Mutta tämä kirja on yhtähyvin kertomus taistelusta kuoleman kanssa. Se
on kertomus eräästä miehestä, joka taisteli ja kärsi tappion, mutta
joka ei häpeä tappiotaan.
Minä olen matkustanut kauvas sen jälkeen ja minä olen nähnyt paljon
ihmisiä. Mutta kaikki on ollut minulle vierasta ja kuollut, kunnes tämä
kirja kirjoitettiin. Se kirjoitettiin kirkkaina kesäpäivinä siellä,
missä saaristo loppuu ja aava meri aukeaa. Ja sen kirjoitti muuan
yksinäinen mies, joka ei enää ole yksinäinen.
Monta pitkää viikkoa hän on katsonut vain merta, joka elämisen arvoisen
ihmiselämän lailla ei koskaan ole tyyni. Hän näki siellä raivoavan
veden yli vilkkuvan majakoiden tulien ja jos majakoiden vilkkuvat
valotkin sammuisivat, niin kuitenkin tuikkivat taivaan tähdet.