OCTAVIO PICCOLOMINI tulee puhellen MARADAAN kanssa, ja molemmat
seisahtuvat sivupuolelle etunäyttämöä. Vastakkaiselle puolelle
astuu MAX PICCOLOMINI yksinään, ajatuksiinsa vaipuneena ja
ottamatta osaa toisten toimintaan. Etunäyttämön keskelle,
kuitenkin muutamia askelia taammaksi kuin edellämainitut, tulevat
BUTTLER, ISOLANI, GÖTZ, TIEFENBACH, COLALTO ja kohta senjälkeen
KREIVI TERZKY.
ISOLANI (seurueen tullessa etualalle).
Colalto -- kenraalluutnantti, hyv' yötä!
Tai hyvää huomenta jo oikeammin.
GÖTZ (Tiefenbachille).
No olkoon terveydeksi, herra veli!
TIEFENBACH.
Ol' ateria kuninkaallinen!
GÖTZ.
Niin, rouva kreivitär hän ymmärtää.
Hän oppi anopiltaan, jonka sielu
taivaassa iloitkoon! Siin' emänt' oli!
ISOLANI (aikoo poistua).
Valoa mulle!
TERZKY (tulee kirjelmä kädessä Isolanin luo).
Vain pari minuuttia, herra veli!
Täss' allekirjoitust' on tarvis.
ISOLANI.
Niinkö --
Vaikk' kuinka paljon! Mua säästäkää
lukemisesta vain!
TERZKY.
En sillä aio
rasittaa teitä. Täss' on vala, jonka
jo tunnette. Vain joku kynänpiirto.
(Kun Isolani ojentaa kirjelmän Octaviolle.)
Ken sattuu! Täss' ei ole arvoluokkaa.
(Näennäisen välinpitämättömänä Octavio silmäilee kirjoitusta.
Terzky vähän kauempaa pitää häntä silmällä.)
GÖTZ (Terzkylle).
Hyvästit pyydän heittää, herra kreivi.
TERZKY.
Viel' älkää menkö -- Uniryyppy --
(Palvelijoille.)
Hei!
GÖTZ.
En jaksa.
TERZKY.
Joku peli.
GÖTZ.
Anteeks suokaa!
TlEFENBACH (istuutuu).
Anteeksi, herrat! Väsyn seistessäni.
TERZKY.
Olonne tehkää mukavaksi vaan!
TlEFENBACH.
On terve pää ja kunnossa on vatsa,
mut eipä enää kantaa jaksa jalka.
ISOLANI (hänen lihavuuteensa vihjaten).
Olette kuormaa liiaks ottanut.
(Octavio on allekirjoittanut ja ojentaa paperin Terzkylle,
joka antaa sen Isolanille. Tämä menee pöydän ääreen sitä
allekirjoittamaan.)
TIEFENBACH.
Sotapa Pommerin sen aiheutti,
kun piti mennä jään ja lumen sekaan,
en siitä ikinäni irti pääse.
GÖTZ.
Niin, totisesti! Eipä ruotsalainen
piitannut vuodenajast' ensinkään.
(Terzky ojentaa paperin Don Maradaalle; tämä menee pöydän
ääreen sitä allekirjoittamaan.)
OCTAVIO (lähestyy Buttleria).
Eversti, ette tekään Bacchus-juhlaa
rakasta liioin! Sen kyll' olen nähnyt;
minusta tuntuu teitä miellyttävän
enemmän taistelun kuin pitoin riehu.
BUTTLER.
Niin, täm' on vastoin minun luonnettani.
OCTAVIO (tuttavallisesti astuen lähemmä).
Niin minunkin, te olkaa siitä varma.
Arvoisa eversti, on hauskaa, että
ajatustapa meill' on samanlainen.
Enintään viisi kuusi ystävää
pienoisen pyöröpöydän ympärillä,
tokaita lasi sekä avoin sydän,
puhelu järkevä -- kas, siitä pidän!
BUTTLER.
Jos sen voi saada, minä siihen yhdyn.
(Paperi saapuu Buttlerille, joka menee pöydän ääreen sitä
allekirjoittamaan. Etunäyttämö tyhjentyy, niin että ainoastaan
molemmat Piccolominit jäävät siihen seisomaan, kumpikin omalle
puolelleen.)
OCTAVIO (sittenkuin hän on poikaansa jonkun aikaa kauempaa ääneti
katsellut, tulee tätä hiukan lähemmä).
Niin kauan viivyit poissa, ystäväni.
MAX (käännähtää, hämillänsä).
Niin minä -- mua esti kiireet toimet.
OCTAVIO.
Et vieläkään, sen huomaan, ole täällä.[141]
MAX.
Olenhan aina vaiti hälinässä.
OCTAVIO (astuu vielä lähemmäksi häntä).
Mä enkö saakaan tietää, miksi viivyit? --
(Viekkaasti.)
Ja Terzky tietää.
MAX.
Mitä tietää Terzky?
OCTAVIO (painokkaasti).
Hän yksin oli sua kysymättä.
ISOLANI (joka on etempää pitänyt heitä silmällä,
astuu heidän luokseen).
Niin, isä! Hyökkää pojan kuormastoon!
Ja yllätä! Ei ole laita oikein.
TERZKY (tulee paperi kädessä).
No eikö ketään puutu? Onko siis
jokainen nimensä jo kirjoittanut?
OCTAVIO.
On jokainen.
TERZKY (huutaen).
Ken vielä kirjoittaa?
BUTTLER (Terzkylle).
Uudestaan laske! Siinä kaikkiaan
nimeä kolmekymment' olla pitää.
TERZKY.
On tässä risti.
TEIFENBACH.
Risti olen minä.
ISOLANI (Terzkylle).
Kirjoittaa hän ei osaa, vaan tuon ristin
hyväksyy kristitty ja juutalainen.
OCTAVIO (kiirehtien, Maxille).
Eversti, lähtekäämme! Tulee myöhä.
TERZKY.
Täss' _yhden_ Piccolominin on nimi.
ISOLANI (Maxia osoittaen).
Huomatkaa! Nimeään ei kirjoittanut
kivinen vieras tämä, joka meitä
ei koko iltan' ole miellyttänyt.
(Max saapi Terzkyn kädestä paperin, johon hän
hajamielisesti tuijottaa.)