EDELLISET ynnä BUTTLER.
BUTTLER (tullen toisesta pöydästä).
Enhän
häirinne? Arvaan kaikki, sotamarski.
Onneksi vaan -- ja mitä minuun tulee,
(salaperäisesti)
niin minuun saatte luottaa.
ILLO (vilkkaasti).
Saammeko?
BUTTLER.
Niin -- väliehdoin taikka ilman niitä!
Kai minut ymmärrätte? Ruhtinas
uskollisuuttani saa vaikka millä
koettaa, hänelle se sanokaa!
Niin kauan keisarin oon upseerina,
kuin hän on kenraalina keisarin,
ja heti Friedlandin oon palvelija,
jos omaksi hän rupee herraksensa.
TERZKY.
Te hyvän vaihdon teette. Ette liity
mihinkään saituriin tai Ferdinandiin.
BUTTLER (vakavasti).
Uskollisuutt' en kauppaa, kreivi Terzky,
eik' oisi puoli vuotta sitten vielä
mitenkään mua saatu siihen, mihin
nyt vapaaehtoisesti tarjoudun.
Niin, itseni ja rykmenttini tuon
nyt herttualle, eikä toisiltakaan
tää esimerkki jääne seuraamatta.
ILLO.
Eversti Buttlerhan, ken sit' ei tietäis,
on esikuva koko armeijalle!
BUTTLER.
Sitäkö mieltä ootte, sotamarski?
En kadu nelikymmenvuotista
uskollisuutta, jos niin täyden koston[128]
säästetty hyvä nimi ostaa mulle,
kun ikävuos' on kuudeskymmenes! --
Puheesta älkää, herrat, pahastuko!
_Mintähden_ liityn, sama olkoon teistä,
ja älkää uskoko -- mä sitä toivon --
juonenne suoruuttani kierontavan --
tai että horjumieli, kuuma veri
tai turha syy näin vanhan miehen ajaa
tutulta, kunniakkaalt' uraltansa.
Niin, tulkaa! Olen yhtä päättäväinen,
selvästi vaikka tiedän, mistä luovun.
ILLO.
Siis mimmoisena saamme teitä pitää --
BUTTLER.
Oon ystävänne! Kättä lyöden lupaan
liittoonne kuulua ma kaikkineni.
Ei miehiä vain tarvis ruhtinaalla,
vaan rahaa myös. Oon hänen armeijassaan
ansainnut hiukan, senpä hälle lainaan,
ja jälkeeni jos hän viel' elää, hälle --
niin olen säätänyt -- jää perintöni.
Oon yksin maailmassa enkä tunne
siteitä, jotka liittää vaimoon, lapsiin;
nimeni kuolee minun kerallani.
ILLO.
Rahaanne tarvita ei -- sydän moinen
se arvoltansa vastaa kultavuorta.
BUTTLER.
Vain ratsupoikana mä Irlannista
vaelsin Praagiin herran kanssa, jonka
sain hautaan saattaa. Sodan kohtaloissa
leluna onnen oikkuin kohosin
halvoista tallitöistä tähän arvoon.
Myös Wallenstein on lapsi kohtalon;
rakastan tietä, jok' on tieni lainen.
ILLO.
Sukua samaa kaikk' on vahvat sielut.
BUTTLER.
Nyt ajan suur' on silmänräpäys,
se suosii uljasta ja päättäväistä.
Kuin vaihtoraha -- yhtä nopeasti
kaupungit, linnat vaihtaa omistajaa.
Pois siirtyy vanhain sukuin jälkeläiset,[129]
ja nousee uudet nimet, vaakunat;
uskaltaa Saksanmaahan asettua
pohjoinen kansa, nurjamielin nähty.
Jo varustautuu prinssi Weimarin
luo Mainin luomaan valtaa mahtavaa;
ja Mansfeldin ja halberstadtilaisen[130]
varhainen kuolo esti yksistään
saamasta alueita ritarmiekoin.
Ken näist' on Friedlandimme vertainen?
Niin korkeaa ei ole, että sinne
ei voimakas vois nostaa tikapuitaan.
TERZKY.
Niin puhuu mies!
BUTTLER.
Te saakaa puolellemme
espanjalaiset, italialaiset,
ma skottilaisen Lesslyn[131] puuhaan. Tulkaa
nyt seuraan!
TERZKY.
Miss' on kellarmestar'? Anna
nyt pöytään, mitä sull' on! Paraat viinit!
Ratkaisu tänään. Asiamme hyvin.
(Menevät jokainen pöytäänsä.)