ILLO tulee toisesta huoneesta. TERZKY.
ILLO.
Max Piccolominin kuink' onkaan laita?
TERZKY.
Minusta hyvin. Hän ei vastustanut.
ILLO.
Vain häntä sekä hänen isäänsäkin
epäilen vähän -- Heitä tarkatkaa!
TERZKY.
Ja miltä näyttää teidän pöydässänne?
Hyvällä tuulell' on kai vieraat?
ILLO.
Ovat
ja oikein sydämellisiä. Meidän
ne luullakseni on. Ja niinkuin sanoin
jo ennakolta -- nyt ei puhett' ole
vain herttuamme virkaanjäännist' enää.
Kun ollaan, tuumii Montecuculi,[127]
yhdessä kerran, pitää keisarille
asettaa ehdot hänen kaupungissaan,
Wienissä. Uskokaa, jos meill' ei vaan
ois esteenä nuo Piccolominit,
petosta tätä emme tarvitsisi.
TERZKY.
Kas, mitä Buttler tahtoo? Hiljaa!