Niitä merkillisiä eläviä, joita majaviksi kutsutaan, löytyi ennen
maailmassa paljo Suomessa, koska oli enempi ja avarampia autiomaita ja
vähempi ihmisiä. Nyt ei niitä löydy enää kuin harvoin pohjaisissa
maissa, asumattomilla paikoilla. Majava on kyynärän pituinen tahi vähän
pitempi. Pää on munan muotoinen ja turpa eli kuono lyhyt ja paksu.
Etuhampaat ovat yläpuolella maksankarvaiset, ja alapuolella punertavat.
Sillä on lyhyet turpajouhet, pienet silmät, lyhyet, ymmyrkäiset ja
karvoihin melkeen kätketyt korvat, paksu ja lyhyt kaula; selkä on
koukkuinen. Jalat ovat lyhyet, olletikin etujalat, joilla on viisi
eroitettua varvasta, mutta takajaloissa, jotka ovat suuremmat, on
uimanahka varvasten välillä. Häntä, joka on puolen ruumiin pituinen, on
leveä ja latuskainen ja neljänneksi osaksi karvainen; mutta sitten
hännänpäähän asti on suomuja, joidenka välissä näkyy lyhyitä karvoja.
Suomut ovat kuusikulmaiset ja sinertävät. Majava on karvoiltansa
mustanruskea; mutta peruskarva eli villa on vähän keltaisempi. Muissa
maissa sanotaan tavatuksi aivan valkoisia ja aivan mustia majavia, mutta
meidän maassamme ei ole kuulunut milloinkaan näkyneen sellaisia.
Majava asuu mieluisimmasti kaukana ihmisten asuinsijoista, vesissä ja
metsäisissä autiomaissa, jossa hän saapi olla rauhassa ja rakentaa
huoneitansa. Jos joku löytyy ihmisten tienoilla, niin se on yksin ja
asuu luolassa, jonka hän on kaivanut joen tahi meren rannalle. Mutta
autiomaissa ovat ne suurissa joukoissa, ja rakentavat siellä huoneensa
ja majansa, josta niillä ehkä taitaa olla nimensäkin. Ne kokoutuvat
Kesäkuussa tahi Heinäkuussa joen tahi järven rannalle, ja hakevat siellä
asuinsijaksensa laakean eli tasainen ja soisen paikan, joka on
lehtipuiden varjossa, ja olletikin, jos on vähäinen lahti, joka menee
sisälle metsään.
Ett'ei kuivana aikana vesi vähenisi huoneen vieressä, tekevät he ensin
sulun eli tokeen sen paikan alapuolelle, johonka he aikovat rakentaa
huoneensa. Tämän sulun perustukseksi panevat he ensin puita
poikkipuolin, ja pistävät sitte muita seisomaan vinossa virtaa vasten;
niiden päälle pannaan multaa, oksia ja kaikellaista, siksi että sulku on
niin korkea kuin tarvitaan; tämmöinen sulku on neljää tahi viittä
kyynärää paksu, tiheä, ett'ei vesi pääse läpi, ja niin lujasti
kokoonpantu, että se kestää pitkät ajat.
Saatuansa tämän sulun valmiiksi, alkavat he rakentaa huoneensa, mutta
kaivavat ensistä ojan rakennuspaikan ympärille. Huoneen rakennukseksi he
ottavat suurempia ja pienempiä likitienoilla kasvavia lehtipuita,
niinkuin haapoja, koivuja, pajuja ja senkaltaisia, joita he ovat
ihmeellisesti sukkelat kaatamaan, Saadaksensa kumoon korttelia paksun
haavan, ei tarvitse yksi majava enemmin kuin tunnin ajan. Tätä työtä
tehdessänsä seisoo hän takajaloillansa, vähän nojattuna kovaa häntäänsä
vastaan. Etukäpälänsä pitää hän suunpielissä ja poimii niillä ulos
lastuja sitä myöten kuin ne tulevat suuhun. Hän seisoo vähän vinossa
puuta suhteen ja vetäypi jyrsiessänsä vähitellen takaperin ympäri puuta.
Saatuansa puun kumoon, oksii eli vesoaa hän sen sileäksi, niinkuin se
olisi kirveellä veistetty. Sitten jakaa hän sen kyynärän pituisiksi
palasiksi, taikka pitemmiksi tahi lyhemmiksi, sitä myöten kuin puu on
paksu ja hän näkee jaksavansa viedä suuremman tahi pienemmän puun
rakennuspaikalle, johonka hän sen kuljettaa sillä tavalla, että pitää
sen sylissänsä etujalkain välillä ja niin taikka kantaa tahi lykkää sen
edessänsä taikka vetää perässänsä. Vedessä pitää hän puun samalla
lailla, sillä hän uipi takajaloillaan eikä tarvitse ollenkaan
liikuttaakaan etujalkojansa. Mullan ja saven, jonka hän tarvitsee
rakennukseensa, kaivaa hän ylös maasta etukäpälillänsä, kokoaa sen
yhteen kasaan eli läjään, panee etukäpälänsä kahden puolen sen
ympäri ja päänsä sen ylitse, ja lykkää sen niin edellänsä mihinkä
tahtonsa. Jos puita sattuu olemaan tiellä, perkkaa hän ne pois ja tekee
tien selväksi. Sileäksi tulee tie vähitellen mullasta ja savesta, jota,
majavan viedessä, jääpi aina vähä joka paikalle.
Majavain huoneet, jotka enimmiten ovat joen tahi järven eteläisellä,
harvoin pohjaisella puolella, ovat välistä yksinäiset, välistä on niitä
monta yhdessä paikassa. Niillä on myös eri suuruus, sillä välistä asuu
yhdessä huoneessa yksi tahi kaksi paria ja välistä taas aina kuusikin
paria, mutta joka parilla ovat omat vuoteensa ja salatiensä. Tämmöinen
huone on ymmyrkäinen tahi pitulainen, ja kuin se on suurin, 15
kyynärää ympäri lukien. Korkeus on 5 tahi 6 kyynärää. Perustukseksi on
ensin pantu hirsiä melkoiseen järjestykseen, mutta niiden päälle on
huiskin haiskin syösty puita ja multaa. Katto on holvattu eli pyöreä,
mullalla ja turpeilla peitetty ja muutoin niin silitetty ja laitettu,
että siinä tuskin näkee olevan majavan asuinsijan, mutta luulisi vaan
olevan vähäisen mäen. Useammissa huoneissa on kolme kertaa päällitysten,
joissa kussakin on majavan vuoteet, tehdyt kuivasta ruohosta. Nämät
kerrat ovat sentähden, että majava, sen jälkeen kuin vesi joko nousee
tahi laskeksen, muuttaa makauspaikkansa, sillä maatessansa pitää hän
ruumiinsa kuivalla, mutta häntänsä ja takajalkana vedessä. Kahden puolen
huonetta on ovet, toinen maalle päin, toinen veden pohjalle, ja se on
niin syvällä, että se talvella on jään alla.
Tämmöisten suurten huonetten rakentamiseen tarvitaan koko joukko
majavia, joilla on kaikilla eri työnsä: muutamat kaatavat puita ja
veistävät niitä sileäksi, toiset vievät niitä rakennuspaikalle, toiset
latovat niitä järjestykseen, muut kaivavat salateitä tahi tuovat mutaa,
kiviä, savea, ja niin edespäin. Joku on sanonut havainneensa, että
niillä on näitä töitä tehdessänsä päämies, jota kaikki tottelevat;
mutta lieneekö tässä perää? Tuskin uskoisin. Nämät työnsä tekee majava
kesäöinä, kuin on ilma jäähtynyt. Päivillä makaa hän huoneessansa ennen
mainitulla ruohovuoteellansa veden ääressä. Juuri kaukana olevissa
erämaissa, jossa hän saapi olla rauhassa, on hän päivilläkin ulkona,
olletikin, jos on ilma pilvinen ja sateinen. Jos kuivana aikana vesi
vähenee, suurentavat eli pitentävät he tokeen, että enemmin vettä
kokoutuisi, ja jos taasenkin sadeaikana vesi nousee ylön korkeaksi,
aukasevat he tokeesen reiän eli läven, josta liika vesi juoksee pois. --
Nämät majavanhuoneet ovat niin lujat, että kestävät monta miehenikää.
Majava on luonnostansa sekä maa- että vesielävä. Että hän on aivottu
enimmiten oleskelemaan vedessä, näkyy hänen lyhykäisistä jaloistansa,
takajalkoin uimanahasta ja hänen latuskaisesta hännästänsä. Onkin hänen
liikuntonsa mantereella vähän hitaanlainen, vaikka ei kuitenkaan niin
hidas kuin hylkeen; mutta vedessä hän on virkku ja uipi niin nopeasti,
että häntä tuskin voi veneellä saavuttaa tahi seurata. Uidessansa,
olkoon veden alla tahi päällä, hän liikuttaa harvoin etukäpälöitänsä,
mutta pitää ne vedessä leuan alla, ett'eivät estä kulkua, soutaa
takajaloilla ja häntä on melana.
Levätessänsä makaa majava taikka seljällään tahi mahallaan.
Majavan ääni on melkein kuin porsaan ääni; ja sieramistansa hän antaa
äänen, joka on vähän sinnepäin kuin pyyn, vaikka ei niin kova ja heleä.
Ruuaksensa syöpi hän haavan, koivun ja pajupuiden kuoria ja lehtiä,
mutta ei ollenkaan lepän, pihlajan tahi tuomen; tuntureissa, taikka
jossa ei ole lehtipuita, syöpi hän ruohoa ja vähäisiä pajuja, joita hän
sattuu löytämään. Joku on sanonut, majavan myös syövän kaloja, krapuja
ja sellaisia, mutta sitä epäillään; ja jos se jolloin-kulloin olisi
tapahtunut, niin se on mahtanut olla suuren näljän tilassa. Syödessänsä
istuu hän takajaloillansa niinkuin orava, ja nostaa etukäpälöillänsä
ruuan suuhunsa.
Syksyllä. vähän ennen kuin tulee pakkanen ja jää. kokoaa hän
talvitarpeeksensa viheriäisiä haavan ja muiden sanottuin puiden oksia ja
varpuja. Tästä on myös merkki, tuleeko talvi pikemmin tahi myöhemmin,
sitä myöten nimittäin kuin majava rupeaa kokoamaan talvivaraansa. Nämät
hän panee syvälle veteen majansa viereen, ett'ei häntä jää estä
saamasta niitä käsille. Hän ottaa niitä talvella vähitellen ylös
vedestä, jyrsii pois kuoren ja jääneen kapulan viskaa hän taikka tokeen
päälle tahi huoneensa katolle. Kevätpuolella ja suvi- eli suojapäivinä
Helmi- ja Maaliskuussa lähtee hän välistä, jos talvivarat näkyvät olevan
loppupuolella, ulos majastansa puolen tahi neljänneksen peninkulmaa
metsään vereksiä haapoja hakemaan, joita hän kaataa ja tuopi kotiinsa.
Silloin kaivaa hän, jos vaan saattaa, salateitä lumeen, ett'ei kukaan
näe, missä hän kulkee ja asuu.
Majavat elävät parittain, koiras ja naaras yhteisellä vuoteellansa.
Naaraat synnyttävät Maaliskuussa 2 tahi 3 (harvoin 4) poikaa. Neljän
viikon perästä tuopi hän niille jo varpuja heidän syödäksensä, ja kuuden
viikon perästä seuraavat pojat häntä ulos. -- Majavan pojat eivät tule
kesuksi niinkuin monet muut villit eläimet, jos ne kuinka pienenä
saataisiin kiinni, mutta pitävät luontonsa, eivätkä taida oppia mitään
muuta kuin sitä, jota he luonnostansa tekevät. Majavan lihaa syövät ne,
jotka niitä pyytävät. Sen maku sanotaan olevan vähän sinnepäin kuin sian
lihan, mutta häntä kuuluu haisevan ja maistuvan melkeen kalalta. --
Takajalkain välillä on kaksi kolmen, neljän tahi viiden tuuman pituista
pussia, joihinka kokoupi kuista eli rasvaista ainetta, jolla on väkevä
haju ja joka on keltaisen-karvainen, mutta kuivettuaan muuttuu
ruskeaksi. Tämä kuinen aine on se, jota kutsutaan _majavan haustaksi_ ja
jota pidetään lääkityksenä. Meidän maassamme ei saada sitä niin paljon
kuin apteekkeihin tarvitaan, ja sitä tuodaan sentähden muualta.
Wenäjältä tuotava hausta kuuluu olevan parempi kuin se, joka Englannin
kautta tuodaan Pohjois-Amerikasta. -- Majavan nahasta, jota pidetään
hyvin kalliina, tehdään lakkeja, turkin sepaluksia, vaimoväen muffeja,
ja niin edespäin. Olletikin ovat mustat nahat kaikkein kalliimmat.
Karvat ovat kahtalaiset: pitemmistä tehdään sukkia, vanttuita ja
senkaltaista; mutta lyhemmistä, jotka ovat villaiset ja hienommat,
tehdään hattuja, joita kutsutaan _kastorihatuiksi_, sillä majavan
latinainen nimi on _castor_.
Vahingot, joita majavat tekevät, ovat että ne pilaavat lehtimetsiä ja
että heidän sulkunsa eli tokeensa välistä saattavat suuret tulvat eli
vedenpaisumukset matkaan.
Majavia pyydetään monella lailla, niinkuin verkoilla, joita kudotaan
lujasta, hanhen kynän paksuisesta nuorasta ja niin suurilla silmuksilla,
että koiran pää mahtuu sisälle. Tämmöinen verkko on välistä 20 kyynärää
pitkä ja 3 tahi 4 kyynärää leveä eli syvä, ja pannaan joen poikki, jossa
on havaittu majavan kulkevan. Verkko taidetaan myös pantaa heidän
huoneensa eteen, jos on tietty, missä se on. Silloin myös on tavallinen,
että mies seisoo varalla huoneen edessä keihäs kädessä, ja sillä pistää
majavan, kuin se tulee ulos. Huoneestansa ne ajetaan ulos koirilla,
joita sinne päästetään sisälle, ja välistä savulla, jota sisälle
puhalletaan. Välistä tapahtuu, että kuin nuottaa vedetään, niin majava
joutuu nuotan perään. Tuohustamalla on myös saatu majavia, niin myös
ketunsangoilla.
(Turun Wiikko-Sanomista v. 1823.)