O kuningasten kuningas,
Sä maan ja taivan valtias,
Myös meidän maalle silmäs luo
Ja armos runsaat lahjat suo!
Vähäinen meidän kansa on.
Maailman silmiss' arvoton;
Vaan mitä mahtavinkin vois,
Jos voimaa sult' ei saanut ois!
Sun edessäs kuin tomu vaan
On suuruus, voima, valta maan;
Kuin viittaat, korkein alenee
Ja alhaisinkin ylenee.
Juur usein, Herra, valitset
Aseikses pienet, alhaiset,
Siks' että sinun voimasi
Selvemmin heissä näkyisi.
Kuin tahdoit kansan valitun,
Niin otit ylenkatsotun:
Sä Juudan kansan halpasen
Teit vartiaksi totuuden.
Ja kaupungeista Juudan maan
Sai pieni Betlehemi vaan
Sen armon armoist' ylimmän,
Messiaan nähdä syntyvän.
O Herra, kuule meitä myös,
Tee meissäkin sun armotyös!
Suuruutta emme rukoile,
Me vähyyteemme tyydymme.
Suo kansamme vaan rauhassa
Sua, Herra, saisi palvella.
Sun töitäs aina toimittaa,
Valistua ja valistaa!
_Krohn_.
(Virsikirjan Ehdotuksesta.)