(Uudesta suomennoksesta 1734 vuoden Lakia.)
1 §. Joka valtakuntaa vastaan tarttuu sota-aseihin taikka tekee
väkivaltaisuutta valtakunnan kuninkaalle ja herralle, kuningattarelle,
tahi heidän lapsillensa, taikka näytetään syylliseksi salahankkeihin,
joko kotomaalaisen tahi ulkomaalaisen kanssa kuningasta ja valtakuntaa
vastaan, niiden vahingoksi ja turmioksi, taikka koettaa vihoillisen
valtaan petollisesti saattaa valtakunnan alammaisia, maata tahi kansaa,
sotaväkeä, linnoja, varahuoneita, laivoja ja muuta sellaista, niin
menettäköön hän ja kaikki, jotka hänen kanssansa samassa rikoksessa ja
aikomuksessa olivat, oikean kätensä, mestattakoot ja teilattakoot; ja
heidän tavaransa, sekä irtain että kiinteä, menköön kruunulle. Jos eivät
voineet vahinkoa tehdä, menettäkööt kuitenkin henkensä, kunniansa ja
tavaransa.
2 §. Jos joku kirjalla, neuvolla tahi avulla yllyttää tahi auttaa
sellaiseen petokseen, olkoon sama laki.
3 §. Joka tietää petollisissa salahankkeissa oltavan, ja ei niitä estä
niin paljon kuin saattaa ja voipi eikä aikanansa ilmi saata, olkoon myös
saman rangaistuksen alainen.
4 §. Jos hän arvelee ei olevan perustuksia, joilla voisi näyttää
rikkojan syylliseksi rikokseen ja aikomukseen, niin ilmoittakoon kohta
rehellisesti, kaikella varovaisuudella ja rikkojata nimittämättä,
kuninkaalle tahi jollenkin sen virkamiehelle kaikki hänelle tietyt
asianhaarat, että vaara voitaisiin estää ja salahankkeet ilmi saada. Jos
hän sen laiminlyö, rangaistakoon sen mukaan kuin hänen rikoksensa
nähdään olevan. Jos hän jonkun erityisen miehen nimittää, ja sitä ei
voida syylliseksi saattaa, rangaistakoon asianhaarain mukaan.
5 §. Jos se, jolle on uskottu tietää kuninkaan ja valtakunnan salaisia
keskusteluksia ja päätöksiä niissä asioissa, joihin valtakunnan suojelus
ja vakavuus perustuvat, ne ilmi antaa, taikka jos joku ilman luvatta ja
suosiotta antaa niitä kirjoja ulos, jotka hänen sellaisissa asioissa
olisi salassa pidettävä, niin kärsiköön saman rangaistuksen kuin
maanpetoksesta sanottu on.
6 §. Joka vieraalta vallalta ottaa antimen tahi suosiolahjan, ollaksensa
hänelle apuna kuninkaan ja valtakunnan etua vastaan, menettäköön
henkensä ja minkä saanut on. Jos kuninkaan virkamies muutoin ottaa
antimen tahi lahjan vieraalta vallalta ja ei ole ennen, eikä kohta
jälkeen, sitä ilmoittanut ja saanut siihen kuninkaan lupaa, menettäköön
kunniansa ja virkansa ja minkä saanut on.
7 §. Elköön kukaan valtakunnan alamainen antautuko vieraan valtakunnan
lähettilääksi, tahi olko vieraalle lähettiläälle apuna hänen toimeensa
kuuluvissa asioissa. Joka tätä vastaan rikkoo, ajettakoon pois
valtakunnasta ja menettäköön Ruotsin alammaisen oikeudet ja edut.
8 §. Joka itse, tahi muilla apuna, koettaa julkisesti tahi
salahankkeilla valtakuntaan asettaa, auttaa tahi edistää ehdotonta
yksivaltaa, taikka muuta hallitusmuotoa, kuin minkä valtakunnan säädyt
vahvistaneet ovat, rangaistakoon niinkuin maanpettäjä, ja menettäköön
henkensä, kunniansa ja tavaransa.
_Cannelin_.