XXXI

Syksy oli tullut. Suurilla alangoilla Krokelbyn ympärillä liikkui vielä

joskus vankkureita, joilla kauraa korjattiin talteen. Tuolla saroilla

olivat perunat yhä maassa, mutta pakkasen mustiksi puremina. Huvilain

taikka pienten töllien pihoilla rehentelivät kaalit korkeina ja

sinivihreinä, lerpattavin lehdin, jotka olivat isot kuin norsun korvat

ja isonivat syksyn sateissa päivä päivältä.

Satoi, satoi. Vuoroin puhalsi raju tuuli ja vuoroin kohosi mereltä sumu,

mutta sekä tuuli että sumu toivat mukanaan sadetta.

Koivut ovat nyt keltaiset. Ne näkyvät, nuo pitkät ja heiveröiset,

räikeinä havumetsistä. Pihlajat paistavat punaisina ja kirjavina.

Alkaa tuulla yhä enemmän. Meren ylitse lentää viuhuva myrsky, kattoja

jymisyttäen, puita notkistaen, puhelinpylväitä kaataen ... syksyinen

myrsky, joka repii koivuista kullankeltaiset lehdet ja raastaa

vaahteroilta niiden veripunaiset vaatteet ... karisuttaa kalliot täyteen

mäntyjen kuivuneita havuja...

Ja sataa, aamusta iltaan. Tummuneen taivaan akkunat ovat avoinna, vesi

virtaa kohisten mäenrinteitä, liottaen maantiet yhdeksi ainoaksi,

tahmaiseksi savivelliksi ... paisuttaen kesällä kuivuneet purot

lammikoiksi, jotka purkautuvat ojia myöten Vantaaseen. Kylmänä ja

sameana vierittää Vantaa laineitaan merta kohti, yhtä kylmää ja sekaisen

näköistä kuin se itsekin.

Joskus lakaisee myrsky vielä taivaan tyhjäksi pilvistä, kiireesti ja

hätäisesti; silloin näkyy ilmojen sinisyys, mutta ikään kuin tummana,

vailla lämpöä ja auteretta.

Ainoastaan muutamat vaahterat enää kuultavat punertavilta. Nekin tulevat

ruskeiksi.

Joku syysfloksi kiiluu kirpeässä punassaan tuolla herrashuvilan

puutarhassa.

Tuokioksi pyyhki tuuli taivaan puhtaaksi. Sitten kohoaa ilmanrannalta

jälleen pilvistö niin kuin märkä vaate. Maailma pimenee... Ja sataa.

Välistä on hiukan tyyntä. Usva painaa laaksojen povea ... ikään kuin

imee maata ... imee siltä viimeisen lämmön ... palelluttaa loputkin

kasvit. Kylän pelloilla haiskahtaa lakastuneilta kaaliksilta ja

mädänneiltä perunanvarsilta. Sitten kylmenee ja raikastuu, kunnes tulee

usva, joka viiltää läpi luiden ja ytimien.

Rakastunut rampa eli Sakris Kukkelman, köyhä polseviikki · 第 29 / 31 题