KIRKKOHERRA (Itsekseen). Kahleita kuuluu kirkonmäelleni. Toisen äänen
olin täällä toivonut kuulevani elämäni iltamyöhällä, kirkonkellon
sovintoon kutsuvan soiton.
(Hukka rouvineen ja Posse tulevat oikealta keskustellen.)
HUKKA (Posselle). Tässä odotan vankijoukkoa, ilmoita nimismiehelle,
että hän sen tähän pysäyttää. (Istuu.)
ROUVA. Aijotko heille vielä puhua, aijotko armahtaa...?
HUKKA. Aijon katsoa, eivätkö he nytkään ole kypset tottelemaan
esivaltaa ja alistumaan lain määräyksiin. (Posselle.) He lähestyvät,
kaikki on siis järjestyksessä?
POSSE. Kaikki, paitsi lautamiehen nimeä, joka vielä puuttuu kahakkaa
koskevasta kertomuksesta.
HUKKA. Lautamiehen... Laihasen, vai niin, antakaamme hänen olla. Mene,
laita sinä paperit kuntoon, piirrä oma nimesi todistajaksi.
POSSE. Minäkö? Enkö ole polkeenalainen, hovin vouti kun olen?
HUKKA. Ei se mitään tee, se on vain muodon vuoksi.
POSSE. Mutta — en tunne kaikkia rikoksentekijöitäkään.
HUKKA. Mene ja kirjoita! Ja jouduta sitten paperit tänne!