Sunnuntaina, jolloin kirkkoherran vaali oli Kettuniemellä toimitettava,
oli väkeä kokoontunut kirkkoon ahdinkoon asti. Jälleen sai nähdä
niidenkin saapuvan, jotka muuten kirkosta ja siellä käymisestä eivät
välittäneet. Tosin tulivat he vasta Jumalan palveluksen päätyttyä,
ettei heidän tarvinnut heille vastenmielistä kirkon ilmaa tarpeettoman
kauvan hengitellä.
Ihmisluonto on, näet, aina taipuisa välttämään sellaista, mikä ei sitä
miellytä tai on ristiriidassa sen pyrintöjen kanssa. Kun sentähden
kirkossa saa kuulla yksin puhuttavan ja laulettavan näkymättömästä
hyvästä, tulee sellainen ikäväksi niille, jotka ajattelevat ja
myötäänsä etsivät jotain silmin nähtävää tai kouraan tuntuvaa hyvää.
Tästä syystä oli Kettuniemelläkin sellaisia, joiden halu kirkossa
käymiseen oli alentunut jäätymä pisteesen, — mutta nyt vaalin ajalla
oli tässä heidän alentuneessa halussaan tapahtunut huomattava muutos.
Mikä suuri hyvä ja siunaava vaikutus on vaaliajasta seurakunnalle!
Lainmukaisesti alkoi provasti Tarkkanen vaalitoimen lyhyellä puheella,
jota, vaikka hän puhuikin matalalla äänellä, tarkkuudella kuunneltiin.
Puheessa teroitettua kehoitusta, vaalissa noudattamaan omaatuntoaan,
tahtoi tietysti jokainen noudattaa, niinkuin tavallista on tällaisissa
tilaisuuksissa. Olihan siihen myös erityisten lähettiläin kautta
edellisellä viikolla koetettu omiatuntoja valmistaa.
Puheensa jälkeen ilmoitti vaalintoimittaja, että kysymyspäivänä oli
erehdyksestä seurakunnan ääniluku laskettu liian korkeaksi, jonka
erehdyksen hän nyt tahtoi korjata. Erehdys, selitti hän, ei ollut
hänen syynsä, vaan oli syntynyt siitä, ettei se, jolle asia kuului,
ollut edeltäpäin pitänyt ääntölistasta tarpeellista huolta. Ettei
kuitenkaan sanotun erehdyksen korjaamalla tapahtunut mitään muutosta
itse kysymyspäivän toimituksessa, niin tuli se jäämään seisovaksi.
Järvelän herra, joka muutamain toisten pomoin kanssa oli asettunut
ensimmäiseen penkkiin, nousi sitten ylös ja pyysi pöytäkirjaan
merkittäväksi: »Vaikka hän ja toiset valittajat tahtoivat tässä
tilaisuudessa käyttää ääntövaltaansa, niin ei he sillä luopuneet
valituksestaan, jonka he maisteri Krypqvistin hyväksi olivat alkaneet».
He tahtoivat siten olla mukana kirkkoherran valitsemisessa, jos kävi
niin taikka näin.
Ketä toisilla valittajilla tarkoitettiin jäi vähän epäselväksi.
Järvelän herran mielestä tarkoitti toiset valittajat kaikkia,
jotka olivat nimensä tai puumerkkinsä ennen mainittuihin listoihin
piirtäneet. Mutta siitä mielipiteestä täytyi hänen osaksi luopua.
Sillä ääniä kuului, jotka ilmoittivat, että monta on luopunut kaikesta
valittamisesta ja tahtoi äänestää ilman ehtoja. Saatiinpa vielä kuulla
sitäkin, ettei kaikki olleet ymmärtäneet, mihin tarkoitukseen heidän
nimiänsä oli kerätty, vaikka he syistä, joista jo on selitetty, olivat
toisten mukana nimensä antaneet.
Kun tästä välinäytöksestä oli päästy, alkoi äänestäminen vaalilistan
mukaan, jota uteliaisuudella ja jännityksellä kumminkin ensi alussa
seurattiin. Pitkäsen nimi siinä useimmin saatiin kuulla, lausuttuna
väliin kovemmalla väliin heikommalla äänellä, äänestävän henkilön
mukaan. Erittäin järvikylistä näytti Pitkänen saavan ääniä runsaasti
osaksensa. Järjestyksessä seurasi Alanderin nimi, jonka äänestyksessä
sai kuulla. Muutamissa kylissä näytti silläkin olevan erityinen suosio.
Jota vastaan Forssin nimi oli perin unohtua toisten joukosta pois.
Ainoastaan kaksi tahi kolme kertaa kuuli sitä koko ajalla mainittavan.
Äänestämisen ajalla oli puhelu-haluisilla, jotka seisoivat taampana
hyvä tilaisuus hiljaisesti haastella keskenään ja tehdä päätelmiään. Ei
myös he sellaista tilaisuutta jättäneet käyttämättä.
Sukkelapäinen Aronen kuiskasi puoliääneen vakavalle vieruskumppanilleen
Jyrrin Paavolle:
Kieltämättä oli tuo Järvelän ukon esitys, jonka hän tahtoi pöytäkirjaan
merkittäväksi, kekseliäs temppu ja hänen pitkän elämänsä kokemuksen
arvoinen.
Mitäs sillä tarkoitat? oli toisen yksinkertainen vastaus siihen.
Niin, näetkös? sanoi Aronen, kun heittää verkkonsa kahtaalle päin, niin
jollei kalasta toiselta puolelta, niin totta kalastaa toiselta.
Ahaa, kyllä ymmärrän mistä tuuli puhaltaa, vastasi Jyrri. Tarkoitat,
jollei Järvelän ukko saa Krypqvistiä, niin voi hän saada Pitkäsen tai
päinvastoin asianhaarain mukaan. Mutta tuohan on vähän niinkuin kahden
äänestämistä. Onkohan se oikein luvallista?
Luvallista? Kuka sen meikäläisistä voi selittää? Sillä sehän on
uusimpia keksintöjä, jonka hyvyyttä nyt koetellaan, oli Arosen vastaus.
On vähän ihmeellistä, puheli siinä lähellä hiljaa Tuulensuun Matti
Wähälän emännälle, että tuo Järvelän herra vielä tahtoo riidellä
maisterin tähden, kun kerran kysymyspäivänä ei häntä saatu neljänneksi.
Eihän se herra ole edes kertaakaan kuullut maisterin saarnaavan.
Mitä ihmeellistä siinä on? vastasi Wähälän emäntä takaisin. »Kyllä
pappia muuhunkin tarvitaan ei ainoastaan kirkon toimiin». Ettekö ole
kuulleet, että maisterista toivotaan Järvelään vävyä, niin totta
silloin kannattaa vähän vaivaakin hänen tähtensä nähdä?
Vai siitä se suuri pappismielisyys on. Järvelään syntynyt, jota viime
ajoilla on niin huomattavasti ollut nähtävänä! tuumaili Tuulensuu.
Kuulkaas emäntä! uteli sitten Kivelän isäntä, joka myös oli seurannut
keskustelua. Oletteko te kuulleet tuosta merkillisestä lapsen
kastamisesta, joka kerrotaan tapahtuneen Jokikylässä?
Olen oikein: sillä tässä entis-viikolla kävin minä Myllymäessä, ja sain
matamilta sen kuulla juurta jaksain.
No, sepä hyvä! Kotona puhui minulle siitä muija, muttei hän voinut sitä
lähemmin selittää, kun oli itsekin vaan ohimennen saanut kuulla. Mutta
kertokaapas te, kuinka se tapahtui, jos se on tosi asia, niinkuin sitä
hollataan, pyysi Kivelän isäntä.
Kyllä minä kerron ja tosi asia se on, vastasi mielihyvällä emäntä.
Katsokaas! pappi oli virkatoimissa viety Jokikylän Yrjälään, jossa
vietettiin tyttären häitä. Hän tuli naimisiin, niinkuin tiedätte,
Penttilän pojan kanssa naapuriseurakunnasta. Häätaloon tuotiin lapsi
papin kastettavaksi. Kummit, jotka kuuluivat tuohon hyppyseuraan,
tahtoivat, että hän olisi kastanut vanhan kirjan jälkeen. Kun pappi
kieltäysi sitä tekemästä, selittäen, että se soti lakia vastaan,
sieppasi muudan kummeista vanhan virsikirjan kainalostaan ja rupesi
lukea lopettamaan kasterukouksia sitä kyytiä, ettei papille muu
neuvoksi, kuin lähteä ulos huoneesta. Ja siunaamassa ajassa oli koko
kastetoimi suoritettu, niin että sen suorittaja, eräs akka, pois
mennessään vaan ovessa yrähti: »se on nyt reilassa».
Mutta siinä oli akkaa, joka vei voiton papistakin! myhähti sen johdosta
ivaten Kivelän isäntä, jota emännän kertomus oli suuresti huvittanut.
Mitäs luulette nyt sellaisesta seuraavan?
Silloin loppui äänestäminen, jota oli kestänyt monta tuntia. Kun
vaalintoimittaja oli ennättänyt yhteenlaskea kunkin vaalipapin osaksi
tulleet äänet, joka ei myöskään ollut pian tehty, ilmoitti hän
kuuluvasti, että kappalainen Pitkänen oli saanut 2,500 markan äänet,
kirkkoherra Alander vähän yli 300 markan edestä ja pastori Fors 26
markan äänet. Vaaliin tyytymättömällä on tilaisuus valittaa j.n.e.
Vaalin päätöstä kuunneltiin sekavilla tunteilla. Evankeeliset näkivät
siinä toivonsa turhaan rauenneeksi; rukoilevaiset jälleen, että heidän
rukouksensa oli tullut kuulluksi ja puolueettomat ihmettelivät, että
Pitkänen niin suurella äänimäärällä voitti hakukumppaninsa.
Mutta yhtä vähän kuin evankeeliset ei rukoilevaisetkaan olleet
sydämessään vaalin päätökseen tyytyväiset. Pitkästä anomalla olivat
he tahtoneet estää heille vastenmielisen Alanderin pääsöä, mutta
Krypqvistiä he oikeastaan halusivat. Ja häntä tahtoivat he Järvelän
herran ynnä muiden pomojen kanssa alkamalla valituksellaan saada,
vaikka sitten täytyisikin siinä asiassa mennä »armoistuimeen» saakka.