Kouno tulee nopeasti vasemmalta.
_Kouno_ (tullessaan). Tässä ollaan.
_Ristin_. Tule myötä, lähdemme laakson tolaa.
_Kouno_. Enpäs tule, on kylälle kiire. Katekeetta saarnaa kohta
lukkarin pihalla ja pänttää katkismusta. Sjaggon Anttakin tulee sinne,
ja minä ostan siltä riksillä pitkän puukon, luupään ja luutupen, oikean
miesten puukon.
_Ristin_ (hajamielisesti). Kunhan menet — — juokse kylälle vaan.
(Aikoo poistua oikealle.)
_Kouno_ (tarttuen äitinsä käsivarteen). Se on sellainen tappajan
puukko, että lyöpäs sillä poroa niskaan, niin koskena painuu veri
rintaonteloihin ja siihen lyykähtää kuin kana. Sillä sen Saulon
Kirjatsin tapan, jos kerrankin vielä rupee hokemaan: "Polson poika,
Polson poika" — —
_Ristin_ (keskeyttäen; kovasti). Mene, juokse. Ei ole aikaa jaaritella.
_Kouno_ (kääntyy, hokee mennessään). Senkin myllytonttu ja jauhonaama
— — jauhaa ja maalaa ja rötjää. (Katoo vasemmalle.)
_Ristin_ katselee hetken Kounon jälkeen ja poistuu sitten oikealle.
Näyttämö hetken tyhjä, kuuluu vain putouksen vaimea kohina.