκα δε μόνοι πεσόντες εις την Ράβενναν
εσώθησαν."
[432] Ks. Gregor. Turon., Hist Franc. II (Renato Frigeridon mukaan):
-- -- "Johannes Aetium, id temporis curam palatii gerentem, cum
ingenti auri pondere ad Chunos transmittit, notos sibi obsidiatus sui
tempore et familiari amicitia devinctos, cum mandatis hujusmodi; Cum
primum partes adversæ (Placidian puolue) Italiani ingressæ forent,
ipsi a tergo adorirentur, se a fronte venturum."
[433] Ks. Philostorg. XII 12; -- Cassiodori Chron, (vuodella 425); --
Prosper Aquit. Chron.: -- -- "data venia Aetio, eo quod Chuni, quos
per ipsum Joannes acciverat, ejusdem studio ad propria reversi sunt."
[434] Ks. Prosper Aquit, Chron. (vuodella 432): -- "Aetius vero,
-- -- per Pannonias ad Chunos pervenit, quorum amicitia auxilioque
usus, pacem principum et jus interpolatæ potestatis obtinuit." --
Prosper Tyro, Chron. (vuodella 433): "Cum ad Chunnorum gentem, cui
tunc Rugila præerat, post proelium se Aetius contulisset, impetrato
auxilio ad Romanum solum regreditur"; -- (vuodella 434) "Aetius in
gratiam receptus." -- _Rugila_ on sama kuin Priskon _Ruas_, Bledan ja
Attilan setä ja edeltäjä.
[435] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146, 147]:
-- -- "την προς τώ Σάω ποταμώ Παιόνων χώραν, τώ βαρβάρω κατά τας
Αετίου στρατηγού τών έσπερίων Ρωμαίων συνθήκας ύπακούουσαν."
[436] Ks. Prosper Aquit. Chron. (vuodella 435.)
[437] Bened. Paullinus Petrocorius, de vita B. Martini, IV vrss.
216 seurr., juttelee:
"Cum subito pavefacta metu, graviore periclo,
Auxilintores pateretur Gallia Chunos.
Nam socium quis ferre queat, qui durior hoste
Exstet et adnexum foedus feritate repellat?
220. Horam unus stimulis furiosi dæmonis actus
Irrupit sacram Domini, prædo improbus, ædem."
Rosvo, joka ryöstää _Tours'in_ suojelus-pyhän temppeliä, rangaistaan
muka sokeudella, mutta annettuaan ryöstämänsä takasin, saapi näkönsä
jälleen. Gregorio Turonensi juttelee saman ihme-työn, mutta
hänen kirjassaan luetaan: "Thimus quidam", joka epäilemättä on
ymmärrettävä: "Chunus quidam." -- Sidonius Apollinaris, Panegyr.
Avito Augusto socero, vrss. 246 seurr., kertoilee, kuinka samat
Hunni-joukot karkasivat _Auvergne'n maakuntaan_ ja kuiuka
maan-asukkaat tekivät miehuullista vastarintaa:
"Litorius Scythicos equites tum forte, subacto
Celsus Aremorico, Geticum rapiebat in agmen
Per terras, Arverne, tuas: qui proxima quæque
Discursu, flammis, ferro, feritate, rapinis
250. Delebant, pacis fallentes nomen inane." --
Näiden joukkojen lopullista kohtaloa sodassa Länsi-göthejä vastaan,
mainitsee Idatii Chron. (vuodella 439): "Litorius Romanus dux
inconsultius cum auxiliari manu irruens, _cæsis his_, ipse
vulneratus capitur et post dies paucos occiditur"; vert. Jornand.,
de reb. Get. 34.
[438] Aetion käytös-tapaa valaisee erinomaisen hyvin pari riviä
Prosper Tyronin kronikasta (vuodella 442): "Alani, quibus terræ
Galliæ ulterioris cum incolis dividendæ a patricio Aetio traditæ
fuerant, resistentes armis subigunt, et expulsis dominis terræ,
possessionem vi adipiscuntur."
[439] Ks. Zosimus, V 22; Philostorg. XI 8. -- Tuo kapinallinen
kenraali oli Göthiläinen Gainas, joka yritti paeta Tonavan
pohjois-puolelle. Uldes panetti hänen päänsä suolaan, ja palkittiin
rikkailla lahjoilla.
[440] Ks. Sozomen. IX 5. -- Useat Hunnilaiset ali-päälliköt
houkuteltiin menemään Roman palvelukseen, ja Uldes pelasti
töin-tuskin itsensä ja muun sota-joukkonsa takasin Tonavan yli,
kadottaen paljon väkeä, varsinkin Skirejä.
[441] Ks. Socrat. VII 43; Theodorit. V 36. -- Mitä tämän retken
lopusta juttelevat, että muka salama tappoi Ruaan ja rutto hänen
väkensä, on perätöntä; sillä Ruas kuoli vasta 434 (ks. Prosp. Tyro,
Chron.).
[442] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat.,
ed. Bonn., siv. 455]: -- -- "και όπως όρκω Δονάτος απατηθείς, εκθέσμως
αποσφάζεται και όπως Χαράτων ό των ρηγών πρώτος επί τό φόνω εις
θυμόν ανάπτεται, όπως τε πάλιν βασιλικοις δώροις διαπραύνεται και
ήσυγάζει."
[443] Ks. Romulon juttu Priskon historiassa [Exc. de Legat., ed.
Bonn., sivv. 199, 200]: -- -- "ουδε Ούννους απείρους τής οδού ταύτης
είναι, αλλά πάλαι ες αυτήν (την γήν τών Μήδων) εμβεβληκέναι, λιμού τε
την χώραν κρατήσαντος, και Ρωμαίων διά τον τότε συνιστάμενον πόλεμον
μη συμβαλλόντων παρεληλυθέναι δε ες τηήν Μήδων τόν τε Βασίχ και
Κουρσιχ τους ύστερον ες την Ρώμην εληλυθότας εις ομαιχμίαν, άνδρας
τών βασιλείων Σκυθών και πολλού πλήθους άργoντας." -- Lause: "Ρωμαίων
-- -- -- μη συμβαλλόντων", on himmeä ja usein väärin ymmärretty.
Bonnin painos kääntää latinaksi: "cum Romani propter bellum, quod
tunc temporis gerebant, _minime cum illis proelio decertarent_."
Tämä ei anna mitään järjellistä käsitystä. Oikeammilla jäljillä on
mielestäni Am. Thierry (Hist. d'Attila, I siv. 110): -- "sans qu'ils
(les Huns) pussent tirer des subsistances de l'empire Romain"; mutta
kun hän lisää: "parcequ'ils etaient en guerre avec lui", syntyy taas
nähtävästi väärä käsitys; sillä jos Hunnit olisivat sodassa olleet
Roman kanssa, olisihan heillä juuri paras syy ollutkin karata Roman
alueesen, joko Tonavan yli tai tuttua tietään Syriaan.
[444] Samatekkuin Germanilaiset Taciton aikana (ks. Tacit. Germ. 24),
antautuivat Hunnitkin huimasti peliin. Niin kumminkin juttelee Pyhä
Ambrosio; ks. Liber de Thobia XI [S. Ambros. Op., Paris 1661, II siv.
590]: "ferunt Hunnorum populos omnibus bellum inferre nationibus,
feneratoribus tamen esse subjectos, et cum sine legibus vivant, aleæ
solius legibus obedire, in procinctu ludere, tesseras simul et arma
portare, et plures suis quam hostilibus ictibus interire. -- -- Ideo
nunquam belli studia deponere, quod ricti aleæ ludo, cum totius prædæ
munus amiserint, ludendi subsidia requirunt bellandi periculo." --
Attilan esimerkistä näemme, että Hunneilla oli moni-vaimoisuus;
"innumerabiles uxores, ut mos erat gentis illius", sanoo Jornandes,
de reb. Get. 49. Sama tapa löytyy Taciton Germaneillakin, ja vielä
6:nnen vuosis. lopulla ei ole monivaimoisuus Anglo-saxeilta varsin
kielletty; ks. Tacit. Germ. 18; Mignet, Mémoires hist., 3:ème
ed., siv. 21. Guizot'in arvelu, että Attila olisi nainut oman
tyttärensäkin (Hist. de la civilis. en France, III siv. 59), näyttää
perättömältä. Priskon sanat kuuluvat: "γαμείν θυγατέρα Εσκαμ έβούλετο,
πλείστας μεν έχων γαμετάς, αγόμενος δε και ταύτην κατά νόμον τον
Σκυθικόν",; ks. Exc. de Legat., siv. 183. Tämä epäilemättä merkitsee,
että hän nai "Eskamin tyttären", eikä "Eskam-nimisen tyttärensä."
[445] Tosin Pyhä Hieronymo sanoo v. 398 paik.: "Hunni discunt
Psalterium, Scythiæ frigora fervent calore fidei"; ks. Epist. 57
(vanhojen painosten 7) [Opera omn., ed. Bened. IV II, siv. 591].
Mutta tämä nähtävästi ei ole muuta kuin puheen-kaunistusta. --
Kuin kirkko-historioitsija Sozomeno mainitsee näiltä aioin erään
pispan Tomissa, nimeltä Theotimo Skythes, "όν αγάμενοι της αρετής
οι περί τον ʹΙστρον Ούννοι βάρβαροι, θεόν Ρωμαίων ωνόμαζον", ja
juttelee, että hän nämä Hunnit, "φυσει θηριώδεις όντας, εις ήμερότητα
μετέβαλεν, εστιών τε και δώροις φιλοφρονούμενος", ei nä'y tulleen
kertojan mieleenkään, että näitä barbaria olisi ollut mahdollinen
kristin-uskoon käännyttää; ks. Sozom. VII 26. -- Hunnien omasta
uskonnosta ei mitään puhuta. Epäilemättä se oli Shamanisuutta eli
loihto-uskoa. Jornandes sanoo, että Attila ennen Châlons'in tappelua
"statuit per haruspices futura inquirere. Qui more solito nunc
pecorum fibras, nunc quasdam venas in abrasis ossibus intuentes,
Hunnis infausta denunciant"; ks. de reb. Get. 37.
[446] Ks. Salvianus, de Gubernatione Dei, lib. IV: "Gens Saxonum
fera est, Francorum infidelis, Gepidarum inhumana et Hunnorum
impudica. Omnium denique gentium vita vitiosa. Sed numquid eundem
reatum habent illorum vitia quem nostra? numquid tam vitiosa est
_Hunnorum impudicitia_ quam nostra? numquid tam accusabilis Francorum
perfidia quam nostra? aut tam reprehensabilis ebrietas Alemanni quam
ebrietas Christiani? -- -- _Si fallat Hunnue_ vel Gepida, quid mirum
est? qui culpam falsitatis penitus ignorat. Si perjuret Francus,
quid ni faceret? qui perjurium ipsum sermonis genus putat esse, non
criminis"; -- lib. VII: "Gothorum gens perfida, sed pudica est;
_Alanorum impudica, sed minus perfida_; Franci mendaces, sed
hospitales; Saxones efferi, sed castitate venerandi."
[447] Ks. Fotion otteet Olympiodoron historiasta [Exc. de Legat.,
ed. Bonn., siv. 455]: "'Οτι διαλαμβάνει περί Δονάτου, και περί τών
Ούννων, και περί τών ρηγών αυτών της ευφυεστάτης τοξείας" -- --.
"Χαράτων ό τών ρηγών πρώτος." -- Ρήξ käytetään samassa merkityksessä
knin latinainen sana: regulus.
[448] Ruas (Ρούας, Ρούγας) mainitaan jo v. 426; ks. Socrat. VII 43.
-- Uptar (Ούπταρος) nimitetään vasta kuollessansa v. 430; ks. Socrat.
VII 30. Hän on sama kuin Jornandeen "Octar", ja nimitetään "Subthar"
eräässä Attilan elämäkerrassa, minkä Dalmatialainen Juveneus Coelius
Calanus 11:nnellä vuosis. teki muinais-tarujen mukaan. -- Että olivat
Attilan setiä, sanoo Jornandes, de reb. Get. 35: "Is namque Attila
patre genitus Mundzucco, cuius fuere germani Octar et Roas, qui ante
Attilam regnum Hunnorum tenuisse narrantur, quamvis non omnino
cunctorum, quorum ipse." -- "Mundzuccus" on Jornandeen omituista
kirjoitustapaa, samatekkuin "Scania" ja "Burgunzones." Prisko [Exc.
de Legat., siv. 150] kirjoittaa Μουνδίoυχος. -- Vielä neljäskin
veljes Ωηβάρσιος mainitaan Priskon historiassa (siv. 208); tämä eli
Attilan hovissa vielä v. 448, mutta ei lie koskaan hallitsijana ollut.
[449] Ks. Jornandes, de reb. Get. 35: "Bleda enim fratre fraudibus
perempto, qui magna parti regnabat Hunnorum, universum sibi populum
adunavit."
[450] Niinpä Alarik katsotaan: "ο των Γότθων φύλαρχος" (Exc. de
Legat., siv. 448); Thenderik Suuri: "ό των βαρβάρων αρχηγός" (Esc.
de Legat., siv. 234); Uldes: "ό την Ούννων έγων ήγεμονίαν" (Zosim. V
22), eli: "ό ήγούμενος τών περί τον ʹΙστρον βαρβάρων" (Sozomen. IX
5); Kharatoni: "ό τώτ ρηγών πρώτος" (Exc. de Legat., siv. 455); Ruas:
"ό έπαρχος" (Socrat. VII 43). Mutta jo Uptar nimitetään: "ό βασιλεύς
τών Ούννων" (Socrat. VII 30), ja Attilalle annetaan ainoastaan
tämmöinen arvonimi, joka asettaa hänen keisarin tasalle; ks. esim.
Friskon hist. [Exc. de Legat. siv. 141]: "Οτι επί Θεοδοσίου του
Μικρού βασιλέως Αττήλας ό τών Ούννων βασιλεύς τον οικείον στρατόν
άγείρας γράμματα πέμπει παρά τον βασιλέα." Mainittava kuitenkin
on, että Frisko antaa saman arvo-niinen myös Frankien ja Akazirien
kuninkaille; ks. Exc. de Legat., sivv. 152, 181.
[451] Nämä Prisko nimittää: "Αμιλζούροις και Ιτιμάροις και Τονώσουρσι
και Βοΐσκοις και έτέροις έθνεσι προσοικούσι τον ʹIστρον"; Exc.
de Legat., siv. 166. Ne ovat samoja, jotka Jornandes mainitsee,
puhuessaan Balamberin tulosta: "Nam mox ingentem illam paludem
transiere, illico Alipzuros, Alcidzuros, Itimaros, Tuncassos et
Boiscos, qui ripæ istius Scythiæ insidebant, quasi quidam turbo
gentium rapuere"; ks. Jornand., de reb. Get. 24.
[452] Prosper Tyronin kronikassa tosin luetaan (vuodella 434):
"Rugila rex Chunnorum, _cum quo pax firmata_, moritur; cui Bleda
succedit." Tämä saattaisi olla joku toinen rauhan-teko Länsi-Roman
kanssa. Mutta luultavampi on, että tarkoitetaan se sovinto, mikä nyt
tehtiin Itä-Roman kanssa, vaikka vasta Ruaan kuoltua.
[453] Ks. Prisc. Hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], sivv. 167, 168.
Muutamat pakolaiset, jotka olivat kuninkaallista sukua, tulivat kohta
ristiin-naulituiksi.
[454] Ks. esim. Priskon historiassa [Exc. de Legat., sivv. 181, 182]
kertomus, kuinka Romalainen hallitus koetti vetää Akazirien eli
Katsarien heimokunnat puolellensa.
[455] Ks. Exc. de Legat., sivv. 141, 169. Ainoastaan Margon pispan
sovinnossa, siv. 140, mainitaan monikossa "οι τών Σκυθών βασιλείς."
[456] Ks. Prisc. Hist. [Exc, de Legat.] sivv. 140, 141, 169. --
Prosp. Aquit. Chron. mainitsee vuodella 442: "Chunis Thracias et
Illyricum saeva populatione vastantibus, exercitus, qui in Sicilia
morabatur, ad defensionem Orientalium provinciarum revertitur."
[457] Ks. Prosp. Tyr. Chron. (vuodella 445): "Thracia Hunnorum
incursione concutitur." -- (vuodella 447) "Nova iterum Orienti
consurgit ruina" --.
[458] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 142: "ταύτας προσεποιούντο
μεν εθελονται Ρωμαίοι τάς συνθήκας τίθεσθαι αναγχη δε ύπερβάλλοντι
δέει" -- --.
[459] Ks. Exc. de Legat. siv. 146. -- Toisinaan eivät lähettiläät
tytyneet tavallisiin lahjoihin, vaan tinkivät itsilleen
Konstantinopolin rikkaita naisia aviokseen, ja Attila valvoi
tarkasti, että näitä lupauksia heille täytettiin. Jos naitavat
olivat vastahakoisia, lupasi Attila tulla keisaria auttamaan, ellei
muka keisari itse osaisi omia orjiansa hallita. Ks. juttu Attilan
käsikirjoittajasta Konstantiosta, Exc. de Legat., sivv. 151, 208,
209, 213, 214.
[460] Ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., sivv. 146-150, 169-212, 150,
151. Ranskannettuna löytyy tämä matka-kertomus Guizot'n teoksessa:
Histoire de la civilisation en France, III. Kerrottuna koko
laveudessaan tapaamme samat asiat Amedée Thierry'n kirjassa: Histoire
d'Attila et de ses successeurs, I sivv. 64 seurr.
[461] Niinpä esim. Onegesio, Attilan etevin neuvon-antaja, lausui:
"Luulevatko Romalaiset voivansa rukoilemalla minua siihen taivuttaa,
että herraani pettäisin, ja halveksien Hunnilaisen kasvatukseni sekä
vaimot ja lapset, en pitäisi parempana olla Attilan orjana kuin
pohattana Romalaisten luona." Ks. Exc. de Legat., siv. 196.
[462] Ks. esim. juttu Sirmion kirkon kulta-astioista; Exc. de Legat.,
siv. 186. -- Aetion oli tapa toimittaa Attilalle kirja-miehiä, jotka
saattoivat häntä palvella käsi-kirjoittajina ja tulkkeina.
[463] Ks. Exe. de Legat., ed. Bonn., siv. 151-153; Jornand., de reb.
Get., 42.
[464] Ks. Chron. Paschale, ed. Bonn., siv. 587: "και εδήλωσεν διά
Γότθου ενός πρεσβευτού Ουαλεντινιανώ βασιλεί Ρώμης, Εκέλευσέ σοι διʹ
εμού ό δεσπότης μου και δεσπότης σου Αττίλας, ίνα ευτρεπίσης αυτό
παλάτιν, ομοίως δε και Θεοδοσίω βασιλεί τα αυτά εν Κωνσταντινουπόλει
εδήλωσεν διʹ ενός Γότθου πρεσβευτού" -- Joannis Malalæ; Chronogr.,
ed. Bonn., siv. 358, kertoo asian melkein samoilla sanoilla, mutta
käsky kuuluu vielä jäykemmältä: "ίνα ευτρεπίσης αυτώ το παλάτιόν σου."
[465] Prisko, joka mainitsee Attilan punninneen mielessänsä,
kumpaseen keisarikuntaan hän ensin tekisi rynnäkkönsä, sanoo: "και
έχειν αυτώ έδόκεν καλώς τέως επί τον μείζονα τρέπεσθαι πόλεμον και ες
την έσπέραν στρατεύεσθαι" ks. Exc. de Legat., ed. Bonn., siv. 152.
[466] Ks. Jornand., de reb. Get 36; Exc. de Legat., siv. 152.
[467] Ks. Exc. de Leg., siv. 152.
[468] Tästä ja seuraavan vuoden retkistä, ks. Amedée Thierry'n
kuvallista kertomasta: Hist. d'Attila et de ses successeurs, 1 sivv.
128 seurr.
[469] Ks. Jornand., de reb. Get. 49: "placatus precibus, annuum
vectigal accepit."
[470] Ks. Jornand., de reb. Get., 43: "ad Orientis principem
Marcianum legatos dirigit provinciarum testans vastationem, quod sibi
promissum a Theodosio quondam imperatore minime persolveret."
[471] Ks. Jornand., de reb. Get. 38: "Reliqua autem, si dici fas
est, turba regum diversarumque nationum ductores, ac si satellites,
nutibus Attilæ attendebant, et ubi oculo annuisset, absque aliqua
murmuratione cum timore et tremore unusquisque astabat, aut certe,
quod jussus fuerat, exsequebatur."
[472] Kun Sidonio Apollinari kertoilee Hunnilaisen Hormidakin retkeä
Tonavan etelä-rannalle v. 466, hän sen rinnalla halveksimalla
mainitsee edellistä Göthiläis-sotaa: -- -- "sed omittimus istos
Ut populatores; belli magis acta revolvo,
Quod bellum non parva manus, neque carcere fracto
Ad gladiaturam tu, Spartace vincte, parasti,
Sed Scyticæ vaga turba plagæ" -- -- --.
Ks. Panegyr. Authemio, vrss 235-239. -- Kuinka Hunneja näinä Attilan
jälkeisinä aikoina otettiin Itä-Roman sota-palvelukseen, kuinka
siellä nousivat mahtaviin arvoihin, ja kuinka Konstantinopolin
keikkarit apinoitsivat heidän tapojansa ja vaate-parttansa, juttelee
Amedee Thierry, Hist. d'Attila, I sivv. 286 seurr.
[473] "Tu es flagellum Dei", mainitaan hänelle sanoneen Gallialainen
erakko päivänä ennen Châlons'in tappelua. -- "En ego malleus orbis!"
antaa tarina hänen itse lausua. Ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, II,
sivv. 249, 251.
[474] Unkarin Tarinoista tässä kohden, ks. Am. Thierry, Hist.
d'Attila, II, sivv. 359 seurr.
[475] Ks. Jornand., de reb. Get. 50.
[476] Ks. Am. Thierry, Histoire d'Attiia, I sivv. 255 seurr.
[477] Prokopion Κουτούργουροι, Menandron Κοντρίγουροι, Agathiaan
Κοτρίγουροι, Theophaneen Κότραγοι.
[478] Prokopion Ουτούργουροι, Menandron ja Agathiaan Ούτίγουροι.
[479] Utigurien hallitsija sanoo r. 558 Kutrigureista: "μήποτε
ομόγλωσσοί τέ εισι και ομόσκενοι ήμίν, κα ομοία χρώνται στολή και
διαίτα, αλλ' ότι και συγγενείς και έτέροις τισι τετάχαται ήγεμόσιν."
[non solum eadem nobiscum lingua et vivendi ratione utuntur, sed
etiam sunt nostri consanguinei, quamvis aliis ducibus parent]; ks.
Menandri hist. [Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 345.
[480] Ks. Prisci Hist. [Exc. de Legat.] siv. 158; Jomand., de reb.
Get. 5.; Nimitön Ravennalainen sanoo: "juxta mare Ponticum patria,
quæ dicitur Onogoria, qaam subtilius Livanius Philosophus vicinam
paludis Mæotidæ summitatis esse decernit."
[481] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 92.
[482] Theofanes kutsuu ne Bulgarit, jotka perustivat valtansa
etelä-puolella Tonavaa: "Ονογούνδουροι, Βούλγαροι και Κότραγοι"; ks.
Chronogr., siv. 5-15. Konstantino Porfyrogenito sanoo heistä vain:
"πρότερον γαρ Ονογουνδούρους αυτούς εκάλονν".
[483] Ks. ylempänä sivv. 152-151.
[484] Ks. ylempänä siv. 145, ja vertaa siihen Theophan. Chronogr.,
ed. Bonn., siv. 339: "(οι Βούλγαροι) εσώκισαν αυτούς φεύγοντας
-- --. ό μεν Γοδίλλας μετά του παραμηρίου αυτού κόψας τον σωκόν,
εξήλασεν, ό δε Κωνσταντίνος συν τώ Ακούμ συνελήφθησαν ζώντες."
Tämä oli v. 531.
[485] Jornandes, de reb. Get. 49, sanoo Attilan kuolemasta: "Tunc,
ut illius gentis mos est, crinium parte truncata informes facies
cavis turpavere vulneribus, ut proeliator eximius non femineis
lamentationibus et lacrimis, sed sanguine lugeretur virili." --
Varsin samaa kertoo Agathias, V 20, Zaberganin joukoista, kun
Belisario oli heidät lyönyt: "ξιφιδίοις τας παρειας καταξαίνοντες,
ώλοφύροντο κατά τον πάτριον νόμον."
[486] Ks. Exc. de Eeg., ed. Bonn., sivv. 158, 161. Avarit (Αβάρεις)
asuivat muka valtameren rannalla, josta tavattomat sumut ja suuri
Gripien paljous heidät karkoitti! -- Akazirit kirjoitetaan tässä
Ακατίροι, Ακαττίροι.
[487] Näistä retkeistä ks. Am. Thierry, Hist. d'Attila, sivv. 306-393.
[488] Ks. Agathias V 12.
[489] Ks. Procop., Bell. Goth. IV 18; Menandri hist. [Exc. de Leg.],
sivv. 344, 345; Agathias V 25.
[490] Ks. K. Pr. Neumann, Die Völker des südl. Russl., 2:te Aufl.,
sivv. 86, 112. -- Vertaa ylempänä siv. 141.
[491] Ks, Theophyl. Simoc. VII 7, ed. Bonn., siv. 282: "ό Χαγάνος ό
μέγας δεσπότης επτά γενών και κύριος κλιμάτων της οικουμένης επτά."
[492] Ks. Theophyl. Simoo. VII 7, 8: "'Ογώρ", "Ουάρ και Χουννί";
"Ούτοι Αβάρους εαυτούς ονομάσαντες τον ήγεμόνα τή του Χαγάνου
προσηγορία φαιδρύνουσιν." Theofylakto itse nimittää heidät
Ψευδάβαροι, Suotta-avarit. Että tässä jutussa on perää, nähdään
Turkkilaisen Turxanthin lauseesta, jossa heitä nimitetään Ούαρχωνίται
ja mainitaan Turkkilaisten paenneiksi alamaisiksi; ks. Menandri hist.
[Exc. de Legat., ed. Bonn.], siv. 401. -- Tbeofylakton "Σαρσέλτ",
jonka Nikeforo Kallista kirjoittaa "Βαρσέλτ", olen ymmärtänyt
Katsareiksi; ks. Vivien de Saint-Martin, Nouv. Annales des Voyages,
1851, II sivv. 134-136. -- Missä Til lienee, ei ilmoiteta.
[493] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282.
[494] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., siv. 359: "είχον γαρ τας
κόμας όπισθεν μακράς πάνυ δεδεμένας πρανδίοις και πεπλεγμένας, ή δε
λοιπή φορεσία αυτών όμοία των λοιπών Ούννων."
[495] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], sivv. 282-287.
[496] Ks. Pauli. Diac., II 10: "comperta morte Chlotarii regis, Huni,
qui et Avares, super Sigisbertum ejus filium irruunt. Quibus ille in
Thuringia occurrens, eos juxta Albim fluvium potentissime superavit,
eisque petentibus pacem dedit. -- Rursum Avares cum Sigisberto
in loco ubi et prius pugnantes, Francorum proterentes exercitum,
Victoriani sunt adepti." Vert. Greg. Turon. hist. IV 23 29; Menandri
hist., ed. Bonn., siv. 302.
[497] Ks. Menandri hist., siv. 299: "αμφί τας είκοσιν χιλιάδας."
[498] Ks. Theophyl. Simoc. VII 8: "οι Ταρνιάχ", "οι Κοτζαγηροί", "οι
Ζαβενδέρ." "ή δε γεγονυία επίθετος δύναμις τους Αβάροις εις δέκα
χιλιάδας ήκρίβωτο."
[499] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 401; vertaa sivv.
399, 404.
[500] Ks. Poeta Saxo [Pertz, Monum. I siv. 247].
[501] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 739. -- "Caganus et Jugurrus
principes Hunorum."
[502] "Πανάθεος χαγάνος" on Byzantiolaisilla tavallinen sananparsi.
Muutoin puhutaan Avarien taikuuksista: "magicis artibus instructi,
diversas phantasias ostendunt"; ks. Gregor. Turon. IV 29. Erään
loitsija-papin, Avarin kielellä "Bokolabra", mainitsee Theofylakto
(I 8).
[503] Ks. Menandri hist. [Exc. de Legat.], siv. 335: "τον επί του
ουρανού θεον πύρ"
[504] Avarien historiaa varten ks. Amedèe Thierry, Hist. d'Attila,
II siv. 3 seurr.; vertaa Zeuss, die Deutschen, sivv. 727-742.
Mainittavin kaikista heidän sota-retkistään on Konstantinopolin
piiritys Heraklion aikana v. 626.
[505] Ks. Fredegarii Chron. 48; Pauli. Diac. IV 40; Schlözer, Nestor,
II siv. 113; vertaa Schafarik, Slaw. Altherth., II siv. 59.
[506] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 485 seurr.: "οι
Χαζάροι", "οι Χαζάρεις." Arapialaisilla nimi kuului: "Khasar",
Slavilaisilla: "Kosar." -- Että ovat samaa kuin entiset Akazirit
todistaa selvillä sanoilla Nimetön Ravennalainen [ed. Pinder et
Parthey, siv. 168]: "quos Chazaros Iordanis (s.o. Jornandes) Agaziros
vocat."
[507] Ks. ylempänä siv. 155.
[508] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 165 seurr. -- Schlözer,
Nestor, II siv. 112.
[509] Ks. Zeuss, die Deutschen, siv. 726; D'Ohsson, des Peuples du
Caucase, siv. 217; Frähn, de Chazaris.
[510] Ks. Schafarik, Slaw. Alterth., II sivv. 63, 64.
[511] Ks. Theophan. Chronogr., ed. Bonn., sivv. 571, 575.
[512] Ks. Theophan. Chronogr., siv. 631: "Τούτω τώ έτει Λέων ό
βασιλεύς την θυγατέρα Χαγάνου του τών Σκυθών δυνάστου τώ υιώ
Κωνσταντίνω ενυμφεύσατο, ποιήσας αυτήν χριστιανήν, και ονομάσας αυτήν
Ειρήνην, ήτις εκμαθούσα τα ιερά γράμματα διέπρεξεν εν ευσεβεία,
ελέγχουσα την τούτων (Leonin ja Konstantinon) δυσσέβειαν."
[513] Ks. Constant. Porphyr., De Admin. Imp., 13 (ed. Bonn. sivv.
86). Siinä kuitenkin sanotaan, että Leoni itse nai khakaanin tyttären.
[514] Ks. Constant. Porphyr., de Cærem., II 48: "Προς τον (ό δείνα)
εύγενέστατον, περιφανέστατον χαγάνoν Χαζαρίας."
[515] Ks. ylempänä siv. 157; Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42.
[516] Ks. Schlözer, Nestor, III siv. 154.
[517] Tabary mainitsee, että Hisham khalifin hallitessa (vv. 724-743)
Katsarien khakaani niin ahdistettiin, että hänen täytyi rauhaa
saadakseen mennä Muhammedin uskoon; ks. Dorn, Tabary's Nachricht über
die Chazaren [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie, VI],
siv. 486; vertaa D'Ohsson, siv. 66.
[518] Semmoinen Siainen oli arvattavasti se Ziebel, joka yhtyi
keisari Heraklion kanssa v. 626: "οι Χαζάρεις -- -- συν τώ εαυτών
στρατηγώ Ζιεβήλ, δευτέρω όντι του Χαγάνου τή αξία", ks. Theophan.
Chronogr., siv. 486. -- Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 42, sanoo:
"ό γαρ Χαγάνος εκείνος, ό και Πεχ Χαζαρίας -- ήτήσαντο".
[519] Ks. Neumann, die Völker des südl. Russl., siv. 89.
[520] Ks. Frähn, de Chasaris, excerpta ex scriptoribus Arabicis,
Petrop. 1822. [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb. VIII, sivv. 577
seurr.]; -- vertaa: D'Ohsson, sivv. 30 seurr., 190 seurr.; Nouv.
Annales des Voyages 1851, II sivv. 129 seurr., III siv. 5 seurr.;
Neumann, sivv. 99 seurr.; vihdoinpa tämän kirjan sivv. 156, 157. --
Etevimmät Arabialaiset lähteet ovat: Ibn-Foszlau, joka vv. 921 ja
922 kävi Muktadir khalifin lähettiläänä Bulgarien maassa; Abu-Ishak
Faresi, liika-nimellä Istakhri (s.o. Persepolilainen), joka v. 951
oli käynyt Katsarien maassa; ja Ibn-Haukal, kauppamies Mosulista
loppupuolelta samaa vuosisataa. -- Juutalainen Rabbi Khasdai oli
lääkärinä Andalusialaisen hallitsijan tykönä v. 958 paik. ja oli
kuullut hoettavan Juutalaisesta valtakunnasta pohjan seuduilla, jonka
tähden kirjoitti sinne kirjeen, saadaksensa tarkempia tietoja. Tämän
kirjeen ja Joseph kuninkaan vastauksen löysi eräs Juutalainen v.
1562 Levantista, ja julkaisi v. 1577 nimellä Kaul-Mubesser (iloinen
sanoma). Buxtorf, esipuheessaan kirjaan: Liber Cosri, Basel 1660,
painatti hebrealaisen tekstin ja latinaisen käännöksen. Ranskannuksen
antaa Carmoly, Récueil d'itineraires à la terre Sainte, Bruxelles
1847, ja saksannuksen Selig Cassel, Magyarische Alterth., Berlin
1848. Kirjeensä alussa kuningas eli khakaani lausuu: "Tiedä, että
olemme Jafetin jälkeisiä ja lähteneet hänen poiastaan Togarmasta."
Togarmalla oli muka 10 poikaa: Aghior (Ugor?), Tiros, Avir, Ughin,
Bisal (Barsel?), Tarna, Kasar, Zanor, Balgad (? Bulgar), Savir.
Eräs kuningas, nimeltä Bulan, kääntyi ensin Moseksen uskoon; hänen
seuraajansa, joita luetellaan 12, kantavat kaikki Hebrealaisia nimiä.
[521] Mahdollista on, että Kristinusko oli tullut Bulgarien sekaan
jo siihen aikaan, kun oleskelivat keisarikunnan rajoilla. Nikeforo
Patriarka mainitsee vuodella 618, kuinka heidän kuninkansa (ό τών
Ούννων του έθνους κύριος) ylimyksineen tuli Konstantinopoliin ja
siellä kastettiin.
[522] Ks. Frähn, Drei Münzen der Wolga-Bulgharen; ja Die ältesten
Arabischen Nachrichten über die Wolga-Bulgharen aus Ibn-Foszlan's
Reiseberichte [Mem. de l'Acad. de St. Pétersb., 6:ième serie I];
D'Ohsson, sivv. 72 seurr. -- Bulgar, joka oli noin 6 virstaa Wolgan
rannasta, arvataan olleen nykyisen Spask'in seuduilla, ei kaukana
Kaman suusta. -- Mitä Ibn-Foszlan kertoo, että Bulgarit hirttivät
jokaisen, jolla erinomainen äly oli, koska muka semmoisen piti
paraiten kelvata itse Jumalalle palvelijaksi, on vaikeata ymmärtää.
Frähn arvelee, eikö siinä tarkoitettane tietäjiä ja noitia.
[523] Ks. ylempänä siv. 64.
[524] Ks. Frähn, Ibn-Foszlan und Anderer Berichte über die Russen,
Pietarissa 1823; sekä Frähn, de Baschkiris [Mem. de l'Acad. de St.
Pétersb., 1822, VIII sivv. 621 seurr.]; D'Ohsson, des peuples du
Caucase, sivv. 81 seurr., 129 seurr.
[525] Että Bashkirit ja Unkarilaiset alkuperäänsä olivat yhtä
kansaa, seisoo niin monituisten todistusten nojassa, että epäilyksen
siaa ei ole: I. Unkarilaisten oma muinaistaru antaa heidän tulla
Dentumoger'ista, läheltä Bashkirien maata; "Scythicam regionem una
cingi comprehensione, sed in tria regna, Bostardiam (Bascardiam)
scilicet ac Dentiam et Magariam dividi", sanoo Thwroczi. "Dentia
et Magaria" on Belan Notarion "Dentumoger", ja _moger_ on sama
kuin Magyar. -- II. Selvemmän todistuksen antavat 13:nnen vuosis.
matkustajat. Rubruk [Récueil de Voyages, IV, siv. 274] lausuu:
"Postquam iveramus XII diebus ab Etilia (s.o. Wolga), invenimus
magnum flumen quod vocant Jagat (s.o. Jaik), et venit ab aquilone
de terra Paskatur (s.o. Bashkirien maa), descendeus in prædictum
mare. _Ydioma Pascatur et Ungariorum idem est_, et sunt pastores
sine civitate aliqua et contiguatur Majori Bulgarie ab occidente.
Ab illa terra versus orientem, in latere illo aquilonari, non est
amplius aliqua civitas. Unde Bulgaria Major est ultima regio habens
civitatem. _De illa regione Pascatur exierunt Huni, qui postea
Hungari, unde est ipsa Major Bulgaria_." Hän lisää [siv. 275]: "Hoc
quod dixi de terra Pascatur scio per fratres prædicatores, qui
iverant illuc ante adventum Tartarorum." -- Carpini, Hist. Mongalorum
[Récueil de Voyages, IV siv. 677] sanoo: "Inde [e terra Morduanorum
Tartari] procedentes contra Bileros, id est Bulgariam Magnam, et
ipsam destruxerunt omnino. Inde procedentes ad aquilonem adhuc
contra _Bascart, id est Hungariam Magnam_, et eos etiam devicerunt."
-- Muita yhtäläisiä todistuksia mainitaan samoilta aioilta. Niinpä
eräs käsikirjoitus Vatikanissa kertoo, että munkki Juliano v. 1240
tapasi Wolgan tykönä kansan, joka vielä tiesi Unkarilaisten muinoin
heistä lähteneen, ja jonka kieli vielä oli varsin Unkarilainen.
Aeneas Sylvio taas kertoo, että eräs munkki Veronasta oli tavannut,
ei kaukana Tanaista, kansan, "jonka kieli oli sama kuin Pannoniassa
asuvaisten Hunkarilaisten." Bonfini'n mukaan oli myöskin Mathias
Korvino kauppamiehiltä kuullut, että niillä seuduin löytyi
hänen kansalaisiaan; hän aikoi kutsua ne Unkariin, mutta kuoli.
Lähetys-saarnaaja Joh. Schell kertoo, että eräs Jesuiitta, Magyari
synnyltään, joutui Turkkilaisten vangiksi ja myytiin orjaksi Wolgan
seuduille, josta Romaan kirjoitti joutuneensa oikeaan isäinsä maahan,
koska muka oli löytänyt muukalaisia, jotka puhuivat samaa kieltä kuin
Unkarissa puhutaan, ja joista silminnähtävästi Unkarilaiset olivat
lähteneet. -- III. Vihdoin Arapialaiset antavat Unkarinkin kansalle
nimen Bashgurd, ja puhuvat selvästi kahdesta sen-nimisestä kansasta;
ks. D'Ohsson, des peuples du Caucase, sivv. 117 seur., 257.
[526] Vertaa ylempänä siv. 154.
[527] Ne mainitaan kaikkein ensinnä keisari Theofilon aikana (vv.
829-842) Tonavan Bulgarien takana ja nimitetään silloin sekä Ούγγροι,
että Τούρκοι ja Ούννοι; ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv.
231, 232. -- Vuodella 862 sanoo Hinkmar (Remens. Annal.): "Hostes
antea illis populis inexperti, qui Ungri vocantur, regnum ejusdem
(Saksan kuninkaan Lutvikin) populantur;" ks. Pertz., Monum. Germ., I
siv. 458.
[528] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 37. -- Jaik kirjoitetaan
Γεήχ. -- Yksi osa Unkarilaisia lohkesi muka itään päin ja asettui
Persian seuduille, luultavasti Kaukasoon. Eräästä Magyar-nimisestä
(vaikk'ei Magyarin-kielisestä) kansasta Kubanin laaksossa, ks. Besse,
Voyage au Caucase; vert. Amedée Thierry, Hist. d'Attila, II siv. 440
seurr.
[529] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 38-40. Näistä
heimokunnista yksi kantaa nimen Μεγέρη,, joka arvattavasti on
sana "Magyar." Notar. Belæ (c. 1) mainitsee seitsemän päämiestä,
joista Almus Arpadin isä on yksi, ja nimittää ne "Hetumoger"
(seitsen-magyarit).
[530] Ks. Constant. Porphyr., de Adm. Imp. 39: "όθεν και την τών
Χαζάρων γλώσσαν αυτοϊς τοϊς Τούρκοις (οι Καβαροι) εδίδαξαν, και μέχρι
τού νύν την αυτήν διάλεκτον έχουσιν έχουσι δε και την τών Τούρκων
έτέραν γλώτταν." Vaikea on sanoa, onko sana έχoυσι ymmärrettävä
Kabareista vai Unkarilaisista; pääjohto on, että molemmat oppivat
toistensa kieltä.
[531] Ks. Leo Gramm., Chronogr., ed. Bonn., sivv. 267, 268; Constant.
Forph., Adm. Imp. 40.
[532] Ks. Reginonis Chron. vuodella 889 [Pertz, Monum., I siv. 599]:
"Pannoniorum et Avarum solitudines". Kuningas Alfredin sanoilla aioin
nimittää erämaaksi koko alan Karinthian ja Bulgarian välillä.
[533] Ks. Constant. Porph., Adm. Imp. 38, 42 (sivv. 170, 177).
[534] Vielä v. 873 mainitaan Avarilais-jäänöksiä, jotka Saksan
kuninkaan veron-alaisina asuivat entisessä maassaan; ks. Zeuss, siv.
741. Zekelit Transsilvaniassa arvelee Unkarin muinais-taru Attilan
Hunnien jälkeisiksi: "Siculi, qui primo erant populi Athilæ regis"
(Notar. Belæ, 50). Nimi _Székely_ merkitsee vain: rajavartia.
[535] Notar. Belæ (e. 57) sanoo: "de terra Bular venerunt quidam
nobilissimi domini cum magna multitudine Hismahelitarum, quorum
nomina fuerunt Billa et Bocsu. -- -- Et eodem tempore de eodem regione
venit quidam nobilissimus miles nomine Heten". Nimi Hismaelitæ
ilmoittaa, että olivat Muhammedin uskoa, ja todella mainitaankin
sen-uskoisia Unkarin lakiloissa. Arapialaisen Jakutin kertomus
13:nnelta vuosisadalta antaa tähän vahvistusta [ks. Frähn, de
Bashkiris]: "ego vero offendi in urbe Haleb magno numero genus
hominum, qui Bashgurdi audiebant, crinibus et facie valde rubicundis
erant, et scientiæ juris sacri juxta ritum Abu-Hanifæ operam dabant.
Eorum aliquis -- -- respondit: Terra nostra ultra Constantinopolin
jacet in regno alicujus nationis Francicæ (i.e. Europææ), cui nomen
Hungerorum est. -- -- triginta admodum incolimus pagos. -- -- -- diu
supra hanc memoriam septem Muhammedanos e Bulgaria in terram nostram
venisse --- et ad veram Islamismi cognitionem nos duxisse".
[536] Ks. Leo Tactic., 18 [Leydenissä 1612, sivv. 287-295], Mitä
Reginoni heistä juttelee [Pertz, Monum., I sivv. 599-601] on melkein
kaikki kopioittu Justinon kertomuksesta muinais-Skythoista.
[537] Ks. de Admin. Imp., 40: "έχουσι δε κεφαλήν πρώτην τόν άρχοντα
άπο τής γενεάς τού Αρπαδή κατά άκολουϑίαν, και δύο έτέρους τόν τε
γυλάν καί τόν καρχάν, οϊτινες έχουσι τάξιν κριτού έχει δε έκάστη
γενεά άρχοντα. ʹΙστέον ότι ό γυλάς καί ό καρχάν ούκ εισίν ονόματα
κύρια αλλά αξιώματα. -- - -- τό δε καρχάς έστίν αξίωμα, ώσπερ καί
τό γυλάς, ό έστι μείζον τού καρχά." Silminnähtävästi on Karkhaan
Turkkilainen arvonimi, vaikka Konstantino siitä alempana muodostaa:
"Karkhas", kreikanmukaisella päätteellä.
[538] Länsimaiden kronikat nimittävät heitä tavallisesti: Huni,
Agareni, tai Avari; ks. Pertz. Monum. I sivv. 76, 77, 410-415.
[539] Ks. Schafarik, Slawische Alterthümer, II siv. 64.
[540] Ks. Zeuss, sivv. 550 seurr.; Frälin, Ibn Foszlan, sivv. 242
seurr. (Masudin mukaan)
[541] Ks. Frähn, Ibn Foszlan, sivv. 64-66 (Ibn Haukalin mukaan).
[542] Ks. Cedrenus, ed. Bonn., XI siv. 464: "ύπέταξε την χώραν, τού
άρχοντος αυτής Γεωργίου Τζούλου εν τή πρώτη προσβολή συλλήφθεντος."
Vertaa D'Ohsson, des peuples du Caucase, siv. 199.