Rakas serkku.
Nyt ovat huhut käyneet toteen. Ajan aalto lähenee meitä. Tänään
tuli juna idästä tuoden sanan, että kaikki liike pysäytetään.
Täältä päin ei lähetetä ainoatakaan junaa. Sinä kai vielä pääset
tämän kirjeen saatuasi ja joudut kaiketi samaan junaan Airin
kanssa. Hän tulee huomenna aamulla Helsingistä kotiin. Minä tulen
asemalle. Eihän sinua siellä Haikun metsämailla nyt tarvita.
Täällä sen sijaan voit puhua meidän porvarien puolesta, sillä
työväki kuuluu olevan erittäin taitavaa joukkoa väittelemään
ja puheita pitämään. Sen pahempi, tiedän heistä kovin vähän,
mutta nyt aion oppia. Isäni puolesta olen levoton. Vaikkei
hän olekkaan suoranaisissa tekemisissä työväen kanssa, sillä
kaikki hänen perustamansa tehtaat ja liikkeet ovat johtajiensa
ja yhtiöitten hoidossa, niin tietää koko laaja seutu kuitenkin
hänen olevan kaiken takana. Kadehtijoita ja vihamiehiä on kyllin.
Vaarallisinta on, ettei hän tahdokkaan tajuta tämän liikkeen
merkitystä. Jos se olisi vakava yritys, sanoo hän, tulisi se
ylhäältä päin. Nyt se on vain hetken kuohahdus, arvelee hän.
Niin, niin, tunnethan sinä isän, aina ylimys, aina raudanlujalla
pohjalla, varovainen, kauas tähtäävä. Hän sanoo odottavansa
toisia aikoja. Mitä? Herra tietää, mutta me tahdomme elää nyt!
Tule, kenties on onni odottamassa ja sydän saa luvan sykähtää.
Kenties... minä aavistelen ja tahdon elää tai -- kuolla!
Virva Auer.