KAIVOSMIEHET astuvat esiin ja soittavat valssia, alussa hitaasti ja
sitten yhä nopeammin. ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI karkeloi TARJOILIJATTAREN,
KAUPUSTELIJATAR REKRYYTIN kanssa; tyttö juoksee tiehensä, jäljessään
jääkäri, joka saa syliinsä juuri saapuvan KAPUSIINIMUNKIN.
KAPUSIINIMUNKKI.[39]
Heijaa, heleijaa! Rallatirille!
Tätä telmettä! Satuinpa saapuville!
Kristittyinkö armeijan näen,
vai Turkin ja antibaptistein[40] väen?
Näinkö he pilkkaavat sabbattiaan,
kuin Luoja ei iskeä saattaisikaan
käsileiniltä? Nytköhän ryypiskellä
on aika? Ja juhlia, mässäellä?
_Qvid hic statis otiosi_?[41]
Miks seisotte täällä nyt laiskan kuosiin?
Verivaino jo Tonavan tienoill' on suuri,
on murskana Baijerin suojamuuri,
Regensburg meiltä on siepattu juuri,
mut armeija mielestä pois hädän suistaa,
se Böömissä loikoo ja vatsansa muistaa,
mieless' on maljojen maisto, ei taisto,
ruokasoimi, ei soturin toimi,
sylisiipat, syömingit: maistuu härkä muu,
eip' Oxenstirn[42] maistu, härän otsaluu.
Nyt kristikunta säkissä, tuhkassa kulkee,
vaan sotilas taskunsa täyttää julkee.
On aika nyt hädän ja kyynelten,
ja Jumala taivaalle merkkejä johtaa,
hän antaa pilvistä hurmeisen
sotakauhtanan meille pelvoksi hohtaa.
Uhaten pyrstötähti nyt liikkuu
vihan vitsana taivaan akkunasta,
surun huone tullut on maailmasta,
veriaalloilla kirkon arkki nyt kiikkuu,
_rikas Rooman_ valta -- oi taivainen! --
_romu_valta on surkean _vaivainen_,
nyt _Reinin_ virta on _rienan_ virta,
ja _luostarin suojat_ on _lurjusten luolat_,
on _piispakunnat_ nyt _piiskakunnat_,
ja _apotinmaat_ ovat _epatonmaat_,
on _hiippa_ vaihtunut surman _riippaan_,
ja siunattu _Saksamme_ surkeasti
on _saksittu_ laidasta toiseen asti.
Ja mistä se johtuu? Se seurausta
on synteinne suurten ja rangaistusta
pakanallisten konnuuksienne,
joita teette te upseerinenne.
Synti se magneettivoimallaan
veti raudan maassa raivoamaan.
Tuhon tuottaa synneissäjuoksu,
kuten kyynelet sipulintuoksu,
_u:n_ uhman jälkeen on voihkiva _v_,
niinkuin aapinen juttelee.
_Ubi erit victoriae spes,
si offenditur Deus?_[43] Miten voittaa voidaan,
kun ei piitata saarnasta, messusta ees,
vaan viinituvissa viehkuroidaan?
Löys evankeliumin vaimokin
kadottamansa penningin,
Saul isänsä aasintammat löysi,
ja Jooseppi oivat veljensä löysi;
mutt' etsipä täältä leiristä vaan
jumalanpelkoa, kuriakaan
tai häpeäntunnetta -- turhiinpa ryhdyt,
vaikka sulla ois sadatkin lyhdyt.
Luo Kastajan korpeen kerran --
kuten luemme sanassa Herran --
sotamiehiä juoksi ja kastetta anoi
ja hälle katuvin sydämin sanoi:
_Qvid faciemus nos_?[44] Mitä tehtävä ois,
jotta Aabrahamin helmaan päästä vois?
_Et ait illis_,[45] hän ilmoittaa:
_neminem concutiatis_,[46]
ketään ei nylkeä, rääkätä saa;
_neqve calumniam faciatis_,[47]
välttäkää valhetta hirveää.
_Contenti estote_, tyytykää,
_stipendiis vestris_,[48] palkkanne määrään
ja kirotkaa taipumus kaikkeen väärään.
On käsky: nimeä Jumalan
ei sun pidä turhaan lausuman.
Ja miss' on se pilkkana enemmin
kuin täällä, leirissä Friedlandin?
Jos jokaista "hittoa", "perhanaa",
mikä kielenne kärjeltä kimmahtaa,
kävis kellojensoitolla korjaamaan,
pian soittajoita ei tapaiskaan.
Jos kiroussanat ne ilkeät,
jotka tyhmästä suustanne lentävät,
kukin hiuksen nyhtäisi päästänne pois,
yks yökausi tukkanne tuhota vois,
vaikk' ois kuin Absalomilla sankka.
Joosuakin sotamies oli vankka,
ja Daavid surmasi Goljaatin,
mut onkos sanassa kumpaakaan
kirokulkuksi mainittu konsanaan?
Eiköhän suun tulis kuitenkin
kernaammin huutaa: "Jumala, auta!"
kuin: "perhana soi!" tahi: "saakelin nauta!"
Vaan mitä astia sisältää,
samaa siit' ulos läikähtää.
Taas käsky on: älä varasta! -- Ette
ota varkain, julki te ryöstelette;
ei teidän korpinkynsiänne
ja teidän ilkeitä vehkeitänne
raha vältä vankassa lippaassaan,
ei vasikka lehmän kohdussakaan,
te otatte munan ja lisäksi kanan.
Tietänettekö saarnaajan sanan?
_Contenti estote_, tyytykää
te ruununleipäänne! Ylistää
sotamiehiä kuinkapa saattaa juuri,
kun ylempää tulee pahennus suuri!
Kuten jäsenten laita on, niin myös pään!
Kehen uskoo _hän_,[49] kuka tietääkään!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Herra pappi, meitä sä hauku ja manaa,
vaan päälliköstä ei solvaussanaa!
KAPUSIINIMUNKKI.
_Ne custodias gregem meam!_[50]
Se mokoma Aahab ja Jerobeam,
se se käännyttääkin kansoja vasta
epäjumaliin uskosta oikeasta.
TORVENSOITTAJA ja REKRYYTTI.
Varo tuota toiste sa virkkamasta!
KAPUSIINIMUNKKI.
Mokoma kerskuja, suustaan laaja,
Muka kaikkien linnojen valtaansasaaja!
Kehui se pakana kerrankin,
että haltuunsa ottaa hän Stralsundin,
se vaikka ois kytketty kanteen taivaan.
Mut turhaan hän ruutinsa haaskata sai vaan.
TORVENSOITTAJA.
Sen kulkkuun tappi nyt iskekää!
KAPUSIINIMUNKKI.
Mokoma velho ja Saul on tää,
Jehu ja Holofernes, hän Herran
ja Mestarin kieltää kuin Pietari kerran,
siks siedä ei kukon kieuntaa --
MOLEMMAT JÄÄKÄRIT.
Pappi, nyt horna sun nahkasi saa!
KAPUSIINIMUNKKI.
Mokoma viekas Herodes-kettu --
TORVENSOITTAJA ja MOLEMMAT JÄÄKÄRIT (munkkia kohden hyökäten).
Kitas kiinni! Sä pian olet nutistettu.
KROAATIT (astuen väliin).
Älä pelkää, pappi, ei hätää sulla,[51]
pidä saarnas, me kuunnellaan, ann' tulla!
KAPUSIINIMUNKKI. (huutaa äänekkäämmin).
Se Nebukadnetsar ylpeileväinen,
se syntipukki ja kerettiläinen,
se _Vallinkivi_ eli _Wallenstein_,
kivi -- tuskaksi maitten ja kaupunkein,
kivi loukkauksen ja pahennuksen,
ja kun vallass' on Friedland, Rauhanmaa,
niin kauan maamme on rauhaton maa.
(Kovaäänisesti lausuen viimeiset sanat hän vähitellen peräytyy,
samalla kun kroaatit estävät toisia sotilaita hyökkäämästä hänen
kimppuunsa.)