Tuileries'n puistoon on äkkiä noussut kumpu. Taivas on pilvetön.
Maximilien marssii virkaveljiensä etunenässä sinisessä nutussa,
keltaisissa polvihousuissa, tähkäpäitä, ruiskukkia ja unikkoja
kädessään. Hän nousee kummulle ja julistaa liikuttuneelle
tasavallalle Jean-Jacques'in jumalan nimeä. Oi puhtautta, oi
ihanuutta, oi uskoa, oi vanhaa yksinkertaisuutta, oi säälin kyyneliä,
oi hedelmällistä kastetta, oi lempeyttä, oi ihmisveljeyttä!
Turhaan kohottaa vielä ateismi inhottavia kasvojaan: Maximilien
tarttuu soihtuun; liekit nielevät hirviön, ja esiin astuu Viisaus
kohottaen toisen kätensä kohti taivasta ja pidellen toisessa
tähtikruunua.
Vastapäätä Tuileries'n linnaa rakennetulla lavalla seisoo Évariste
liikuttuneen kansanjoukon keskessä vuodattaen suloisia kyyneliä ja
kiittäen Jumalaa. Hän näkee uuden onnen ajan koittavan.
Hän huokaa:
-- Vihdoinkin siis tulemme onnellisiksi, puhtaiksi, viattomiksi, jos
nuo rikolliset vain sen sallivat.
Ikävä kyllä, rikolliset eivät salli sitä. Yhä vielä tarvitaan
rangaistuksia; yhä vielä täytyy saastaista verta virtoina vuodattaa.
Kolme päivää tuon uuden liiton juhlan ja taivaan ja maan sovinnon
jälkeen julkaisee konventti _prairial_-kuun lain, joka eräänlaisella
kaamealla hyväntahtoisuudella poistaa kaikki tavanmukaiset
lainmuodot, kaiken sen, mitä oikeutta rakastavain roomalaisten
ajoista asti on pidetty epäillyn viattomuuden turvana. Ei mitään
tutkintoja enää, ei kuulusteluja, ei todistajia, ei puolustajia:
isänmaanrakkaus korvaa kaiken. Syytetty, jonka povessa piilee rikos
tai viattomuus, kulkee mykkänä isänmaallisen valamiehen ohitse. Ja
tällä aikaa täytyy voida saada selvä hänen välistä vaikeasta, usein
sekavasta ja hämärästä asiastaan. Miten tuomita nyt? Miten voida noin
silmänräpäyksessä erottaa rehellinen mies konnasta, isänmaanystävä
isänmaan vihollisesta?...
Hetkisen levottomuuden jälkeen Gamelin käsitti uudet velvollisuutensa
ja mukautui uusiin tehtäviinsä. Hän näki tässä oikeudenkäytön
lyhennyksessä tuon hävittävän ja terveellisen oikeuden oikean
ilmennyksen, tuon oikeuden, jonka toimeenpanijat eivät suinkaan
olleet mitään tavallisia pökkelöitä, jotka kaikessa rauhassa
vanhanaikaisella vaa'alla punnitsivat puolesta ja vastaan, vaan
sanskulotteja, jotka tuomitsivat sisäisen isänmaallisen kirkastuksen
valossa ja jotka näkivät kaikki kuin salaman välähdyksessä. Sen
sijaan että takuut ja varovaisuustoimenpiteet olisivat turmelleet
kaiken, niin rehellisen sydämen tunteet pelastivat kaiken.
Täytyi seurata luonnon, tuon hyvän ja aina erehtymättömän äidin
välittömiä viitteitä; täytyi tuomita sydämellä, ja Gamelin rukoili
Jean-Jacques'in henkiolentoa:
-- Sinä hyveellinen ihminen, anna minulle rakkaus ihmisiin ja hehkuva
into parantaa heitä!
Hänen virkaveljensä tunsivat pääasiassa samalla tavoin kuin hän.
He olivat ennen kaikkea yksinkertaisia ihmisiä; ja kun muotoja
yksinkertaistettiin, tuntui se heistä mukavalta. Lyhennetty
oikeudenkäyttö tyydytti heitä. Sen nopea kulku säästi heidät
kaikilta levottomuuksilta. He ottivat ainoastaan selvän syytettyjen
maailmankatsomuksesta, sillä he eivät käsittäneet, että kukaan voisi
ilman ilkimieltä ajatella toisin kuin he. Kun he luulivat itse
omaavansa totuuden, viisauden ja korkeimman hyvyyden, he panivat
vastustajiensa laskuun kaiken erheen ja pahuuden. He tunsivat itsensä
voimakkaiksi: he näkivät Jumalan.
He näkivät Jumalan, nämä vallankumoustribunaalin valamiehet. Tuo
Korkein Olento, jonka Maximilienkin oli tunnustanut, ympäröi heidät
tulenliekillä. He rakastivat, he uskoivat.
Syytetyn tuolin paikalle oli asetettu laaja lava, johon mahtui
viisikymmentäkin henkilöä. Heitä käsiteltiin nyttemmin enää
vain tukuttain. Yleinen syyttäjä sotki samaan juttuun ja liitti
rikostovereiksi henkilöitä, jotka useinkin vasta tribunaalissa
ensimmäistä kertaa näkivät toisensa. Tribunaali langetti
_prairial_-kuun lain hirvittävällä helppoudella tuomionsa näistä
otaksutuista vankilasalaliitoista, jotka, ne kun olivat seuranneet
dantonilaisten ja kunnallisneuvoston julistamista valtionkiroukseen,
erittäin keinotekoisella ajatussaivartelulla saatiin tähän
yhteyteen. Jotta siinä todellakin huomattaisiin ulkomaisella
rahalla tasavaltaa vastaan ostetun salaliiton molemmat oleelliset
pääpiirteet: sopimattomalla ajalla harjoitettu suvaitsevaisuus ja
laskettu liioittelu, jotta siinä vielä nähtäisiin dantonilainen ja
hébertistinen rikos, oli sen nimikilviksi ostettu kaksi eri päätä,
kaksi naispäätä, Camillen leski, tuo suloinen Lucile, ja hébertisti
Momoron leski, yhden päivän kuningatar ja hilpeä leikinlaskija.
Molemmat oli tasasuhtaisuuden vuoksi teljetty samaan vankilaan, jossa
he olivat yhdessä itkeneet, samalla kivipenkillä; molemmat olivat
myös, saman tasasuhtaisuuden vuoksi, saaneet nousta mestauslavalle.
Se oli kylläkin kekseliäs vertauskuva, tasapainon mestarisaavutus,
joka epäilemättä oli syntynyt jonkun lainvalvojan sielussa ja josta
kunnia lankesi Maximilienille. Tämän kansanedustajan laskuun pantiin
kaikki onnelliset tai onnettomat tapahtumat, mitä tasavallassa
sattui, lait, tavat, vuodenaikojen vaihdokset, hyvä ja huono sato,
sairaudet. Se oli kylläkin ansaittu vääryys, sillä tällä hintelällä,
sirostelevalla ja heikolla miehellä, jolla oli kissannaama, oli
mahtava valta kansaan.
Tribunaali käsitteli sinä päivänä osan suuren vankilasalaliiton
jutusta langettaen tuomion noin kolmestakymmenestä Luxembourg'in
salaliittolaisesta, kaikki hyvin säveitä vankeja, mutta
mielipiteiltään selviä rojalisteja ja federalisteja. Koko syytös
perustui yhden ainoan ilmiantajan todistukseen. Valamiehet eivät
tietäneet asiasta tämän taivaallista; he eivät tietäneet edes
salaliittolaisten nimiäkään. Kun Gamelin katsahti syytettyjen
penkkiin, hän tunsi niiden joukossa Fortuné Chassagnen. Julien
rakastaja, joka pitkästä vankeudesta oli laihtunut ja kalvahtunut
ja jonka piirteet oikeussalin karkeassa valaistuksessa saivat
kovan ilmeen, oli kuitenkin vielä säilyttänyt jotakin entisestä
miellyttävyydestään ja ylpeydestään. Hänen silmänsä kohtasivat
Gamelinin katseen ja täyttyivät halveksinnalla.
Gamelin nousi hiljaisen raivon vallassa, pyysi puheenvuoroa ja lausui
silmät tähdättyinä Brutus vanhemman kuvapatsaaseen, joka näkyi yli
koko oikeussalin:
-- Kansalainen presidentti, vaikkakin erään syytetyn ja minun välillä
mahdollisesti on eräitä siteitä, joita, jos ne olisivat julkisia,
voitaisiin nimittää sukulaisuussiteiksi, niin ilmoitan, että en
silti ole jäävi. Molemmat Brutuksetkaan eivät jäävänneet itseään,
kun heidän tasavallan hyväksi tai vapauden vuoksi täytyi tuomita
kuolemaan oma poika tai raivata tieltä oma kasvatusisä.
Hän istuutui jälleen.
-- Korea konnanaines siinäkin, mutisi Chassagne hampaittensa välistä.
Yleisö pysyi kylmänä, joko siksi, että se jo vihdoin alkoi väsyä
yleviin luonteisiin, tai siksi, että Gamelin liian helposti tuntui
voittaneen luonnolliset tunteensa.
-- Kansalainen Gamelin, sanoi presidentti, -- lain pykälien mukaan on
kaikkien jäävien kirjallisesti ilmoittauduttava kaksikymmentä neljä
tuntia ennen istunnon alkamista. Sitä paitsi sinulla ei ole mitään
syytä ilmoittautua jääviksi: isänmaallinen valamies on intohimojen
yläpuolella.
Jokaista syytettyä kuulusteltiin noin kolme tai neljä minuuttia.
Syytöskirjelmässä vaadittiin kuolemanrangaistusta kaikille.
Valamiehet äänestivät sen puolesta myönnytyssanalla, pään
nyökkäyksellä ja hyväksymisen mutinalla. Kun Gamelinin vuoro tuli
lausua mielipiteensä, hän sanoi:
-- Kaikki syytetyt ovat havaitut rikollisiksi ja lain pykälä on selvä.
Kun hän astui alas Oikeuspalatsin portaita, sulki häneltä tien äkkiä
muuan pullonvihreään vaippaan puettu nuorukainen, joka näytti olevan
noin seitsemäntoista tai kahdeksantoista vuotias. Hänellä oli päässä
takaraivolle työnnetty, pyöreä hattu, jonka reunat muodostivat mustan
sädekehän hänen kauniille, kalpeille kasvoilleen. Hän pysähtyi
valamiehen eteen ja huusi hänelle hirvittävän vihan ja epätoivon
raivossa:
-- Konna! Hirviö! Murhaaja! Lyö minua, halpamainen raukka! Minä olen
nainen! Vangituta minut, teloituta minut, Kain! Minä olen sisaresi!
Ja Julie sylki häntä silmille. Trikotöösien ja sanskulottien parvi
ei enää silloin suorittanut yhtä valppaasti vallankumouksellista
vartiopalvelustaan; sen kansalaisinto oli huomattavasti laimentunut:
niinpä ei Gamelinin ja hänen ahdistajansa ympärilläkään ilmennyt
kuin hieman epäselvää ja hämmentynyttä liikehtimistä. Julie työntyi
väkijoukon läpi ja hävisi hämärään.