HUUDOT.
-- Oi, Spartacus!
-- Se olisi suurenmoista!
SPARTACUS.
Kuulkaa minua! Meidän täytyy sovitulla ajalla rynnätä täältä, ja kun me
kerran täältä pääsemme, samoamme me eteenpäin, aukaisemme kaikkien
orjavankiloiden ovet ja hankimme aseita. Meidän joukkomme tulee
kasvamaan kuin laviini ... se paisuu kuin lumivyöry Alpeilla! Me
järjestämme tuon suunnattoman joukon taistelukykyiseksi, pelottavaksi
armeijaksi -- ja maan äärestä ääreen vyöryy silloin koston ja
vapautuksen huuto, maan äärestä ääreen leimahtaa silloin taistelun
liekki, joka panee tyrannit kauhusta kalpenemaan! Ja ne, jotka
asettuvat tiellemme, ne murskaantuvat kuin korret sotavaunujen alle!...
KARMIDES (peittää kasvonsa käsillään, nyyhkyttäen.)
Spartacus, Spartacus... Me pääsemme vielä vapaiksi ... minäkin pääsen
vielä kotiin...
Miltei jokaisen valtaa omituinen, sanaton liikutus.
SPARTACUS.
Sinä itket Karmides! Sinä olet vielä niin nuori... Mutta älä tee sitä
enää: meidän on nyt purtava hammasta ja toimittava!
ENOMANUS (ihastuneena.)
Tuota olen minä kauan sinulta odottanut!
CRIXUS.
Tuo ei ole entinen Spartacus!
GRATUS.
Päinvastoin! Nyt hän vasta on näyttänyt mikä hän on!
KRATINOS.
Mutta missä on Aratus?
Juoksee miekkailuhuoneeseen.
ENOMANUS.
Poissa...!
CRIXUS.
Kuolema hänelle!
KRATINOS (palaa.)
Paennut! Hän ei ole täällä...
KARMIDES.
Haades nielköön hänet!
Kuuluu uhkaavaa hammasten kiristystä.
SPARTACUS.
Siinä tapauksessa hän on mennyt Liciniuksen luokse -- eikä meillä ole
enää paljon aikaa... Meidän täytyy nopeasti keskustella, suunnitella,
päättää... Minä tiedän, mistä saamme aseita...
KRATINOS.
Hiljaa! Licinius tulee!
Syntyy hiljaisuus, ja loistavassa puvussa astuu sisään roomalainen
ylimys Licinius. Hänen vartalonsa on kookas, kasvonsa ylpeät ja äänensä
röyhkeä ja käskevä, kuten ainakin sen, jota ei vielä koskaan ole
uskallettu olla tottelematta.
LICINIUS (silmäten epäluuloisesti ympärilleen.)
Miksi ette ole makuulla? Huomenna on taistelu ja teidän pitää olla
virkeitä. Mistä te keskustelitte?
Äänettömyys.
LICINIUS (huutaa uhkaavasti.)
Mistä te keskustelitte? Vastatkaa!
Gladiaattorit tuijottavat äänettöminä ja uhkaavina.
LICINIUS
Mitä te tuijotatte? Vastatkaa! -- (Miltei sähisten.) -- Tahdotteko
ristille?
Takaa kohoaa muutamia suonikkaita, nyrkkiin puristettuja käsiä ja
kuuluu muutamia uhkaavia
HUUTOJA.
-- Missä on Kleomenes?!
-- Odota!
SPARTACUS (orjille hiljaa, kiihkeästi.)
Vaiti!
LICINIUS
Vihdoinkin tulit ilmi! Sinäkö täällä siis kiihoitat? Sinäkö täällä
käsket?
SPARTACUS (astuu askeleen häntä kohti sanoen lujasti.)
Minä!
LICINIUS
Hyvä, hyvä! Oikein hyvä! -- (Huutaa voitonriemuisesti.) -- Tänne
legioonat!
SPARTACUS.
Aseihin!
Alkaa kuulua sotilaiden astunnan jymy.
Esirippu.