»Ystäväni.
Kello on nyt 1 päivällä ja minä olen jo ennättänyt elää kaksi
onnellista tuntia. Ensin tuli Georg Brandes ja sitten sinun kirjeesi.
— Minulla on hetkinen aikaa ja siksi kerron yhtä ja toista, jota
haluat tietää. Edvard Brandesin ja minun suhdettani et ymmärrä ottaa
oikealta kannalta, se on ja jää semmoiseksi kuin se on ollutkin.
— Ihmiset ovat täällä kuin olisivat järkeä vailla. He sanovat,
ettei heillä sitten rouva Heibergin ole ollut suurta näyttelijää.
Eräänä iltana olin loistavissa kutsuissa kamariherra Linden luona,
kaikki ihmiset pyysivät minua opettelemaan tanskaa ja liittymään
kuninkaalliseen teatteriin. Mutta ole huoleti, ystäväni. _Niin_
kiittämätön en ole. Tulen takaisin Suomeen, en hylkää työtäni,
ensi lempeäni. Mutta minun täytyy ensin saada vähän moitetta,
sitä tulen täällä saamaan ja se koituu minulle suureksi hyödyksi.
Jouluksi en tule kotiin. Vasta myöhemmin. — Georg Brandes alottaa
luentonsa tänään. Niissä käy niin paljon väkeä, että pitää mennä
tuntia aikaisemmin saadakseen istumapaikan, hänen täytyy ahdingon
vuoksi pitää jokainen luento kahteen kertaan. — Ibsen oli täällä,
Kjellandt on tullut. Lauantaina olimme G.B:n luona. Kjellandt istui
ja tuijotti minuun koko illan. Ja eilen sain häneltä kirjeen ja
tänään hän kai tulee käymään luonani. — Bergenistä olen saanut
vierailunäytäntötarjouksen huhti- tai toukokuuksi, mutta vielä en ole
mitään luvannut. Koetan saada rouva Canthin esille täällä. Puhuin
hyvän ystäväni kanssa siitä tänään, koetamme saada Työmiehen vaimon
esitetyksi Dagmar-teatterissa. Se olisi voitto! Rouva Edgren oli
täällä, teki kaikkensa, mutta ei saanut »Todellisia naisia» eikä
»Hyväntekeväisyyttä» mihinkään teatteriin. — Olen Georg Brandesille
lukenut Runebergiä. Runebergin lyyrillisistä runoista hän piti enimmän
runosta »Hvi styrde hit din väg» [»Miks' tiesi tänne toi?»], minä
väitin, että hänellä oli tyhmä maku ja luin »Den enda stunden» [Ainoa
hetki.] Me arvostelemme toisiamme kauheasti.» —
Myöhemmin alkaa tunnelma muuttua tämmöiseksi: