Rakkautemme ei ole tarpeeksi _sisäistä_. – — — Ida _saattoi_ olla
täysin tyytyväinen teatterissa, vaikka minä en ollut mukana; olemme
vasta _kolme kuukautta_ olleet avioliitossa!!
— — _Näyttämötaide on itsekästä, kunnian_himoista. Vain kaikkein
korkeimman idealismin avulla siitä voi tulla jotakin eetillistä.
Kunniaa he saattavat tavoitella yksin terveydenkin kustannuksella.
Ei _yhtään iltaa_ kolmessa kuukaudessa Ida halunnut valvoa. »Fedran»
vuoksi hän ilman muuta valvoi 12 1/4:een asti. – — —
Minulla, jolle elämä on vain _henkeä_, on vaimo, joka ajattelee pukuja
ja hattuja, muoteja ja värejä, mieltyy niihin ja _iloitsee_ niistä.
Aivan kuin muutkin!» —
Ida Aalberg ja vapaaherra Uexküll-Gyllenband olivat lähteneet matkalle
huhtikuussa. Vapaaherra oli maailmankatsomukseltaan täysi ateisti
eikä antanut mitään arvoa kirkolliselle vihkimiselle. Suomessa
herätti, kuten esim. näkee Bergbomien kirjeenvaihdosta, tämä vapaa
suhde paljon pahaa verta, ja Ida Aalberg tunsi matkallaan, ainakin
toisinaan, elävänsä alennustilassa. Ristiriitaisuuksien johdosta, jotka
aiheutuivat siitä, että matkatoverien suhteella ei ollut yhteiskunnan
pyhitystä, vapaaherra kirjoitti päiväkirjaansa:
»Rakkaani.
Sinä et sittenkään ole _niin vapaa_ kuin luulin.
Se aiheuttaa muutoksen koko asemassani.
Rakastan sinussa sitä, mikä on suurta ja vapaata, en sitä pientä ja
epävapaata, mikä sinua sitoo.
Minun pitää tehdä sinut _vapaaksi_ rakkauteni avulla.
Rakkautemme pitää vapauttaa meidät —; sen täytyy yhdistää _meitä_
vapautemme _avulla;_ mutta se ei saa sitoa meidän vapauttamme.
Minun tieni on seuraava:
2—3 vuotta työtä ja vapautta. — Sinä aikana minun pitää löytää ilmaus
sille, mikä muodostaa kaiken pyrkimiseni ytimen.
Nyt en saa tahtoa mitään muuta, mikään ei saa tulla esteeksi työlleni.
Nyt en enää saa tehdä mitään kompromisseja enkä suostua esim.
kirkolliseen vihkimiseen.
Tie tulee olemaan vaikea.
En voi pyytää sinua mukaani käymään yhdessä tuota tietä. Etkö tahdo
mieluummin _odottaa?_
Sinä tiedät: en milloinkaan tule rakastamaan ketään toista naista,
ketään toista ihmistä, vain sinua.
Sinä tiedät: rakastan sinua aina ja elän vain sinun rakkaudessasi.
Vain sinussa minä ajattelen, työskentelen ja luon.
Kun olen saavuttanut nimen, aseman ja menestyksen, tulee olemaan
korkein _onneni_ saada antaa ne sinulle.
Tahdotko odottaa?
Tahdotko kulkea yhdessä »minun» tietäni?