Ja niin hän puettiin valkoisiin vaatteisiinsa, joita, hän oli käyttänyt
iloitessaan mailmasta ja kaikesta mitä mailmassa oli. Kaikki tehtiin,
niinkuin hän oli toivonutkin ja Svenin pieneen huoneeseen laitettiin
hänen viimeinen vuoteensa. Siellä hän makasi suuri musta tukkansa
levällään valkealla puvullaan, ja hänen ympärillään oli kaikki kevään
kukkaset. Hänen takanaan kohosi tuota pientä akkunaa kohti tulipunainen
azalea ja vuoteen päällä riippui vierivieressä keltaisia ruusuja.
Hän näytti vain nukkuvan ja hänen kasvonsa olivat nuortuneet kuollessa.
Niin hän meni Svenin luo, kuten hän itse oli sanonut, ja siksi tämä on
"pikku-veikon kirja", joka tuli äidin enkeliksi, joskaan ei niin kuin
me olimme toivoneet. Sillä hän otti hänet mennessään mukaansa.