Tribuunaalilla on pitkä istunto, salissa on kuuma. Évariste Gamelin
penkillään sulkee silmänsä ja ajattelee:
"Pahat, jotka pakottivat Marat'n kätkeytymään syvyyden onkaloihin,
tekivät hänestä yölinnun, Minervan linnun, jonka silmä keksi
salaliittolaiset siitä pimeydestä, jossa he piileksivät. Nyt toimii
vartijana sininen, kylmä, tyyni katse, joka näkee läpi kaikkien
valtion vihollisten ja saa ilmi petturit tavalla niin hienolla,
ettei siitä ollut aavistustakaan edes Kansan ystävällä, joka nyt
nukkuu iki-untaan kordelieerien puutarhassa. Tuo uusi pelastaja,
joka on yhtä innokas, mutta terävänäköisempi kuin ensimmäinen, näkee
sellaista, mitä ei kukaan ennen ole nähnyt, ja hänen kohotettu
sormensa levittää kauhua. Hän huomaa ne hienot, huomaamattomat
vivahduksetkin, jotka erottavat pahan hyvästä, paheen hyveestä, jotka
ilman häntä olisivat jääneet sekaisin onnettomuudeksi isänmaalle ja
vapaudelle; hän osaa vetää sen ohuen, suoran viivan, jonka molemmin
puolin, oikealla ja vasemmalla, ei ole muuta kuin erhettä, rikosta
ja konnuutta. Tuo lahjomaton opettaa, miten ihmiset hyödyttävät
ulkomaiden asiaa liioittelullaan ja heikkoudellaan, vainoamalla
uskontoa järjen nimessä ja vastustamalla uskonnon nimessä tasavallan
lakeja. Aivan yhtä paljon kuin ne rikolliset, jotka uhrasivat
Le Peltier'n ja Marat'n, palvelevat ulkomaita ne, jotka tekevät
heistä jumalia häväistäkseen heidän muistoaan. Ulkomaiden kätyri
on jokainen, joka hylkää järjestyksen, viisauden ja soveliaisuuden
vaatimukset; ulkomaiden kätyri on jokainen, joka loukkaa tapoja,
halveksii hyvettä ja sydämensä harhaannuksessa kieltää Jumalan.
Uskonkiihkoiset papit ansaitsevat kuoleman; mutta on olemassa myös
eräs vastavallankumouksellinen tapa taistella uskonkiihkoa vastaan;
on olemassa rikollista uskon kieltämistä. Maltillisena voi syöstä
tasavallan perikatoon; kiihkomielisenä samoin.
"Voi näitä tuomarin hirvittäviä velvollisuuksia, jotka kuitenkin
ovat ihmisistä viisaimman säätämiä! Ei riitä enää, että hänen
tuomionsa kohtaa ylimyksiä, federalisteja, orleansilaisen puolueen
roistoja, isänmaan julkisia vihollisia. Salaliittolainen, ulkomaiden
kätyri on Proteus, joka esiintyy kaikissa muodoissa. Hän pukeutuu
isänmaanystävän, vallankumouksellisen, kuninkaiden vihollisen
hahmoonkin; hän teeskentelee rohkeaa, vapaudelle sykkivää sydäntä;
hän jyrisyttää ääntään, niin että tasavallan viholliset vapisevat:
sellainen oli Danton; hänen väkivaltaisuutensa ei voinut täydelleen
peittää hänen inhottavaa maltillisuuttaan, ja lopulta hänen
turmeluksensa kuitenkin tuli ilmi. Salaliittolainen, ulkomaiden
kätyri, oli tuo kaunopuheinen sammaltaja, joka ensimmäisenä tempasi
hattuunsa vallankumouksellisten kokardin, tuo häväistyskirjoitusten
laatija, joka ivallisen julmassa kansalaisinnossaan nimitti itseään
'lyhtypylvään lainvalvojaksi', tuollainen Camille Desmoulins: hän
paljasti itsensä puolustamalla petturikenraaleja ja vaatimalla
sopimattoman lempeitä rangaistustoimenpiteitä. Sellainen oli
Philippeaux, Hérault, ja tuo kurja Lacroix. Salaliittolainen,
ulkomaiden kätyri oli isä Duchesne, joka halvensi vapauden
alhaisella kansankiihkoisuudellaan ja jonka saastaiset panettelut
tekivät yksin Antoinettenkin mielenkiintoiseksi. Sellainen oli
Chaumette, joka kuitenkin oli niin lempeä, kansanrakas, maltillinen,
hyväntahtoinen ja hyveellinen kommuunin palveluksessa, mutta hän
oli jumalankieltäjä! Salaliittolaisia, ulkomaiden kätyrejä, niitä
ovat kaikki ne sanskulotit, jotka käyvät yllään punainen myssy,
_carmagnole_ ja puukengät ja jotka mielettömästi ovat koettaneet
isänmaallisuudessa voittaa jakobiinit. Salaliittolainen, ulkomaiden
kätyri oli myös Anacharsis Cloots, ihmiskunnan esipuhuja, jonka
kaikki maailman yksinvallat olisivat tuominneet kuolemaan; mutta
hänen suhteensa saattoi pelätä mitä tahansa: hän oli preussilainen.
"Mutta nyt ovat kaikki nämä pahat, kaikki nämä petturit, olivat he
sitten väkivaltaisia tai maltillisia, Danton, Desmoulins, Hébert,
Chaumette, kuolleet mestauspölkyllä. Tasavalta on pelastettu;
yksimielinen ylistyksen sorina kohoaa kaikista valiokunnista ja
kansankokouksista Maximilienille ja vuoripuolueelle. Kaikki hyvät
kansalaiset huudahtavat: 'Te vapaan kansan arvoiset edustajat,
turhaan ovat titaanien lapset nostaneet ilmoille ylpeän päänsä:
siunausta tuottava vuori, suojeleva Sinai, sinun hehkuvasta povestasi
on tuo terveellinen salama iskenyt...'
"Tästä ylistyskuorosta lankeaa osa tribunaalillekin. Miten suloista
on olla hyveellinen ja miten kansan kiitollisuus on kallis
vanhurskaan tuomarin sydämelle.
"Ja kuitenkin miten paljon hämmästyksen ja levottomuuden aiheita aika
antaakaan isänmaanystävän sydämelle! Ei siis ollut kyllin siinä,
että Mirabeau, La Fayette, Bailly, Pétion ja Brissot pettivät kansan
asian! Nekin, jotka ilmiantoivat nämä petturit, olivat samanlaisia!
Voi, kaikki, jotka ovat työskennelleet vallankumouksen hyväksi, ovat
työskennelleet samalla sen vahingoksi! Nuo suurien päivienkin suuret
miehet valmistelivat yhdessä Pittin ja Coburgin kanssa orleansilaista
kuningassukua tai Ludvig XVII:n holhoojahallitusta. Oh, Danton
oli vain uusi Monk! Entä sitten Chaumette ja hébertistit, jotka,
ollen vieläkin kavalampia kuin ne federalistit, jotka he lähettivät
teilattaviksi, olivat päättäneet syöstä valtakunnan perikatoon!
Mutta eikö Robespierren sininen silmä ole ehkä jo huomenna keksivä
vieläkin petollisempia niiden joukossa, jotka syöksevät kuolemaan
nuo petolliset Dantonit ja Chaumettet? Kuinka pitkälle on menevä tuo
petettyjen petturien ketju ja tuon Lahjomattoman terävänäköisyys?..."