POSSE. Pysy alallasi akka.
KYLLÄSTINEN. Mierolla jo ollaan, ei ole asuntoa, ja nyt viedään leipä
lapsilta, talven vara. (Juoksee ulospäin.) Ei, sen toki pelastan.
HUKKA. Pysäyttäkää se mies. (Kyllästinen tempautuu irti Laihasen
kädestä.)
LAIHANEN. Se karkaa.
HUKKA. Sotamiehet, piikit esiin! (Ovelle asetetut sotamiehet pistävät
porstuaan. Kyllästinen kaatuu porstuassa.)
KAIJA (Ryntää sinne). Tappoivat mieheni, murhaajat, murhaajat!
POSSE (Hätääntyneenä). Verta juoksee, mitä nyt on tehtävä?
HUKKA. Kuoliko se mies? (Peräytyy.) Hyi, verta!
LOUKKOLA. Taisivat pistää liian syvälle. Tästä voi tulla ikävä juttu.
KOIRONEN. Tahallinen murha. Onpa täällä näkijöitä.
HUKKA (Kylmäverisesti). Kaikki on tapahtunut laillisessa
järjestyksessä. Mies koetti vastustaa esivaltaa. No, nyt olemme valmiit
lähtemään. Lautamies, raivaa tietä siellä.
LAIHANEN (Tuijottaa yhteen kohti). Murhattu! Ja se on Siljon isä. Ja
minä ilmoitin viljat.
HUKKA (Pyrkii ulos). Tehkää tietä siellä, pois ovelta!
KAIJA (Asettuu hänen eteensä). Itse raivaa tiesi, kulje minunkin
ruumiini yli, niinkuin mieheni. Pistä, pistä, juo verta, tuossa sitä
on, juo verikoira! Tappakaa meidät kaikki, teurastakaa lapsemmekin...
HUKKA (Miehilleen). Pois, hoviin nyt kaikki, suoraa päätä. (Ryntää
ulos, kiertää kaatuneen.) Hyi, verta! (Muu roikka perässä.)
KOIRONEN. Miehet, tulkaa tähän nyt kaikki pöydän ympärille. Tästä
tehdään pöytäkirja heti, asia ilmoitetaan suoraan senaattiin. (Antti,
Helena ja Siljo kantavat Kyllästisen, joka vielä elää, vuoteelle.) Minä
kirjotan, te panette puumerkkinne alle...
ANTTI. Kirjota, kirjota, taistele puumerkeillä nyt, paperithan tässä
auttavat! Miehet, tämä on sotaa! Mitä teette nyt?
HARSIA. Niin, tämä on sotaa. Niinkuin sodan aikana ainakin on meidän
nyt paettava metsiin, pakopirtteihin. (Naiset sitovat Kyllästisen
haavaa.) Sieltä on taisteltava.
HOLTTINEN. Talooni minä ainakin jään. Ja tänne jääköön Kyllästinenkin,
koska hengissä vielä näkyy olevan.
KOIRONEN. Jos pakenette tai jäätte, menetelkää maltilla ja järjellä. Te
olette nyt hyvällä puolella. Keihäs pistää syvälle, vaan uskokaa pois,
kynä pistää syvemmälle.
ANTTI. Uskokaa, uskokaa vielä!
KOIRONEN. Niin, uskokaa. Minä lähden nyt matkoille taas. Vaan miten on
sinun laitasi, Antti? Joko ne sinua ennättivät lyödä, sinun haahmosi on
muuttunut.
ANTTI. Löivät kerran, vaan siinä on jo kylliksi. Miehet, siinä on
kylliksi.