Vieressä virtain Babelin
Surimme orjuudessa,
Ain' itkusilmin Sionin
Majoja muistellessa;
Ei kuultu silloin soittoja,
Ei liioin lasten lauluja
Kujilla, kartanoilla,
Kaunoiset kantelemmekin
Ripustelimme oksihin,
Raitoihin rannikoilla.
Iloinen aika entinen
Jo oli mennyt meiltä,
Vankeina maalla vierasten
Kärseimme pilkkaa heiltä;
He käskit meitä veisaamaan,
Ain' yllytit iloitsemaan,
Kehoitit vaatimalla:
"No laulelkaa ja soitelkaa,
Sionin virttä koitelkaa,
Kuin ennen kotomaalla!"
Vaan Herran virttä veisata
Me kuinka taitaisimme,
Vieraalla maalla iloita
Mitenkä mahtaisimme!
Jos vaan et, Jerusalemi,
Ain' ole korkein iloni,
Niin älköön soittamahan
Käteni silloin kääntykö,
Ei sanat suussa sääntykö,
Ei kieli laulamahan!
Vaan koska Jerusalemin
Taas Herra rakentaapi,
Siunaapi muurit Sionin,
Kansaansa armahtaapi,
Jo kohta virret muinaiset,
Suloiset soitot ainaiset
Kaikuvat kaduillamme;
Myös nähdä saapi Edom sen,
Ett' ompi Herra entinen
Viel' aina auttajamme.
Sen onkin Herra tekevä
Nyt aivan armostansa;
Hän jalo, hurskas, väkevä,
Rankaisee pilkkaajansa;
Hävinnyt tytär Babeli,
Voi, kuinka vaan sun käypiki,
Kuin Herran käsi kostaa:
Sukusi maahan sullotaan
Ja kansasi kadotetaan,
Lapsetkin kapalosta!
Ylistys olkoon Herrallen,
Kuin kansaans' aina muistaa,
Sen saattaa vapautehen,
Orjuuden kahleet poistaa;
Kaikk' yhteen ääneen Herralle,
Autuuden ruhtinaallemme
Kiitosta veisatkaamme,
Hänt' uskon kuuliaisuudella,
Halulla, hartaudella
Alati palvelkaamme!
(Virsikirjan Ehdotuksesta.)