SPARTACUS.
_Orjan!_ -- (Paljastaa raivon vallassa miekkansa ja astelee nopein,
äänettömin askelin Traseaksen eteen. Ankaralla tahdonponnistuksella
hillitsee hän kuitenkin itsensä ja sanoo hiljaa, käheästi ja
uhkaavasti.)
Mene ... mene pois täältä!
TRASEAS (tarttuu maljaan; halveksivasti.)
Minä olen roomalainen! Mene komentamaan kirkuvaa roskajoukkoasi --
koira!
Nauraa ärsyttävästi.
SPARTACUS (tuijottaa Traseasta hetken pelottavin katsein ja lävistää
hänet salamannopeasti miekallaan.)
TRASEAS (kaatuu raskaasti, kuiskaten.)
Hyvästi Rooma!
LICINIA (kuiskaten kauhistuneena.)
Sinä kurja ... mitä teit...?
SPARTACUS (läheten Liciniaa, hurjasti.)
Minä rakastan sinua! Minä tahdon sinut! Minä vien sinut täältä!
LICINIA.
Tahdot minut...? Viet minut...? Sinä! Orja -- rosvo -- kapinoitsija!
SPARTACUS (peräytyy, kalpenee, seisoo hetken aivankuin jähmettyneenä.
Käheästi.)
Niinkö... Niinkö... Niinkö...?
LICINIA (yhä kiihtyen.)
Niin! Minä vihaan sinua! Minä vihaan sinua! Ennemmin kuolen kuin
seuraan sinua! Jo sinun nimesi kaiku on minulle kauhistus...
SPARTACUS (kuolonkalpeana, oudolla äänellä.)
Jo riittää! Hyvä on! Tämä oli minulle tarpeen! Nyt minä en enää unhota
minne kuulun! Minä vannon kautta isäni muiston, etten lepää, ennenkuin
koko sinun kirottu sukusi on Haadeksessa! -- sinun Roomasi raunioina!
-- (Astuu kiivaasti ovea kohti huutaen orjille.) -- Älkää päästäkö
täältä ketään elävänä! -- (Kääntyy kerran, sinkauttaen Licinialle
läpitunkevat, kolkot sanat.) -- Sinä yksin saat jäädä näkemään... -- Ja
älköön tästä kirotusta palatsista jääkö kiveä kiven päälle!
Ulkona kiihtyy melu huumaavaksi pauhuksi, joka jatkuvasti kasvaa.
LICINIA (sopertaen hätääntyneenä.)
Spartacus... Minä sanoin väärin...
Spartacus ei kuule.
SPARTACUS (huutaa kaameasti.)
Tyrannit! Tulkaa ulos loukoistanne! Nyt on tilinteon päivä!
Ja heti tämän jälkeen kuuluu valtavan pauhun ja räiskeen ylitse
peräkkäin tavattoman voimakkaina ja uhkaavina Crixuksen ja Artarik'in
huudot.
CRIXUS.
Kuolema ylimyksille!
ARTARIK.
Kuolema tyranneille!
ORJAJOUKKO.
Kuolema! Kuolema! Kuolema!
FULVIUS (joka on ilmestynyt muutamien ylimysten seurassa eräälle
ovelle, kuiskaa kauhuissaan.)
Nyt on kaikki hukassa...
LICINIA.
Spartacus ... Spartacus! Mitä sinä teet...? Mitä sinä teet...?
Vaipuu itkien maahan.
Toinenkin ovenpuolisko repäistään auki, ja leveästä oviaukosta näkyy
alempana, tulipalon punertavassa kajastuksessa määrätön, raivokas,
asestettu orjajoukko.
Esirippu.