Nyt taluttaa kääpiö Nelmaa pois turvakodista.
Minne Sakris häntä vie?
Tietysti liikemies Mikko Suomenvaaran paviljongille.
Nelman pitää aina olla hänen lähettyvillään.
Siellä sopisi Kukkelmanin asua Nelman kanssa aluksi ... kunnes työ
palstalla valmistuisi. Nelmakin oleskelisi Mikon eteisessä. Miksipä ei?
Mikko on iloinen mies ... aika huiskale. Herranakaan ei Sakris häntä
pitänyt: oli kylällä kuullut, että Mikko oli niin pian noussut
talonpojasta gulashiksi ... ja ovathan ihmiset sitä paitsi kaikki
yhdenvertaisia ja samanarvoisia ... tosiaan samanarvoisia.
Mikäpä olisi Kukkelmanin kuumina kesäöinä loikoa Nelman kanssa viileässä
eteisessä, vaikkapa koivunlehdistä kyhätyllä laverilla? Ja istuskella
illoin rannalla, jota suhiseva kaislikko reunusti. Ja soudella...
Kun Sakris teki työtä, olisi Nelma koko päivän siinä äärellä.
Ja heilinsä ruuasta maksaisi Sakris tietysti Mikolle taikka tädille.
Näin Sakris aikoi.
Mutta siitä nyt ei tullut mitään! Vanha täti, jonka Sakris lopultakin
havaitsi oikeaksi kiusantekijäksi, merkillinen, taikauskoinen ämmä,
nousi kovaan vastarintaan.
Sakris talutteli läähättäen ja pihisten huvilaan nuorta tyttöä.
Iloisesti hän huudahti tullessaan:
-- Terve, terve, täti!
Ja sanoi sitten, että tässä oli eräs vieras, joka jäisi tänne ... taikka
Sakris aikoi pyytää, että hän saisi olla täällä.
Muori vilkaisi kääpiön seuralaiseen.
Sakris kiiruhti nyt valaisemaan asiaa pienellä valheella, joka oli jo
kypsynyt hänen päässään hänen sitä varsinaisesti ajattelematta,
ainoastaan luonnollisena jatkona turvakodissa tehdylle alulle. Hän
sanoi:
-- Tämä on kusiini minulle. Joutui pois tehtaasta Helsingistä ... jossa
nyt työ loppuu. Ja tulee minulle huushollerskaksi.
-- Kusiini? Mikä ... kusiini? Ja mistä tehtaasta? kysyi muori.
-- Se on ... kalatehdas Hermannissa. Ja kusiini ... mikä se nyt onkaan
suomenkielellä?
Viimein sai Kukkelman jollakin tavoin selvitetyksi, mikä kusiini on ...
ja muorin käsittämään, että Nelma oli hänelle ainakin jokin sukulainen.
Mutta muoriko olisi sitä sukulaisuutta uskonut?
Olisiko tuolla jumalattomalla oikein sukulainen?
Ja noin nuori!
-- Ei tänne ketään oteta, sanoi muori.
Pahaksi onnekseen selitti Kukkelman, että tyttö oli orpo, koska hänen
vanhempansa oli ammuttu vallankumouksessa.
Punaiset vanhemmat siis.
-- Nyt saatte laputtaa täältä ... ja joutuin! huudahti muori.
-- Se ei käy laatuun! vastasi Sakris.
Luonnollisesti saattoi maalaismuori epäillä Nelmassa jotain. Mutta mitä
hänessä oikeastaan oli epäilemistä? Sekö, että hän oli Sakriksen ...
heili ... tai vaimo ... vai mikä: kunhan oli jotain! Sellaista epäilystä
ei Sakris ymmärtänyt.
Taikauskoinen oli tämä ämmä tosiaan.
Kukkelman ei tiennyt, pitikö hänen tällaiselle taikauskolle itkeä vaiko
nauraa.
Sitten hän suuttui ... ja yleensä rampa suuttui pian. Ei ruvennut
kuivalle eukolle lisää selittelemään ... selvässä asiassa, tyhmälle
ihmiselle. Sakris sanoi, että siinä tapauksessa hän lähtee huvilasta
pois ... ja koirakartano saa jäädä kesken. Nelmasta hän ei eroaisi: sitä
oli turha odottaa... Sitä olisi koko maailman turha odottaa! Kukkelman
huudahti:
-- Jos Mikko nyt olisi kotona, niin olen vissi, että hän antaisi tämän
tytön jäädä tällä. En minä saata jättää hänet ilman yksinään.
-- Siitä ei teidän kannata olla varma, vastasi muori. -- Ja ... parempi
onkin, että työn jätätte.
-- Bra, bra! sanoi Sakris.
Hän siis veisi Nelmansa Krokelbyhyn ja odottaisi siellä, kunnes Mikko
tulisi kotiin.
Mutta rahansa hän tahtoi nyt saada.
Se kyllä kävi muorin mielestä päinsä. Pitää arvioida työ ... ja muori
oli sen jo kutakuinkin arvioinutkin. Noin puolet oli Sakris kaatanut,
veistänyt ja salvanut tarvittavia hirsiä. Toinen puoli urakkasummaa siis
voitaisiin antaa.
Kukkelmanin silmät yhä hiukan säkenöivät. Mutta lopulta hän suostui.
Sanoi vielä ainoastaan:
-- Mutta ... kyllä nyt Mikolle tulee haaveri ... kun ei tämä työ joudu
aikanaan. Jos minä saisin olla Nelman keralla täällä, niin... Ei ole
minun syy, että se nyt jää kesken. Myöhästynytkö on? Hah, hah ... te
ette ymmärrä näiden asiain päälle mitään! Nyt se oikeastaan on tehtykin.
Ylöspano ei ole mitään ... se käy nopeasti. Tuossa tuokiossa tulisi
bygninki valmis. Mutta nyt ... kun itse katkaisee pykääminen ... niin...
No, lähden sitten. Terve, terve, täti!
Ja Sakris alkoi tallustella Nelman kanssa Krokelbyhyn päin, seljässään
Nelman vaatemytty ja kainalossa harmonikka. Työkalunsa jätti hän Mikko
Suomenvaaran huvilalle, asettaen ne eteisen nurkkaan.
Krokelbyssä oli hänellä toki kamari.
Ja nyt oli kesä!
Ja rahaa ... sitä oli toki aluksi.