THEKLA (laulaa ja soittaa).
Niin tammisto huokaa, ei tähteä näy,
nuor' immyt itkien rannalla käy.
Rajut aallot ne jyskyen paasia lyö,
ja se immyt laulaa -- sen kuuli vain yö,
surun uskottu, synkäksi luotu:
"Sydän mulla jo kuoloon murtunut on,
niin tyhjä on maailma, toiveheton.
Pyhä Äit', ota lapsesi vaivoistaan;
olen nauttinut suurinta onnea maan:
mun on elää ja lempiä suotu."