"Kristos voskres! Kristus on ylösnousnut!" kajahti ääni sunnuntaiaamuna
28 p. huhtikuuta (v. 1856) huoneessani, ennenkuin olin vuoteelta
ennättänyt nousta, ja edessäni seisoi iloisella katsannolla
portinvartia täydessä alaupsierin puvussa, hän on nim. entinen sotamies.
"Totisesti on Kristus ylösnousnut!" tulee tähän vastata, ja sitä ynnä
suun- ja juomarahan antamista en minäkään laiminlyönyt, jonka kanssa
ukko meni toisille talon asukkaille samaa onnellista sanomaa
julistamaan.
Kristos voskres! Meillä on siis pääsiäisen iloinen päivä! Mikä suuri
juhla! Totuuden ankaran ja vilpittömän saarnaajan ovat pimeyden ja
itsevaltaisuuden puoltapitäjät kietoneet, tuominneet ja kuolettaneet.
Synkeä suru sydämessä seisoo koko ihmiskunta tämän sankarinsa haudalla,
epäillen, haikeroiden, todellako ja iäksi päiväksikö pimeys vallan
voitti, koska sen ruhtinat nyt niin riemastelevat. Lyhyt on kuitenkin
tämä heidän riemunsa, sillä juuri kuolemallansa on valon sankari heidät
voittanut ja kahlinnut, epäilemättömänä herää hän kuolluista, valo
levenee kaikelle maailmalle ja kaikki ihmiskunta riemuitsee.
Tämmöinen on pääsiäis-juhlan aine ja sisällys. Eikä Wenäläinenkään puutu
riemua sitä viettäessään. Hän on paastonnut kokonaista kuusi viikkoa ja
etenkin ankarasti viimeisen eli piinaviikon, jolla virkakunnat ja koulut
eivät istu ja jonka kuluessa rahvas ripilläkäymisellä tahi muun
ulkokäytöksen täyttämisellä kokee valmistaa omantuntonsa pääsiäisen
nautinnolle. Silminnähtävällä levottomuudella odottaa jokainen tämän
hirmuisen ajan loppua, ja kaksi viimeistä päivää varsinkin ovat pitkät
kuin nälkävuodet. No, viimein kuitenkin alkaa pääsiäislauantain ilta
pimetä. Jokainen peseksen puhtaaksi, pukeutuu juhlavaatteihin ja astuu
kirkkoon. Ja hyvän aikaa täällä rukoiltua ja tuohus kädessä seisottua
sen kammion ympärillä, joka keskellä kirkon laattiaa kuvaa Kristuksen
hautaa, kaikuu juhlallinen kiitosvirsi, kellot rupeavat soimaan, ja
kaikki todistaa, että se surkea puoliyö on ohitse. Kaikki ehättävät nyt
kotiin, jossa munaröyköt, sianliikkiöt ja viina odottaa. Tuskin yksikään
muistaa nyt enää tämän juhlan kallista alkuperää, jokainen ajattelee
vaan vatsansa ja sen tyydyttämisen päälle, samoin kuin paastonkin aikana
useampi lienee surenut oman vatsansa tyhjyyttä enemmän kuin Kristuksen
viatointa piinaa ja kuolemaa. Sen sijaan heitäksenkin pääsiäisen tultua
jokainen kaikkea nauttimaan, mitä vaan ikänänsä voipi, ja valon ja
vapauden juhla muuttuu kaikenkaltaisen lihallisuuden ja hekkuman
vapaviikoksi. Tätä iloa kestää nim. koko seuraavan viikon, jolloin ei
köyhinkään tee työtä, vaan käypi kestiä, ja kokee varojansa myöten
viinakullalla virvoittaa sieluansa. Joka päivä aina seuraavaan
sunnuntaihen asti kaikuvat kellot koko puolenpäivän-edellyksen, ja kuin
muutamien virstain laveudella seisoo noin 60 kirkkoa, niinkuin esim.
Kasasissa, niin arvaa jokainen, mikä helinä ja humina venäläisessä
kaupungissa pääsiäis-viikolla on.
_Ahlqvist_.