KELLARIMESTARI tullen NEUMANNIN kanssa etualalle.
PALVELIJOITA tulee ja menee.
KELLARIMESTARI.
Parasta viiniä! Jos äiti-rouva[132]
näkisi moisen hurjan elämän,
niin varmaan kääntyisi hän haudassaan! --
Niin, herra upseeri, tää jalo suku
käy taaksepäin -- Ei määrää eikä päätä!
Vähänpä siunausta meille tuottaa
tuo herttuankaan jalo lankous.
NEUMANN.
Varjelkoon! Paras viel' on tulematta.
KELLARIMESTARI.
Niin luuletteko? Siit' ois puhumista.
PALVELIJA (tulee).
Neljänteen pöytään[133] burgundia!
KELLARIMESTARI.
Se on,
luutnantti, seitsenkymmenes jo pullo.
PALVELIJA.
Niin, saksalainen herra Tiefenbach
siell' istuu.
(Poistuu.)
KELLARIMESTARI (Neumannille jatkaen).
Liian ylös pyrkivät,
komeilla tahtovat kuin kuninkaat,
ja minne ruhtinas on uskaltanut,
kreivitkin sinne haluavat nousta.
(Palvelijoille.)
No mitä kuuntelette? Jalat alle!
Hoidelkaa pöydät, pullot! Kas, nyt tuolla
on kreivi Palffyn eessä tyhjä lasi!
TOINEN PALVELIJA (tulee).
Ne tahtoo, kellarmestar', ison kalkin
kultaisen, joss' on Böömin vaakunakin,
tiedätte kyllä minkä, herra sanoi.
KELLARIMESTARI.
Sen, jonka kruunajaisiin Fredrikin
Wilhelmi mestar'[134] oli valmistanut,
sen Praagin-saaliin[135] loistokappaleen?
TOINEN PALVELIJA.
Niin, sen! Ne tahtoo yhteismaljan juoda.
KELLARIMESTARI (päätään pudistaen, samalla kuin hän
tuo maljan esiin ja huuhtelee sitä).
On taaskin jotain Wieniin kerrottavaa!
NEUMANN.
Oi, näyttäkää! Se vast' on loistomalja!
Kullasta raskas, siroin kohokuvin
se kertoo älykkäitä asioita.
On ensimäiseen kilpeen, katsokaamme,
kuvattu amatsooni uljas, joka
ratsastaa yli hiipan, koukkusauvan,
kädessään tanko, tangon päässä hattu
ja lippu, jossa näkyy kalkinkuva.
Sanokaa, mitä merkitsee tuo kaikki!
KELLARIMESTARI.
Se nainen, joka siinä ratsastaa,
on Böömin kruunun vaalivapaus.
Tarkoittaa sitä ympyräinen hattu
ja hurja ratsu, jolla nainen ajaa.
Koristus ihmisen on hattu, sillä
ken seisoa ei hallitsijani eessä
saa hattupäin, ei ole vapaa mies.
NEUMANN.
Vaan mitä kalkinkuva merkitsee?
KELLARIMESTARI.
Se kuvaa Böömin kirkon vapautta
semmoisna, kuin se oli isäin aikaan.
He hussilaisen sodan kautta voitti
tään jalon edun paavilta, jok' epää
ehtoolliskalkin juonnin maallikoilta.
Ei mikään utraqvistist'[136] arvokkaampaa
kuin kalkki, aarre, josta Böömi maksoi
kallista vertaan moniss' otteluissa.
NEUMANN.
Ja mikä kääry tuoss' on ylempänä?
KELLARIMESTARI.
On böömiläinen majesteettikirje,
väkisin saatu Rudolf keisarilta,
tuo kallis pergamentti, joka samoin
uudelle uskolle kuin entiselle
vakuuttaa vapaan veisuun, kellonsoiton.
Vaan kun me herraks saimme grazilaisen[137]
se loppuikin, ja Praagin taiston jälkeen,
jolloinka pfalzilainen kreivi Fredrik
menetti kruunun sekä valtakunnan,
uskomme harjoitus meilt' evättiin,
ja veljemme pois lähti kotimaasta,
vaan majesteettikirjeen keisar' itse
saksillaan leikkas silloin palasiksi.
NEUMANN.
Sen kaiken tiedätte! Te perehtynyt
olette tarkoin maanne ajantietoon.
KELLARIMESTARI.
Es'isänihän kuului taborilaisiin,[138]
Prokopius ja Ziska[139] heitä johti.
Rauhassa maatkoot! Hyvää asiaa
puolustivatkin he -- No viekää malja!
NEUMANN.
Myös toista kilpeä mun suokaa nähdä!
Kas, neuvosherrat keisarilliset,
Slawata, Martinitz ne siinä suinpäin
nakataan Praagin linnan ikkunasta.
Niin! Siin' on kreivi Thurn, jok' antoi käskyn.
(Palvelija menee malja kädessä.)
KELLARIMESTARI.
Päivästä siitä älköön puhuttako;
se kolmaskolmatt' oli toukokuuta
ja vuosiluku tuhat kuusisataa
kahdeksantoista. Minusta se tuntuu
niin äskeiseltä, ja se turman päivä
aloitti maamme suuren sydäntuskan.
Sen jälkeen -- siit' on kuusitoista vuotta --
ei rauhaa ole ollut maailmassa --
(Toisesta pöydästä huudetaan.)
Weimarin herttua!
(Kolmannesta ja neljännestä pöydästä.)
Hän eläköön!
(Musiikki yhtyy huutoon.)
ENSIMÄINEN PALVELIJA.
Millaista meteliä!
TOINEN PALVELIJA (tulee juoksujalkaa).
Kuulitteko?
Eläköön-huutoja saa heiltä Weimar!
KOLMAS PALVELIJA.
Se Itävallan vihollinen!
ENSIMÄINEN PALVELIJA.
Luterilainen!
TOINEN PALVELIJA.
Kun Deodat juur' äsken keisarille
kohotti maljan, kaikki vaikenivat.
KELLARIMESTARI.
Sanoja punnita ei juomingeissa.
Niit' oiva palvelija älköön kuulko.
KOLMAS PALVELIJA (syrjässä neljännelle).
Juhana, pidä vaari, jotta voimme
Quiroga-isälle[140] me haastaa paljon;
hän siitä antaa monet synninpäästöt.
NELJÄS PALVELIJA.
Siks Illon tuolin luona puuhailen
niin paljon kuin on suinkin mahdollista;
puheita kummia hän pitääkin.
(Menevät pöytien luo.)
KELLARIMESTARI (Neumannille).
Ken lie tuo ristirinta musta herra,
mi kreivi Palffyn kanssa pakinoipi?
NEUMANN.
Myös niitä, joihin liiaks luotetaan,
espanjalainen kreivi Maradas.
KELLARIMESTARI.
Espanjalaisiin ei voi luottaa, kaikk' on
se tumma heimo kelvotonta.
NEUMANN.
No no!
Niin, kellarmestari, ei tule haastaa.
Niit' ovat parhaat kenraalimme, joille
suurimman arvon antaa herttuamme.
(Terzky tulee ja noutaa paperin, pöytien ääressä syntyy liikettä.)
KELLARIMESTARI (palvelijoille).
Kenraaliluutnantti jo nousee. Toimeen!
Ne lähtee. Menkää, tuolit ottakaa!
(Palvelijat rientävät taustalle, muutamia
pitovieraita tulee etualalle.)